Ennen pitkää taas vaihtuu vuosi. Ikääkin karttuu joka kierroksella, ja aina vain vuodet tuntuvat niin samanlaisilta. Mutta ehkäpä tuleva vuosi olisi erilainen? Asialle pitäisi kai tehdä jotain. Luja päätös voisi auttaa asiaa.
Minulla ei ole minkäänlaisia kontakteja naisiin. Eikä oikeastaan miehiinkään, jos pakollisia työ/opiskeluhommia ei lasketa. Vapaa-ajalla siis ei mitään sosiaalista toimintaa. Harrastukset ovat kaikkia yksinäisen ihmisen hommaa, kuten lenkkeilyä, kirjallisuutta, elokuvia ym. tavallista ja yksinkertaista. Kuntosali on viime aikoina jäänyt vähemmälle. Painoa on kertynyt niin, että varmaan kymmenen kiloa on liikaa. Jos viisitoista tiputtaisi, niin alkaisi olla vanhoissa urheilijan mitoissa. Pukeutumiseen ei ole tullut panostettua, mutta ei ole ollut rahaakaan. Keväällä voisi olla, jos työasiat etenevät valmistumisen uhatessa. (Olen 24-vuotias mies.) Olen ihan kohtuullisen tyytyväinen, mutta kuitenkin vähän yksinäinen. Olen kai jotenkin tottunut asian tilaan, ennen se vaivasi enemmän. Mutta haluaisin nähdä muutakin.
Ajattelin tehdä suunnitelman, jolla saan "lisää" sosiaalisia kontakteja. Hyvällä tuurilla tekisin itseäni kiinnostavammaksi naistenkin parissa. Tällaisena naiset lähinnä karttavat minua.
Keinoja sosiaalisen statukseni nostamiseen:
1. Maaliskuussa 2004 olen 15 kiloa kevyempi kuin nyt. Lenkkeilen vähintään 2 kertaa viikossa ja käyn 2 kertaa viikossa salilla säännöllisesti.
2. Toukokuussa 2004 minulla on yksi aidosti sosiaalinen harrastus. Ihanne olisi varmaan kirjallisuuspiiri, jossa silloin tällöin kokoonnuttaisiin keskustelemaan luetusta kirjasta. Sellaisia taitaa vain olla harvassa. Pitää miettiä jotain muuta. Ehdotuksia?
3. Vietän maaliskuun loppuun mennessä yhden päivän vaatekaupoissa/ kirpputoreilla. En osta ensimmäistä käteen osuvaa paitaa (kuten aina tähän asti), vaan käyn sovituskopissa asti. Kysyn neuvoa myyjältä.
4. Matkailu avartaa. Viimeistään syksyllä 2004 (talouden salliessa) käyn ulkomailla muutaman päivän lomalla. Vaikka Tallinnassa tai Tukholmassa, kunhan jossain.
5. (Harkinnassa) Käyn säännöllisesti yöelämässä. Vähintään 10 kertaa vuoden 2004 aikana. Tästä en oikein tiedä, mahtaako olla mitään iloa siitä, että lähtee yksin baariin.
5. Puhun ihmisille. Sanon päivää, jos joku osuu samaan hissiin. Juttelen tilaisuuden tullen mummojen kanssa bussipysäkillä.
Tavoitteet:
1. Vuoden 2004 aikana vietän ainakin yhden juhlapäivän (Vappu, juhannus, uusivuosi ym.) seurassa. Aivan sama kenen kanssa ja missä, mutta ei yksin. (Joulu kotona tietty.)
2. Vuoden 2004 lopussa on ainakin yksi ihminen, jota voin pyytää kanssani vaikkapa oluelle niin, että hän ei siitä harmistu.
3. Pitkän tähtäimen tavoite: Vuoden 2005 aikana pyydän naista treffeille ja viimeistään vuonna 2006 myös treffeillä käyn.
