Kertokaapa se. Mitä parisuhde ylipäänsä vaatii, mitkä ovat edellytykset sille että on jonkun kanssa jonkinlaisessa romanttisessa ja läheisessä suhteessa?
Kysymys on mulle mahdoton vastata. En ole koskaan ollut kenenkään kanssa suhteessa. Vaatiiko se jotain?
En nyt puhu sellaisista itsestäänselvyyksistä kuin että "ei saa panna toisia" tai muuta vastaavaa - vaan jotain sellaista mikä nimenomaan on jonkinlainen kynnys jonka toiset voivat ylittää ja toiset eivät?
Kysymys on mulle mahdoton vastata. En ole koskaan ollut kenenkään kanssa suhteessa. Vaatiiko se jotain?
En nyt puhu sellaisista itsestäänselvyyksistä kuin että "ei saa panna toisia" tai muuta vastaavaa - vaan jotain sellaista mikä nimenomaan on jonkinlainen kynnys jonka toiset voivat ylittää ja toiset eivät?
Vastaukset 13
Vanhimmat
maine ja raha.
Minulle suurin kysymys (ja tähän mennessä este) on että parisuhde vaatii liikaa aikaa. En ehtisi enää harrastaa ja viettää aikaa kavereiden ja veljien kanssa niinkuin nyt.
Toki nyt mielelläni asuisin yhdessä oman rakkaan kanssa. Tarkoitankin että saan siitä huolimatta viettää omaa vapaa-aikaa ja hän omaansa. Mutta ei, kun aivan kaikki pitäisi tehdä yhdessä. No way.
on ihan jees. Mutta nainen olisi kiva kyllä.
olla jollain tavalla haluttava.
Minä en ole, eikä ole kyllä tarvinnut kärsiä isku- tai tutustumisyrityksistäkään. Toisaalta, en ole kyllä edes vuosiin ajatellut ihmisiä nähdessäni että joku saattaisi yrittää sitä jotenkin vaivihkaa. Ilmaiskoon tahtonsa selkeästi jos jotain minulta haluaa =)
ovat pohjimmiltaan huoria ja suhde lopahtaa nopeasti jos et anna naiselle tarpeeksi materiaalisia hyötyjä.
Tää on lähinnä siis ehkä vammasin palsta mitä täältä löytyy, täällä pyörii pikkupoikia, jotka ei oo koskaan saanukaan, jostain syystä ne viihtyy nimenomaan sinkkupalstalla, sitten niitä katkeruuteen vaipuneita reppanoita, joita et todellisuudessa edes enää huomaa, kun ne on niin harmaita, mutta täällä ne puhisee miten kaikki naiset on huoria, -todellisuudessa ne pelkää kaikkia naisia... Sitten on näitä, jotka kokee epäonnistuneensa jotenkin, senhän siis kuitenkin lopulta määrittelee jokainen itse, ja ne on tasapuolisesti katkeroitunu sekä naisille että heidän mielestään menestyneemmille miehille jne.
Joten asiallista vastausta sä et varmaan kovin montaa täältä saa. Mutta varmaan ne kaikki reppanat innostuu, kun sanoit, ettei sullakaan oo suhdekokemuksia, ne on semmosia pieniä riiviöitä, jotka kuola suusta valuen kalastelee uusia jäseniä katkerien kerhoonsa, missä ne sitten ilkeinä, vihreinä, happamina ja sen takia rumina, ihmettelee, miksei kukaan huoli niitä. Joo, varo vaan, sä olet oivallista materiaalia kalastella.
Vastaus mun osalta: jokainen suhde vaatii omat juttunsa, ei mahdottomia. Vähän toisen huomioon ottamista, avoimuutta jutella ja rehellisyyttä. Ollakseen hyvä suhde. Intohimoa, sellaista siis, että haluaa haluta tehdä jotain yhdessä, ja parantaa asioita, niinkun intohimoa elämän suhteen. Samanhenkisyyttä niin, että elämän perusasiat kohtaa... Mutta se, minkä ihmiset ylittää on rohkeuskysymys: aina kun sä meet suhteeseen mukaan, sä joudut ensin ottaan riskin torjunnasta. Ne ketkä uskaltaa, myös lopulta löytää. No, sitten sun pitää uskaltaa tutustua, päästää lähelle ja ite avautua. Tässä vaiheessa jo alkaa käsi vapista monelta. Läheisyys voi olla pelottavaa, siinä on se haavoittuvaisuus niin lähellä, ja se että tulee petetyksi ja jätetyksi. Suurinosa ihmisistä kuitenkin luottaa itseensä, ja silloin myös siihen, että kestävät myös jos riski lävähtää silmille. Siksi ne uskaltaa. Jotkut tietenkin pelkää yksin jäämistä enemmän ja hyökkää mihin tahansa suhteeseen, vaikka ne pelkäis sitäkin, sillon se on kahdesta pelosta pienemmän valitseminen..
