kuinka vietätte yhteisiä hetkiä? etenki te joilla on lapsia!
olen pettynyt mieheeni, olen pettynyt suhteeseeni. tuntuu kuin suhteemme olisi "kunhan nyt ollaan yhdessä". itse haluaisin enemmän. olen asiasta puhunut mieheni kanssa, mutta hänen luonteensa on mikä on, eikä hän siitä tule muuttumaan. kaikenlisäksi tuntuu ettei pidemmän päälle yhteisillä keskusteluillamme ole mitään merkitystä, ei hän tunnu niitä muistavan. meillä on yhteinen lapsi ja harvoin yhteistä aikaa. silloin kun sitä on olisi mukavaa esim. köllötellä vierekkäin ja olla kuin vastarakastuneet, sellaistahan meidän alkuaika oli. mutta mies mielummin nukkuu. ainut millä häneen voisi saada "yhteyden" olisi seksi. tiedän, että jos siihen lähtisin samantien hän kyllä innostuisi nautiskelemaan hyväilystäni (huom. nimenomaan HÄN nauttisi hetken ennen kuin lähtisi mukaan peuhaamaan, niin se menee aina). tuntuu kuin yksinäni pyörittäisin tätä suhdetta ja yrittäisin ylläpitää sitä. sanoin miehelleni tuosta vastarakastuneen jutusta ja hän tokaisi, että elän kuin jossain pilvilinnoissa kun pitäisi aina olla vain vastarakasutunut. ei asia ole niin, ei todellakaan! tiedän tarkalleen mitä suhde on, onhan se tässä nähty, mutta voi sitä yrittää ylläpitää sillä et joskus edes olisi sellaisia hetkiä, että voisi olla kuin vastarakastuneet! tuskin siinä edes saa samanlaista tunnetta, sillä tunteet muuttuvat, mutta voi sitä yrittää. ärsyttää! tekisi niin mieli pakata tavarat ja häipyä lapsen kanssa. jälkeenpäin hän aina sanoo että sanoi vaan niin kun ärsytti... miksi sitten aina on kuitenkin samalainen?! uskon, että sanoo tuon vain siksi että saisi sovinnon tehtyä. nyt tuntuu siltä etten haluaisi sovintoa, haluaisin uuden elämän. mutta oikeasti toivoisin meille yhteistä elämää, jokaisessa suhteessa on omat vaikeutensa. tiedän vain ettei tämä suhde tule kestämään tälläisenä. tiedän, että jossain vaiheessa "retkahdan" toiseen, jos suhteemme on tälläistä. olen yrittänyt takoa hänen päähänsä mitä toivon, haluan ja kaipaan. ja nytkin pyysin hänet viereeni makoilemaan. hän tuli ja alkoi nukkumaan... ärsyttää sekin, että aina minä joudun aloitteen tekemään kaikkeen. onko se muka niin, että nainen tekee aloitteen???? enkä tarkoita seksiä (mutta myös sitäkin), vaan ihan vain lähekkäin olemista, suukottelua, halailua.
olen pettynyt mieheeni, olen pettynyt suhteeseeni. tuntuu kuin suhteemme olisi "kunhan nyt ollaan yhdessä". itse haluaisin enemmän. olen asiasta puhunut mieheni kanssa, mutta hänen luonteensa on mikä on, eikä hän siitä tule muuttumaan. kaikenlisäksi tuntuu ettei pidemmän päälle yhteisillä keskusteluillamme ole mitään merkitystä, ei hän tunnu niitä muistavan. meillä on yhteinen lapsi ja harvoin yhteistä aikaa. silloin kun sitä on olisi mukavaa esim. köllötellä vierekkäin ja olla kuin vastarakastuneet, sellaistahan meidän alkuaika oli. mutta mies mielummin nukkuu. ainut millä häneen voisi saada "yhteyden" olisi seksi. tiedän, että jos siihen lähtisin samantien hän kyllä innostuisi nautiskelemaan hyväilystäni (huom. nimenomaan HÄN nauttisi hetken ennen kuin lähtisi mukaan peuhaamaan, niin se menee aina). tuntuu kuin yksinäni pyörittäisin tätä suhdetta ja yrittäisin ylläpitää sitä. sanoin miehelleni tuosta vastarakastuneen jutusta ja hän tokaisi, että elän kuin jossain pilvilinnoissa kun pitäisi aina olla vain vastarakasutunut. ei asia ole niin, ei todellakaan! tiedän tarkalleen mitä suhde on, onhan se tässä nähty, mutta voi sitä yrittää ylläpitää sillä et joskus edes olisi sellaisia hetkiä, että voisi olla kuin vastarakastuneet! tuskin siinä edes saa samanlaista tunnetta, sillä tunteet muuttuvat, mutta voi sitä yrittää. ärsyttää! tekisi niin mieli pakata tavarat ja häipyä lapsen kanssa. jälkeenpäin hän aina sanoo että sanoi vaan niin kun ärsytti... miksi sitten aina on kuitenkin samalainen?! uskon, että sanoo tuon vain siksi että saisi sovinnon tehtyä. nyt tuntuu siltä etten haluaisi sovintoa, haluaisin uuden elämän. mutta oikeasti toivoisin meille yhteistä elämää, jokaisessa suhteessa on omat vaikeutensa. tiedän vain ettei tämä suhde tule kestämään tälläisenä. tiedän, että jossain vaiheessa "retkahdan" toiseen, jos suhteemme on tälläistä. olen yrittänyt takoa hänen päähänsä mitä toivon, haluan ja kaipaan. ja nytkin pyysin hänet viereeni makoilemaan. hän tuli ja alkoi nukkumaan... ärsyttää sekin, että aina minä joudun aloitteen tekemään kaikkeen. onko se muka niin, että nainen tekee aloitteen???? enkä tarkoita seksiä (mutta myös sitäkin), vaan ihan vain lähekkäin olemista, suukottelua, halailua.
Vastaukset 2
Vanhimmat
minä en ainakaan haluaisi, seksi on riittävän läheistä ja se saa riittää.
mutta jos seksiäkin on n. kerran kaksi kuussa niin täytyisikö sitten miestä vaihtaa tai alkaa lääppimään vieraita?!