Siinäpä oli se ohjelma. Pitää kirjata ylös. Olisiko kommentoitavaa? Kuulostaako järkevältä? Onko ehdotuksia uudeksi harrastukseksi?
Kannustan kaikkia elämäänsä tyytymättömiä kirjoittamaan ylös omat tavoitteensa. Ehkä se auttaa saavuttamaan jotain.
Minulla ei ole minkäänlaisia kontakteja naisiin. Eikä oikeastaan miehiinkään, jos pakollisia työ/opiskeluhommia ei lasketa. Vapaa-ajalla siis ei mitään sosiaalista toimintaa. Harrastukset ovat kaikkia yksinäisen ihmisen hommaa, kuten lenkkeilyä, kirjallisuutta, elokuvia ym. tavallista ja yksinkertaista. Kuntosali on viime aikoina jäänyt vähemmälle. Painoa on kertynyt niin, että varmaan kymmenen kiloa on liikaa. Jos viisitoista tiputtaisi, niin alkaisi olla vanhoissa urheilijan mitoissa. Pukeutumiseen ei ole tullut panostettua, mutta ei ole ollut rahaakaan. Keväällä voisi olla, jos työasiat etenevät valmistumisen uhatessa. (Olen 24-vuotias mies.) Olen ihan kohtuullisen tyytyväinen, mutta kuitenkin vähän yksinäinen. Olen kai jotenkin tottunut asian tilaan, ennen se vaivasi enemmän. Mutta haluaisin nähdä muutakin.
Ajattelin tehdä suunnitelman, jolla saan "lisää" sosiaalisia kontakteja. Hyvällä tuurilla tekisin itseäni kiinnostavammaksi naistenkin parissa. Tällaisena naiset lähinnä karttavat minua.
Keinoja sosiaalisen statukseni nostamiseen:
1. Maaliskuussa 2004 olen 15 kiloa kevyempi kuin nyt. Lenkkeilen vähintään 2 kertaa viikossa ja käyn 2 kertaa viikossa salilla säännöllisesti.
2. Toukokuussa 2004 minulla on yksi aidosti sosiaalinen harrastus. Ihanne olisi varmaan kirjallisuuspiiri, jossa silloin tällöin kokoonnuttaisiin keskustelemaan luetusta kirjasta. Sellaisia taitaa vain olla harvassa. Pitää miettiä jotain muuta. Ehdotuksia?
3. Vietän maaliskuun loppuun mennessä yhden päivän vaatekaupoissa/ kirpputoreilla. En osta ensimmäistä käteen osuvaa paitaa (kuten aina tähän asti), vaan käyn sovituskopissa asti. Kysyn neuvoa myyjältä.
4. Matkailu avartaa. Viimeistään syksyllä 2004 (talouden salliessa) käyn ulkomailla muutaman päivän lomalla. Vaikka Tallinnassa tai Tukholmassa, kunhan jossain.
5. (Harkinnassa) Käyn säännöllisesti yöelämässä. Vähintään 10 kertaa vuoden 2004 aikana. Tästä en oikein tiedä, mahtaako olla mitään iloa siitä, että lähtee yksin baariin.
5. Puhun ihmisille. Sanon päivää, jos joku osuu samaan hissiin. Juttelen tilaisuuden tullen mummojen kanssa bussipysäkillä.
Tavoitteet:
1. Vuoden 2004 aikana vietän ainakin yhden juhlapäivän (Vappu, juhannus, uusivuosi ym.) seurassa. Aivan sama kenen kanssa ja missä, mutta ei yksin. (Joulu kotona tietty.)
2. Vuoden 2004 lopussa on ainakin yksi ihminen, jota voin pyytää kanssani vaikkapa oluelle niin, että hän ei siitä harmistu.
3. Pitkän tähtäimen tavoite: Vuoden 2005 aikana pyydän naista treffeille ja viimeistään vuonna 2006 myös treffeillä käyn.