Itseluottamusta ja luottamusta elämään, jos aikoo suhteen saada toimimaankin. Kehitettäviä asioita, ei mahdottomia. Yhdessä kasvamista ja yrittämistä.
minäpä olen ollut suhteessa. Tiedän että ehkä suhten saaminen ei ole se suurin kynnyskysymys vaan sen kestäminen. Ei monullakaan vaan suhde kestänyt vaikka en ollut mustasukkainen ja annoin naisen mennä halujensa mukaan. Voisit nyt lopuettaa tuon kaiukkitietäväisyytesi koska minä en ollut mustasukkainen en kahlinnut välitin ja olin romanttinen mutta enpä vaan kelvannut vaan heitettiin kylmästi menemään. Tällä palstalla ei todellakaan ole vain naista saamattomat reppanat vaan myös ne jotka ovat kokeneet naisten julmuuden ja juuri oma kokemusperä antaa yleensä sen oikean näkökulman elämään. Sinä tietysi oletat että kaikki naiset ovat kunnollisia eivätkä ketkään miehet heidän tempauksistaan masennu tai pahoita mieltään. VÄÄRIN. Mulle ainakin omat kokemukset ovat pilanneet kaikki mahdollisuudet viettää onnellista elämää.
Siis se, että on särkenyt kerran tai vaikka kaksi sydämensä tarkoittaa automaattisesti sitä, että naiset ovat julmia ja ilkeitä olentoja?
Ei nyt ihan niin. Sydänsurut kuuluvat elämään. Aika moni joutuu suhteessaan kohdelluksi huonosti, ainakin silloin kun suhde alkaa olla lopuillaan ja toisen tunteet ovat kadonneet. Se, mikä erottaa hiiret ihmisistä on se, miten tuosta selviää. Useimmat päästävät muutaman kyyneleen, pohtivat hetken aikaa mikä mahtoi mennä vikaan ja porskuttavat eteenpäin. Hiiret jäävät jumiin ja alkavat yleistää.
Sydänsurut kuuluvat elämään ja sekin on varmaan ihan oikein sanottu, että ei kannata jäädä tuleen makaamaan, jos sydän särkyy. Suruaika tietysti tarvitaan.
Mutta vertailusi hiirien ja ihmisten välillä pistää kyllä miettimään sinun ihmiskuvaasi ja omaa tunne-elämääsi. Taitaa ainakin olla osuva nimimerkki tullut valituksi. Ihmiset ovat todellakin erilaisia niin tässä kuin monessa muussakin asiassa. Jotkut ovat huomattavasti herkempiä tunneasioissa ja itse asiassa sellaisia ihmisiä itse eniten arvostan. Heille elämä sydänsuruineen voi olla kovaa, mutta toisaalta "kylmempi" henkilö ei sellaiseen maailmaan koskaan ehkä edes jalallaan pääse astumaan, millainen heidän maailmansa on sisältä päin katsottuna.
Ehkäpä se eteenpäin porskuttaminen ei olekaan niin tärkeää, vaikka nykymaailman normit sellaista odottaakin.
"Ehkäpä se eteenpäin porskuttaminen ei olekaan niin tärkeää, vaikka nykymaailman normit sellaista odottaakin."
Ymmärsit vertauskuvani väärin. Idiootit ja hiiret katkeroituvat.
Ja tosiasia on, että jos ei selviä sydänsuruista, silloin kannattaa mennä psykiatrille eikä avautua täällä.
Parisuhde vaatii sitä, että oppii ajattelemaan "me" "minän" sijaan. Ei koko aikaa, mutta osan ajasta. Parisuhde vaatii myös sitä, että osaa ajatella tulevaisuutta (vaikka lyhyellä aikavälilläkin) yhdessä eikä yksin. Parisuhde vaatii myös sitä, että osaa luottaa toiseen ihmiseen. Että uskaltaa päästää toisen ihmisen lähelleen ja luottaa, että toinen pysyy siinä.
Se vaatii yhteensopivuutta.
Sitä, että sinulla on tarjota jotain mitä se toinen haluaa ja että sillä toisella on tarjota jotain, mitä sinä haluat.
Oikeastaan parisuhde on aikamoista kaupankäyntiä, ainakin alkuvaiheessa.
Ainakin seuraavat kolme asiaa pitäisi toimia:
Keskusteleminen
parin pitää osata keskustella vaikeistakin asioista ja silloinkin, kun on suuttunut ja vihainen toiseen osapuoleen. Tähän kaatuu mun käsityksen mukaan 90 prosenttia epäonnisista suhteista.
Kumppanuus
parin pitää viihtyä toisensa seurassa vähän samaan tapaan kuin ystävät keskenään. He osaavat jakaa elämäänsä toisilleen ja kunnioittavat toistensa valintoja kyeten sovittamaan ne yhteen keskenään yhteiseksi tarinaksi.
Tunteet
pari välittää toisistaan. Tämän välittämisen pitää näkyä toimintana toinen toisensa hyväksi tukena ja hyväksyntänä. Tämähän tunnetusti väljähtyy ajan kanssa, mutta sekin parin pitäisi kestää yhdessä.
Seksinkin pitää toimia molempia tyydyttävästi, mutta sen voi lukea osaksi tuota kumppanuutta laajasti ymmärrettynä.