olit muka

Sellaisia naiset on, totu siihen!

Olen itse reilut parikymppinen sinkkunainen. Olen huomannut, että olen jäänyt yksin. Parhaimmat kaverini ovat kuka missäkin. Yks kaveri joka asuu toisella paikkakunnalla alkoi seurustelee ja sen jälkeen ennen tiivis yhteydenpito on jäänyt. Itse ei viitsi enää ykspuoleisesti pitää yhteyttä, jos toinen ei näe tarpeelliseksi pitää yhteyttä.
Ja sitten jos on tämän ystävän kanssa se on ihan poissaoleva ja näplää kännykkää. Kuitenkin seurustelua on kestänyt jo reilu vuosi, ettei oo ihan tuore juttu siis.

Sitten mulla on muutama kaveri, jotka muutti asumaan yhdessä kimppakämppään. No, sen jälkeen he ovat olleet hyvin tiivis porukka. Aina vihjaillaan joihinkin juttuihin,joita ei saa ulkopuolisille kertoa. Arvaa tuntuuko mukavalta, kun on muka kaveri ja kohdellaan tuolla tavalla. ja sitte ne päättää aina yhdessä, mitä tekee, ei voi joustaa minun mukaan mitään. Mä oon jäänyt niistä ennen niin hyvistä kavereista ulkopuolelle. En tiedä tajuaako ne itsekään kuinka käyttäytyy. Toisaalta aika lapsellista tuo. Välillä tuntuu, että ne soittaa vain silloin kun ei oo saanut toisistaan kaveria ja joutuis muuten menemään yksin. Silloin minäkin kelpaan...

No, on mulla pari ns. sydänystäviä, mutta he ovat muuttaneet kauemmas, enkä näe heitä paljon, mutta sitäkin enemmän pidetään yhteyttä.

Olen vuosien myötä kuitenkin oppinut sen, ettei missään tapauksessa kannata suunnitella mitään tekemisiä, menemisiä, suunnitelmia kenenkään ihmisen varaan. (paitsi ehkä jos tapaan oman kullan) Riippuvaisuus toisista aiheuttaa itselle harmeja ja pettymyksiä. Näin kyynisesti sanottuna.