Siinäpä oli se ohjelma. Pitää kirjata ylös. Olisiko kommentoitavaa? Kuulostaako järkevältä? Onko ehdotuksia uudeksi harrastukseksi?
Kannustan kaikkia elämäänsä tyytymättömiä kirjoittamaan ylös omat tavoitteensa. Ehkä se auttaa saavuttamaan jotain.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kuulostaa hienolta! Ja myös realistiselta.
Kerrankin joku miettii, mitä itse voisi tehdä parantaakseen "tilannettaan".
Ei muuta kuin tuumasta toimeen!
Jos ei kirjallisuuspiiriä löydy, niin ehkä jokin elokuvakerho?
Kiitos palautteesta. Tuo suunnitelma oli kyllä aika äkkiä kyhätty, mutta eiköhän siinä tärkeimmät asiat ole. Huomenna aamulenkille.
Elokuvakerhot ovat ihan kivoja, mutta niissä yleensä istutaan pari tuntia pimeässä ja häivytään sitten. Olen siis joskus käynyt, mutta sosiaalista toimintaa siitä ei tullut. Harrastuksen pitäisi olla sellainen, että siellä olisi pakko puhua jotain. Ehkä joku itsepuolustuslajin alkeiskurssikin kävisi, mutta mieluummin kuitenkin kulttuuriharraste. Kielikurssi voisi olla mahdollinen. Vaikka venäjää.
Valitse kieli jota osaat sen verran, että voit mennä keskusteluryhmään. Siinä ainakin tulee juteltua vieraiden ihmisten kanssa. =) Jos vain kielioppia päntätään ei niitä kontakteja samalla tavalla ehkä muodostu.
Eipä hassumpi ehdotus tuokaan. Tosin aika iso haaste. Ehkäpä kokeilen kuitenkin pehmeää laskua. Ensin tavalliselle kielikurssille ja sitten seuraavana vuonna johonkin keskusteluryhmään. Olkoon tuo keskusteluryhmä vuoden 2005 tavoite. Olet kyllä varmasti aivan oikeassa siinä, että ihan tavalliselta kurssilta ei välttämättä kontakteja tule.
minäkin meinasin ehdottaa tuota kielikurssia. Kokeneena muuten tiedän, että siellä on enimmäkseen naisia.
Elokuvakerhosta itselläni ei olekaan käytännön kokemusta, joten se oli vain sellainen huono ehdotus.
Ehkä kannattaisi noin yleensä selata läpi paikkakuntasi työväenopiston kurssiesite. Sieltähän voisi löytyä jotain muutakin sopivaa.
Hyvä suunnitelma. Sosialisuuden lisääminen ei käykään hetkessä vaan pitää juuri toteuttaa vähitellen vaiheittain. Just sillee vaikka että eka uus harrastus, sen kautta ehkä saa kaverin, se kutsuu joskus synttäreilleen, tapaa lisää uusia ihmisiä jne.
Suunnitelmia ja lupauksia tulee helposti tehtyä, mutta yleensä ne eivät sitten kuitenkaan pidä. Eli vaadi itseltäsi paljon itsekuria ja pidä toi kampanja niin tavoitteesei varmastikin toteutuu !
Sinuna hankkisin myös muutamia meilikavereita ja tapaisit heidät ihan vaan kaverina livenä jossain vaiheessa.
Tsemppiä! :o)
Joo, meilailu, chattailu ym. on myös ihan kannattavaa. Vaikka sekin on "yksin" tehtävää puuhaa, niin silti chattailu esim. on paljon sosiaalisempaa kuin telkkarin kattominen. Ja voihan virtuaaliystävästä tulla jossain vaiheessa hyvä oikeakin ystävä. Niin ainakin minulla pari kertaa. Ja vielä vastakkaisesta sukupuolesta. Se vasta onkin rikkaus se!
