Ei se parisuhde ole välttämättä mikään onnen täyttymys

Mutta eipä tyhjä sänky ja kainalokaan ole mitenkään tavoittelemisen arvoinen tila.

välinpitämättömyys - passiivisuus - toiveikkuus - aktiivisuus - säheltäminen - mania.

Onhan tuossa suhtautumisessa monta astetta.

Aivan oikein sanottu. Kannattaa myös kiinnittää huomiota elämänlaatuun, nouseeko se vai laskeeko seurustelun alettua.

Huono naisvalinta johtaa todennäköisesti elämän laadun suureen laskuun. Yksin ollessa on vapaana mahdollisuus päästä huomattavan korkeeseen elämänlaatuun, jos nyt elää osaa.

Jos vaikka laskisi nykyisen elämän laadun asteikolla 1-10 yhdeksikön arvoiseksi, huono suhde kaikkine harmeineen pudottaa sen helposti kutoseen. Hyvä suhde tietenkin olisi elämänlaatua nostava (10) ainakin hetkeksi, mutta kannattaa miettiä, kannattaako ihan kenen matkaan lähteä, kun suurella todennäköisyydellä elämänlatu laskee. Siitä puhumattakaan, että huonossa suhteessa voi tuhraantua pitkä aika, jolloin ei ole parhaita mahdollisuuksia tutustua siihen hyvään kumppaniin. Toivo paremmasta (naisesta) on hyvä syy olla yksin.

no ainahan sitä voi pistää homman poikki jos se ei toimi. Kun sen tekee fiksusti ja aikuismaisesti, niin ei kummallekaan jää suhteesta huonoa jälkimakua suuhun(edellyttäen että vastapuoli käy kaikilla pytyillä..)

Kaikkee muuta mulla on, mutta ei ketään kenen viereen mennä nukkumaan. Ei juuri ketään, kuka ihan oikeesti välittäis tai jolle vois kertoo mitä ajattelee. Kavereitten kans voi toki jauhaa paskaa vaikka mistä ja kännissä varsinkin, mutta ei koskaan tämmösistä asioista. Jostain syystä jätkäporukassa ei tunnu luontevalta ruveta avautumaan ja höpöttämään oikein syvällisiä.. :)

Asiahan on hyvin ristiriitainen. Tosi on, että eihän se tyhjä kainalo, eli kumppanin ja vastakkaisen sukupuolen läheisyyden puuttuminen kivalta tunnu. Taas on kuitenkin sitten se seikka, että jos parisuhteeseen lähtee, niin erilaisia ongelmia saattaa tulla, kun molempien pitäisi puhaltaa vähän niin kuin "yhteen hiileen" ja emmehän ole samanlaisia ja samanluontoisia. Emme suinkaan. Tämä tekee valinnan hyvin vaikeaksi, että haluaako suhteeseen, vai olla yksin. Suhteeseen kyllä haluaisi, mutta ne erilaiset ongelmat voivat pelottaa, ja juuri samanhenkisen löytäminen voi olla vaikeaa.

on kommentti: mä en ikinä vois kuvitella olevani sinkku. Yksi tuttavani sanoi kerran näin.

Pahinta tuossa lausumassa on, että kaikki eivät voi valita. Jos haluaa valita kumppaninsa (eli mikä tahansa ei käy ja itselle sopivia on vähän), joutuu olemaan yksin, haluamattaan.

Tuollaisen sanoja oli itse ollut aina suhteessa, avoliitossa vähintään. Eron jälkeen oli uusi katsottuna ja saatuna. Mikä käytös ja kohtalo on siis tyyppikysymys: toiset ovat aina suhteissa, jolloin kummeksuttaa, mistä niitä suhteita joillekin jatkuvasti löytyy, ja toiset taas eivät koskaan.