oli kuollut aatonaattona yllättäen.
Oli jo aikuinen,melkein 40 v ja asui Irlannissa (mieheni tulee sieltä).
Tieto tuli aattolitana,koko yö puhuttiin mutta miten nyt eteenpäin?
Oli jo aikuinen,melkein 40 v ja asui Irlannissa (mieheni tulee sieltä).
Tieto tuli aattolitana,koko yö puhuttiin mutta miten nyt eteenpäin?
Vastaukset 2
Vanhimmat
lapsen menetys on varmasti yksi vaikeimmista asioita, mitä voi kokea Eikä sitä helpota lapsen aikuisuus. Puhuminen on varmasti parasta lääkettä ja läsnäolo ja kuuntelminen se, mitä voit tarjota nyt. Hiukan myöhemmin, kun käytännön asiat on hoidettu, kannattaa etsiä muita saman kokeneita. Erilaisia nettiyhteisöjä on paljon ja monilla paikkakunnilla kokoontuu sururyhmiä.
Voimia sinulle rinnalla kulkemiseen.
Voimia teille. Luin tämän viestisi joulun aikaan ollessani joulua viettämässä poissa Suomesta. Poikani lähti tasan vuosi sitten pari päivää ennen joulua. Hän oli samaa ikäluokka kuin miehesi poika. Kun luin viestisi, niin koko viime joulun aika vyöryi mieleeni. Se pohjaton mustuus, sitä ei käsittänyt. Vuosi on mennyt. Jokaiseen päivään on jostakin tullut voimia. Tämän asian kanssa on vain opittava elämään. Tuska helpottaa, vaikka sitä ei alussa usko. Toivon, että jaksatte olla toinen toisenne tukena tänä suruntäyttämänä aikana. Mies uskoisin suree hieman eri tavoin kuin nainen, olen huomannut sen miehestäni, mutta menetys on hänelle yhtä suuri. Kun lapsi kuolee ennen vanhempiaan on se jotenkin luonnonvastaista mielestämme, jotenkin menetämme myös tulevaisuutemme, joka on lapsissamme. Kaikki tuntuu turhalta. Alkaa miettiä elämän tarkoitusta ja sitä on niin vaikea nähdä. Myötäelän surussanne, meitä on täällä monta saman kokeneita.