Sosiaalisten kontaktien hankkiminen netin kautta kuulostaa toki hyvältä idealta, mutta toisaalta osaan omasta mielestäni jo kirjoittaa aika hyvin. En vain osaa oikeassa elämässä olla ihmisten seurassa luonnollisesti. Ja sehän ei parane netissä roikkumalla. Toinen juttu on sekin, että netistä tulee liian helposti korvike oikealle elämälle. Ehkä niin on käynytkin. Olen päättänyt (ja tämä lienee toimenpideohjelmani kohta 7) luopua nettiyhteydestä, kun lähiaikoina muutan. Hyvä tapa aloittaa "uusi elämä". Ilman nettiä pitkästyy lopulta niin, että on pakko lähteä vaikka... kirjastoon. Tai mihin tahansa pois kotoa nuhjaamasta.
Silti ihan asiallisia vinkkejä, kiitos niistä. Uskon kuitenkin, että oikeiden ystävien hankkiminen netin kautta olisi minulle hankalaa, koska olen oikeassa elämässä niin paljon varautuneempi ja arempi kuin netissä, aivan eri persoona. Siitä pitäisi päästä ensin irti.
Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta. Eikä sen kanssa voi oikein hävitäkään missään suhteessa, vaikka kaikki tavoitteet eivät heti toteutuisikaan.
Hitto kun itsekin pystyisi tekemään moisia suunnitelmia ja vielä pysymään niissä, olen nimittäin lähes täysin samassa tilantessa. Mutta toivo on mennyt jo liian kauan sitten..
Olisi kiva nähdä täällä tilannekatsauksia siitä, miten tämä kampanja edistyy.
Ei sunkaan kannata menettää vielä toivoa. Niin kauan on toivoa kun on elämääkin! Tärkein juttu vaan tollasissa tavoitteissa on se, että tekee itelleen heti alussa selväks, että muutosta ei tapahtdu hetkessä vaan kuukausien ja vuosien päästä. Tuohan pätee laihduttamiseenkin. Pitää heti tietää tulokset ei näy läheskään heti.
Niin, ei kai tässä ihmeempiä voi hävitä. Ehkä itsekunnioituksensa tekemällä jotain tyhmää. Mutta eiköhän sen kestä. Oikeastaan asetin nuo tavoitteet aika rohkeasti. Ei minulla ole aavistustakaan, miten vuoden aikana onnistuisin jonkun kaverin löytämään. Tärkeintä on kuitenkin se, että tekee kuitenkin kaikki ne asiat, mitä on päättänyt tehdä. Suosittelen sinullekin. Ihan hyvä olo aamulenkin jälkeen joka tapauksessa.
Altista itsesi uusille ystäville, uusille tuttavuuksille, uusille kokemuksille!
Itsensä altistamisella saavuttaa yllättävän paljon - tietenkin tulee myös huonoja kokemuksia, mutta niistä pääsee aina irti!
Valitettavasti itse olen siinä tilanteessa etteivät moiset toimenpiteet yksin riittäisi, vaan vaadittaisiin kallista plastiikkakirurgiaa. Pitää kai opiskella ja työskennellä kovemmin että on joskus siihen varaa. :)
Mene, hyvä mies, tanssikurssille! Lavatansseja, jenkkitansseja,... Sehän on liikunnallinen harrastus ja voisi auttaa sinua tuon pitkän tähtäimen tavoitteesi kanssa. Rytmitaju suositeltava mutta ei pakollinen!
Ihan hyvä idea tämäkin. En kylläkään pidä tanssimisesta. (Kokeiltu viimeksi vanhojen päivänä vuosia sitten.) Olisi vähän outoa mennä vastentahotoisesti tanssimaan vain sosiaalisten kontaktien takia. Mutta ehkä viimeisenä keinona, jos muu ei auta. Kiitos vinkistä kuitenkin.
