Olen 33 vuotias nainen. Sain aikoinani lapsen teininä. Lapsi on nyt lähes aikuinen ja muutti opiskelija-asuntoon. Minulla on uusi mies. Miehellä kaksi etälasta. Nuo lapset rasittavat minua aikas paljon, koen erittäin raskaaksi ne viikonloput, jolloin nuo lapset tulevat miestäni tapaamaan.
Minulla on hyvä parisuhde. Mieheni olisi valmis lapsen tekoon kanssani, mutta en aio tehdä lapsia. Ihan oikeasti lapsista on liikaa vaivaa! Yksi on jo, ja miehelläni kaksi. haluan nauttia nyt ekaa kertaa vapaudestani aikuis-iällä enkä aio enää mihinkään vaipanvaihtotouhuihin ryhtyä. Lapset pilaavat myös parisuhteen usein, alkaa kauhea vääntö, kumman vuoro herätä aamulla puuron keittoon, kumman vuoro päästä viihteelle jne. Nyt saan vapaapäivinäni nukkua vaikka iltaan asti ja bailata vaikka joka ikinen viikonloppu, jos siltä tuntuu. Mieheni on vielä kiinni lapsissaan joka toinen vkl, mutta minä en.
Ihanaa, kun olen saanut viisaan päätöksen tehtyä. Suosittelen lämpimästi muillekin.
Minulla on hyvä parisuhde. Mieheni olisi valmis lapsen tekoon kanssani, mutta en aio tehdä lapsia. Ihan oikeasti lapsista on liikaa vaivaa! Yksi on jo, ja miehelläni kaksi. haluan nauttia nyt ekaa kertaa vapaudestani aikuis-iällä enkä aio enää mihinkään vaipanvaihtotouhuihin ryhtyä. Lapset pilaavat myös parisuhteen usein, alkaa kauhea vääntö, kumman vuoro herätä aamulla puuron keittoon, kumman vuoro päästä viihteelle jne. Nyt saan vapaapäivinäni nukkua vaikka iltaan asti ja bailata vaikka joka ikinen viikonloppu, jos siltä tuntuu. Mieheni on vielä kiinni lapsissaan joka toinen vkl, mutta minä en.
Ihanaa, kun olen saanut viisaan päätöksen tehtyä. Suosittelen lämpimästi muillekin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kävin lukion, ammattikoulun ja ammattikorkeakoulun, menin ensin pätkätöihin ja sitten vakituiseen työpiakkaan. Elin miehen kanssa, jolla oli lapsia, erosimme. Seuraavalla miehellä oli myöskin lapsia. Kummankin lapset olivat ns. etälapsia, aivan ihania tapauksia, ovat jo aikuisia kaikki.
Nyt olen naimisissa, ollut jo jonkun vuoden, mieheni on 44 ja minä 34, meillä on 2.5 v ja 6 kk ikäiset lapset. Kumpikaan ei enää mitään vapautta ja rientoja kaipaa, kolmaskin saisi tulla, sitten riittää, vauvan hoito on aivan ihanaa, en koe rasittavana ollenkaan, ja parivuotiaskin on aivan mielettömän hauskassa iässä, kun oppii kokoajan uutta... Jotenkin on sllainen olo, että tämä hetki on elämän parasta aikaa...
Minä olen mielestäni tehnyt visaan päätöksen, kun en lapsia aikaisemmin halunnut tehdä, mutta eivät halunneet silloiset miehenikään. En suosittele kenellekään, jokainen tekee omat päätökset sydämessään.
Ei ehkä kannatakaan. Menee entistä sotkuisemmaksi perhekuviot. Omat, miehen omat ja vielä yhteiset lapset. Tämän päälle vielä mustasukkasuudet ym. lapsien kesken... Eli paras kun nautitte kahdestaan olostanne.
tuota suosittelen muillekkin, juttua? Eiköhän jokainen elä ihan omaa elämäänsä omine valintoineen... Onnee vaan...
Mulla on pari aikuista lasta ja nyt vanhana (nyt 36 v) syntyi kaksoset, rankempaa tämä on, kuin alle parikymppisenä, mutta en kyllä päivääkään pois vaihtais.
ja kaikki luulee, että olen max 25 vuotias. en pidä itseäni missään mielessä vanhana!
kaikille sovi laisinkaan! Miksi pitäisikään?
Jos arkiset asiat ja huoli bailaamisesta ottavat vielä keski-iänkin kynnyksellä noin koville, niin ei todellakaan kannata hankkia enempää lapsia.
Säilytät myös itsetuntosi kun et joudu kokemaan nykyistä mallia mikä on lastenhoidossa. Ei ole vanhan kiva olla nuorien kaikkitietävien terveydenhoitajien ja lääkäreiden kyykytyksessä