Löydänköhän koskaan oikean, kestävän rakkauden? Olen jo vähän päälle 40, menin nuorena (19v) naimisiin miehen kanssa jota tuskin rakastin, mutta kun tulin raskaaksi niin naimisiin menimme, lähinnä anopin painostuksesta. Mies oli jo seurusteluaikana väkivaltainen ja joi paljon, aloimme seurustelemaan kun olin 15v. Viimenään vähän päälle kakskymppisenä uskalsin riuhtaista itseni irti.
Vuoden yksin oltuani tapasin miehen joka oli täysin vastakohta edelliselle, luulin ainakin rakastuneeni, vai oliko lie sitä ihanaa turvallisuuden tunnetta, mitä en ollut koskaan kokenut, en edes lapsuudessani. No, kymmenen vuotta yhdessä olimme ja siitä kaksi lasta syntyi. Elämä oli turvallista, tasaista mutta jotain siitä puuttui, ei ollut rakkautta varmaankaan. Erosimme, taas vuoden yksin oltuani, tapasin miehen joka vei laakista jalat altani, olin aivan taivaissa, mutta mies oli ns. ikuinen poikamies ja hänen oli taas vaikea sopeutua seurusteluun naisen kanssa jolla oli lapsia ja velvollisuuksiakin siten. No yritimme kuitenkin koska olimme tosi rakastuneita ja meidän välillä oli seksikin aivan upeeta. Lähes kuusi vuotta sitä kesti, emme asuneet yhdessä, elämämme oli hyvinkin vuoristorataa, johtuen hänen poikamiestyylisestä elämästä, ja myös hän joi lähes joka viikonloppu pe-su, mutta kuitenkin niin ettei heilunut räkä poskella, ja koskaan en epäillyt häntä pettämisestä. vietimme kuitenkin ns perhe-elämääkin. Lopulta tästä suhteestakin minun oli pakko riuhtaista itseni irti, koska riitelimme jo tosi paljon ja kuudessa vuodessa ei kuitenkaan suhteen tyyli ollut muuttunut, tarkoitan että mies eli vieläkin pitkälle ns.poikamieselämäänsä ja joi paljon. Minä taas halusin muutakin. Ero oli tosi vaikea.
taas noin vuoden päästä tapasin miehen, johonka ihastuin ja hyvinkin voimakkaasti heti. Huomasin melko pian että hän joi myös paljon, vaikka työnsä hoitaakin, mutta hänen juomisensa on myös viikollakin, varmaankin joka päivä jokunen kalja. Rakastuttiin kuitenkin, hänessä oli jotain mikä vei sydämeni täysin. Olemme reilun vuoden ollut yhdessä, nyt lopetin suhteen koska hän on pettänyt minua ainakin kolme kertaa, olen antanut anteeksi mutta aina se on tapahtunut uudelleen, Hän kuitnkin sanoo rakastavansa ja haluaa yrittää muuttua. Hän myös juo ihan liikaa. En luota siihen mieheen enää yhtään, mutta rakastan kuitenkin. Nyt on tosi vaikeaa kun en haluaisi erota, mutta tiedostan kyllä että muuta mahdollisutta ei ole.
Tulipa pitkä ja varsin tylsä tarina mutta
mietin että miksi kohdalleni sattuu tällaisia tapauksia, miksi rakastun aina vääränlaisiin miehiin? Onko vika minussa itsessäni?