Vaikutat ihanalta ihmiseltä :) Kumpa minäkin saisin tehtyä jotain elämälleni, on alkanut tuntua päivät pitkiltä. Ehkäpä toi sun esimerkkis panee minuunkin jotain vipinää. Päiväkirjaan voisin kirjoittaa omat tavoitteeni. Eli kyllä meitä muitakin yksinäisiä on liikkeellä ja tuuppas sitte jutteleen mulle sillä kielikurssilla, miten ois muuten japani? :)
Päivät tuntuvat pitkiltä? Minun päiväni tuntuvat lyhyiltä, tuntuu että en saa asioita tehtyä kun juutun haaveilemaan. Se pelottaa, että elämä valuu käsistä kotona istuessa ja miettiessä. Joskus neljä vuotta sitten tuntui siltä, että päivät ovat loputtomia ja tyhjiä. Sittemmin siihen on tottunut jotenkin. Varo vain, ettei sinullekin käy niin. Parempi täyttää elämänsä jollain mielekkäällä kuin antaa sen täyttyä tyhjyydellä. Kannattaa varmaan tosiaan kirjoittaa tavoitteet ylös. Ja ilman muuta kannattaa vaikka viikoittain listata, mitä on tehnyt ja mitä jättänyt tekemättä. Se motivoi.
Olin kyllä ajatellut venäjää, mutta katsotaan nyt.
pitää suunnitelma vaikka ongelmia ilmaantuisi, yleensä noi suunnitelmat unohtuu hyvänä päivänä ja huonona taas suunnitellaan...
tsemppiä!
Tervehdys!
Suunnitelmasi kuulostaa hyvältä, itse olin vastaavanlaisessa tilanteessa jokin aika sitten. En kirjannut itselleni ylös mitään suunnitelmia, mutta "pakotin" itseni sosialisoitumaan.
Tässä joihinkin kohtiin mun mielipiteitä. Lue kritiikillä.
2. Harrastus on hyvä juttu. Itsepuolustus on kivaa, siellä kasvaa kunto ja jonkin verran joutuu juttelemaan ihmisten kanssa. Ei välttämättä paljoa, mutta juttu on helppo aloittaa esim. kysymällä neuvoa. Toinen suosikkini on juuri kielikurssit. Kielten opiskelusta on hyötyä, se on kivaa ja siellä on paljon naisia. ;) Vielä kun suurimmalla osalla ei ole siellä ketään ennestään tuttuja, niin kaikki on jotenkin samassa veneessä.
3. Pukeutuminen on tärkeää. Vaatteet maksaa paljon, mutta niihin kannattaa panostaa, mustakin saa kuulemma ihan komean jos pukeutuu hyvin. Ja hyvin pukeutuneena itsetuntokin nousee, saatan joskus pukeutua hyvin ihan vaan itseni takia, vaikken välttämättä kotoa poistu. Joten mars kauppaan, ota vaikka sisko tms. naispuoleinen avuksi jos et tiedä mikä näyttää hyvältä sun päällä. Mä en ainakaan aluksi tiennyt mitä haluan ostaa ja mikä näyttää hyvältä.
4. Matkailu on todellakin kivaa. Jopa yksin siitä saa paljon irti. Ainakin mä olen oppinut nauttimaan omasta seurastani matkailemalla yksin ja onhan se helpompi jutella uusien ihmisien kanssa, kun ei ole tuttua ja turvallista henkilöä mukana. Ja kun nautin omasta seurastani se näkyy myös ulospäin ja muutkin voivat kuvitella nauttivansa siitä.
5. Tätä mä en harrasta yksin, siitä ei saa kuin pahan mielen. Suurin osa ihmisistä on kavereineen liikkeellä ja ne harvat yksinäisetkin ovat vain yhden yön kokemuksien perässä. Harrasta varauksella.
