Kuulin jouluaattona yhdeltä tuttavalta todella surullisen ja masentavan uutisen, eli eräs vanha kaverini oli kuollut muutamia päiviä ennemmin viinan aiheuttamiin vaurioihin sairaalassa. Emme olleet nähneet kaverin kanssa toisiamme moniin vuosiin, mutta puhelimessa juttelimme useat kerrat ja muistelimme vanhoja ja nauroimme. Nyt viimeisestä puhelusta oli jo yli ½-vuotta aikaa. Tiesin kyllä hänen alkoholi-ongelmastaan, mutta silti oli shokki että kuolema korjaa alle 40-kymppisen miehen! On niin jotenkin tyhjä/turta olo kun tietää ettei enää koskaan näe tätä mukavaa ja hauskaa kaveria! Ja sitten miettii et mikä meni pieleen hänen elämässään? Miksi viinaa pitää juoda jokapäivä? Miksi se on tärkein asia? Miksi pitää tuhota itsensä??? Tällä kaverilla oli ennemmin ollut hyvä työpaikka ja hyvät ansiot, naisystävä ja elämä ihan suht kivasti mallillaan. Toki kuppiin hän ei koskaan ollut sylkenyt, mutta sitten vaan jossain vaiheessa tärkein asia elämässä onkin alkoholi? Ei vaan jaksa ymmärtää tätä? Mä en olisi ikinä uskonut että tämän kaverin elämä loppuu näin! Sitä on jotenkin vihainen itselleen, että olis voinut jotain tehdä, ja surullinen fiilis että edellisestä jälleennäkemisestä oli niin monia vuosia aikaa! On ikävä....
Kaverin kuolema...
Suru-uutinen jouluna
93439
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Varmaan sitten kun vanhana itse kuolee, niin voi kohdata tutut jälleen taivaan puolella jos haluaa.
Niin ehkä kukaan ei ollut silloin ohjaamassa tai oikeaa apua löytynyt kun olisi ollut tarvetta siihen. Suomessa usein ei saa apua matalalla kynnyksellä ja luottamuksella valitettavaa. Jotkut juo huoleen, masennukseen, ahdistukseen, tms., oliko työelämä stressaavaa eikä osannut ajatella sitä erilailla ja organisoida? Tai muuta. Ja alkoholi vei. Eli inhimillinen juttu, ei kukaan tahallaan sellaista halua. - Tai sitten koki paineita jostain suotta. Entä lapsuuden perhe, vanhemmat. Tai menikö sittenkään hyvin naisen kanssa, oliko ongelmia osasiko puhua. Tai aiheuttiko alkoholi riippuvuutta nopeasti ja sekavuutta, sieltä ei hän päässyt pois..? Arvailua.
Sääli, asiat olivat aiemmin ihan hyvin kaiketi. Onko yhteiskunta liian vaativa ja saako tarvitseva matalankynnyksen luotettavaa apua ilman syyttelyä, voiko tästäkin tapauksesta oppia. Ja alkoholi ei ole kovin turvallinen juoma ylipäätään, liian moni työikäinen kuolee siihen tilastojen mukaan.
Jaksamista sinulle. Hyvät muistot sydämessä.
Ja alkoholi kun sekoittaa päätä, onko siinä edes helppo pyytää apua juomiseen. Ei varmaan. Ei suomalainen mies pysty aina apua pyytämään tai nainen. Vaikka se kannattaa.
Itse ajattelen taivasta paljonkin, se on lähellä tavallaan maailmaa ja unissakin. Sillä puolella voi olla hänellä hyvä olla. Miksi maailma taas oli liian julma? Mutta harmi naisystävä asiaa, kun olisivat voineet olla yhdessä. Ja ystävät. Liian aikaisin katkesi matka.
"Miksi maailma taas oli liian julma?"
Kristinuskon Jumala on melko julma tyyppi.
Noin reilut kuukausi sitten minunkin lapsuuden naapurinja koulukaveri kuoli 49-vuotiaana alkoholiin. Hän vain alkoi juomaan viime vuosina enemmän ja enemmän. Nainen kestää alkoholia heikommin. Paras olla ottamatta ollenkaan, vähästä se pikkuhiljaa monella alkaa.
Niin sitä makaa kuin petaa.
Helpointa on tuomita. Mietipä tätä vaikka 30 vuoden kuluttua.
Me ihmiset olemme erilaisia, ja hyvä niin. Veljelläni on ollut alkoholiongelma vuosikymmeniä. Vasta viime kuukausiana olen oppinut ymmärtämään. Toinen veljemme kuoli hiljattain. Tuolloin ymmärsin, että me kaikki olemme vain ihmisiä, arvokkaita omalla tavallamme. Olen yrittänyt auttaa veljeäni, en tuomita. Toivottavasti hän pärjää ja jotenkin toipuu veljemme kuolemasta.
Ratkaisulta mutta täytyy myöntää että aika noidan kehä siitä syntyyy tuntuu että alkoholi on ratkaisu kaikkeen. Ei se sitä ole kuitenkaan. Siitä haluaa eroon muttei pääse. Aina sitä itsekkin aattelee aamulla että miksi join vaikka se on vain hetkellinen helpotus tuskaan ja sillä ei ikään selviä silti vain sitä juo vaikka tiedostaa riskit ja muut haitat. Taistelen joka päivä selvän päivän selvän påivän puolesta mutta liian usein häviän kamppailun alkoholille. Tosin nykyään onneksi viimeisen kuukauden aikana olen voittanut enemmän selviä päiviä kuin koskaan ennen ( vaikka tätä kirjoittaessa olen aika vahvassa humalassa ) mutta silti olen todella tyytyväinen siihen että tässä kuussa on ollut enemmän selviä päiviä kuin aikaisemmin pariin vuoteen jolloin alkoholin liika kayttö alkoi. Taistelu jatkuu ja toivon että voitan..... Varsinkin kun suvusta löytyy alkoholiin kuollut viimeisen vuoden aikana vaikka vain hänen ja lähempien vuoksi toivoin että voitan taistelun joka on todella vaikea.... Olen vielä nuori ( 23 V ) kai nuori ainakin omasta mielestä luulisi.... Olevan toivoa että selvitä voittajana. Mutta voimia sinulle ystäväsi pois menon vuoksi. Ei hän kuole (lopullisesti ) niin kauan kuin sinä muistat hänet vikoineen ja hyveineen ja toivottavasti kerrot muillekkin viinan kiroista jotka veivät sinulle rakkaan hyvän ystävän.ö
Voimia sinulle!
tv: Selvien päivien vuoksi taisteleva....
Kiitos hienosta viestistä! Tuo viinan "himo" tai enempi tai vähempi sen jatkuva käyttö on minulle suuri mysteeri, se ei vaan mene järkeen miksi pitää tietentahtoen tuhota itsensä tai heittää oma elämänsä hukkaan! Vaikka lääkärikin sanois kaiffarille että nyt korkki kiinni niin ei!
Yleensähän se viinan juonti ja ongelma kasvaa pikkuhiljaa ei se ala kerta rytinällä. Itse en ole absolutisti, otan joskus kännit kaverien seurassa kun huvittaa, mutta ei sitä viitti kovin usein kuitenkaan tehdä. se krapula...
Sä olet vielä nuori joten älä tuhlaa elämääsi jatkuvalla ryyppämisellä, tiedän muitakin surullisia kohtaloita...
tsemppiä sulle!