Vuoden yksin oltuani tapasin miehen joka oli täysin vastakohta edelliselle, luulin ainakin rakastuneeni, vai oliko lie sitä ihanaa turvallisuuden tunnetta, mitä en ollut koskaan kokenut, en edes lapsuudessani. No, kymmenen vuotta yhdessä olimme ja siitä kaksi lasta syntyi. Elämä oli turvallista, tasaista mutta jotain siitä puuttui, ei ollut rakkautta varmaankaan. Erosimme, taas vuoden yksin oltuani, tapasin miehen joka vei laakista jalat altani, olin aivan taivaissa, mutta mies oli ns. ikuinen poikamies ja hänen oli taas vaikea sopeutua seurusteluun naisen kanssa jolla oli lapsia ja velvollisuuksiakin siten. No yritimme kuitenkin koska olimme tosi rakastuneita ja meidän välillä oli seksikin aivan upeeta. Lähes kuusi vuotta sitä kesti, emme asuneet yhdessä, elämämme oli hyvinkin vuoristorataa, johtuen hänen poikamiestyylisestä elämästä, ja myös hän joi lähes joka viikonloppu pe-su, mutta kuitenkin niin ettei heilunut räkä poskella, ja koskaan en epäillyt häntä pettämisestä. vietimme kuitenkin ns perhe-elämääkin. Lopulta tästä suhteestakin minun oli pakko riuhtaista itseni irti, koska riitelimme jo tosi paljon ja kuudessa vuodessa ei kuitenkaan suhteen tyyli ollut muuttunut, tarkoitan että mies eli vieläkin pitkälle ns.poikamieselämäänsä ja joi paljon. Minä taas halusin muutakin. Ero oli tosi vaikea.
taas noin vuoden päästä tapasin miehen, johonka ihastuin ja hyvinkin voimakkaasti heti. Huomasin melko pian että hän joi myös paljon, vaikka työnsä hoitaakin, mutta hänen juomisensa on myös viikollakin, varmaankin joka päivä jokunen kalja. Rakastuttiin kuitenkin, hänessä oli jotain mikä vei sydämeni täysin. Olemme reilun vuoden ollut yhdessä, nyt lopetin suhteen koska hän on pettänyt minua ainakin kolme kertaa, olen antanut anteeksi mutta aina se on tapahtunut uudelleen, Hän kuitnkin sanoo rakastavansa ja haluaa yrittää muuttua. Hän myös juo ihan liikaa. En luota siihen mieheen enää yhtään, mutta rakastan kuitenkin. Nyt on tosi vaikeaa kun en haluaisi erota, mutta tiedostan kyllä että muuta mahdollisutta ei ole.
Tulipa pitkä ja varsin tylsä tarina mutta
mietin että miksi kohdalleni sattuu tällaisia tapauksia, miksi rakastun aina vääränlaisiin miehiin? Onko vika minussa itsessäni?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olet saanut mitä olet tilannut. Mikään kohtaamistasi asioista ei ole kertomasi mukaan tullut sinulle yllätyksenä. Jos sinulla on kakruja jo useamman miehen kanssa, et kyllä ole kovin kysyttyä tavaraa. Vertaa uusi auto, käytetty mutta hyvin pidetty yhdellä omistajalla ollut tai omistajaa useasti vaihtanut ja jo vanhan mallinen kiertopalkinto, jota on vähän rutattu ja sotkettu. Mikähän noista voisi mennä parhaiten kaupaksi ja mille voi saada takuun ja mille ei. Kun sinua kerta rentut kiinnostavat, kannattaa varmaan keskittyä jatkossakin niihin.
on yli neljänkymmenen vuoden ikään menessä neljä ihmissuhdetta, niin ei se kyllä tee siitä sen takia vähemmän kysyttyä tavaraa. Kannattaa miettiä kuitenkin miksi ne miehet ovat samantyylisiä keihin kiinnyt.
Olen sitä mieltä, ettei kannata miettiä kenessä on vikaa. Kyse on lähinnä siitä, että pitäisi miettiä miksi löydät juuri tietyntyyppisiä miehiä. Siksipä kannattaa harkita terapiaa missä voi tutustua itseensä ja itsessään vaikuttaviin voimiin. Sitä kautta voi myös löytää selkeämpiä kumppaneita! :-)
Nimim. puhun kokemuksesta eikä minua olisi auttanut asiaa tiedostamaan muu kuin terapia. Lapsuuden perheeni oli kaiken alku ja juuri. Tsemppiä itseesi tutustumisen retkellä! :-)