6. Puhu niiden mummojen ja naapurintyttöjen kanssa ja miksei muidenkin. Alussa se on vaikeaa, mutta mitä enemmän puhut, sitä helpompaa se on. Musta ainakin alussa tuntui typerältä alkaa juttelemaan jostain ihan tyhjänpäiväisestä, mutta se piristää molempien päivää ja antaa syyn hymyillä. Tässä mulla on parannettavaa, itse en osaa vielä aina hymyillä luontevasti, vaan se tuntuu teennäiseltä. Mutta kuten kaikessa, harjoitus tekee mestarin.
Ja mitenkä on mun suunnitelmat onnistuneen? No, ensinnäkin tämä projekti ei valmistu varmaan koskaan, mutta pystyn jo puhumaan oudoille ihmisille niitä näitä, mutta vielä en ole yhtään ystävää tai kaveria saanut kadulta puhuttua. Jonkin verran olen käynyt treffeillä deittipalveluiden kautta saatujen kontaktien kanssa ja olo on ollut ihan luonteva. Vielä on pitkä matka edessä, sitten olen tyytyväinen, kun uskallan vastaantulevan kauniin tytön pyytää kahville ihan tosta vaan.
Tsemppiä sinulle ja muillekin hengenheimolaisille!
Ihan hyviä vinkkejä. Tuo kielikurssi on alkanut tuntua entistä paremmalta idealta. Pitää katsella ohjelmia. Les femmes sont difficil!
Sen verran täytyy sanoa, että tavoitteesi ovat aika korkealla. Aika harva mies tässä maassa uskaltaa pyytää vastaantulevaa naista kahville. Tai en minä tiedä, mutta en ainakaan usko.
Ei tässä maassa kovin moni uskallakaan. Tavoitteeet on korkealla, mutta hiljaa hyvä tulee. Aion käydä euroopassa hakemassa vähän fiilistä, siellä kuulemma ihmiset ovat avoimempia. Ehkä sitten kun osaa small talkin, niin siitä on vain pienen pieni hyppäys kahvipyyntöön.. :)
Harva sellainenkaan ihminen, jolla on kavereita ystävystyy kadulla vastaan tulevien ihmisten kanssa. Ja jos menee ehdottelemaan treffejä vastaantuleville tytöille, luultavasti aika moni kieltäytyy. Joten näitä asioita ei ehkä kannata ottaa sosiaalisen kyvykkyyden mittariksi.
Oma tilanteeni on vähän samanlainen, tosin minulla on jonkin verran sosiaalisia kontakteja, myös naisten kanssa, mutta lähinnä ne ovat aika pinnallisia.
Ongelmasi on varmaan samanlainen kuin minulla, eli et osaa arvostaa itseäsi tarpeeksi. Jos joku puhuu minulle ystävällisesti, ihmettelen heti mitä tuo oikein minusta haluaa, ei se oikeasti ole seurastani kiinnostunut.
Tunnen itseni välillä todella epätoivoiseksi, mutta nyt aion korjata tilanteen olemalla rohkeampi. Eilen aloitin pyytämällä yhtä tyttöä treffeille. Hän sattui olemaan varattu, mutta tuskinpa kuitenkaan pahastui kysymyksestä. Tästä lähtien aion yrittää aina kun on tilaisuus, kielteisiä vastauksia tulee varmasti, mutta yrittämättä ei voi koskaan onnistua.
Ensimmäinen askel on päästä eroon epäonnistumisen pelosta, seuraavaksi voikin yrittää jo päästä eroon itsensä nolaamisen pelosta. Jos ei pysty nauramaan itselleen, miten voisi naurattaa muita? Itse olen kyllästynyt olemaan se "mukava kaveri", josta ei ole kenellekään harmia, mutta ei myöskään iloa. Nyt aion olla kiinnostunut muista ihmisistä, ehkä muutkin ovat sitten kiinnostuneita minusta.
Onnea yrityksellesi! Tosin tärkeintä on vaan uskoa itseensä, elämästään voi tehdä sellaista kuin haluaa.