Olen seurustellut ihanan nuoren miehen kanssa n. 3kk. Suhteemme on edelleen melko alussa, mutta olen alkanut huolestumaan hänen heikosta itsetunnosta ja tapaa purkaa vihaansa. Poikaystäväni on kertonut minulle, että häntä kiusattii koko ylä-asteen ajan. Hän joutui vaihtamaan koulua tämän takia. Kiusaaminen on jättänyt poikaystävääni pahat arvet.Hän ei kestä sitä kun hänelle nauretaan tai hänestä lasketaan leikkiä. Hän ei osaa nauraa itselleen kovinkaan paljoa ja hänellä palaa pinna helposti. Ei tosin minun kanssani,mutta kun jokin homma ei toimi, niin se on murskaavaa ja "kaikki on huonosti ja hän on paska ihminen". Tuota hän hokee lähes päivittäin (voin kertoa että se on raskasta kuunneltavaa). Vihaansa hän purkaa mm. lyömällä seinään, puristaa kädet nyrkkiin. Minua hän ei ole ikinä mitenkään vahingoittanut, ei ole edes huutanut. Hän myös sanoo ettei koskaan voisi satuttaa minua, mutten usko häntä. Ihan vain senkin takia että olen ennen ollu väkivaltaisessa suhteessa, on petetty, käytetty hyväksi jne jne. Joten luotto miehiin on melko heikko.
Haluaisin jotenkin auttaa poikaystävääni ja olen yrittänyt "päästä hänen ajatuksiin sisään". Mutta aika heikkoa on.. tuntuu ettei hän oikein itsekkään pysty ymmärtämään, mitä tuntee. Hänestä huomaa ettei hän ole millään tasolla käsitellyt näitä yläasteen aikaisia asioita ja jos hän ei tee mitään tälle tilanteelleen, niin ei kyllä hyvää seuraa. Olen ehdottanut hänelle terapiaa, mutten oikein ole saanut häneltä siihen mitään vastausta. Itse olen käynyt pitkän terapia jakson (ilman lääkkeitä) ja siitä on ollut minulle suuresti hyötyä. Itsetunto on hyvin kasassa, ehkä siksi jaksan nyt auttaa poikaystävääni. Positiivista tilanteessa on se että poikaystäväni tiedostaa tämän heikon itsetuntonsa ja haluaa asiaan muutosta.
Mitään vastauksia en täältä haen... Onko muilla kokemusta vastaavasta?
Haluaisin jotenkin auttaa poikaystävääni ja olen yrittänyt "päästä hänen ajatuksiin sisään". Mutta aika heikkoa on.. tuntuu ettei hän oikein itsekkään pysty ymmärtämään, mitä tuntee. Hänestä huomaa ettei hän ole millään tasolla käsitellyt näitä yläasteen aikaisia asioita ja jos hän ei tee mitään tälle tilanteelleen, niin ei kyllä hyvää seuraa. Olen ehdottanut hänelle terapiaa, mutten oikein ole saanut häneltä siihen mitään vastausta. Itse olen käynyt pitkän terapia jakson (ilman lääkkeitä) ja siitä on ollut minulle suuresti hyötyä. Itsetunto on hyvin kasassa, ehkä siksi jaksan nyt auttaa poikaystävääni. Positiivista tilanteessa on se että poikaystäväni tiedostaa tämän heikon itsetuntonsa ja haluaa asiaan muutosta.
Mitään vastauksia en täältä haen... Onko muilla kokemusta vastaavasta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos haluat yrittää tuon miehen kanssa, miehen on haettava apua. Siis ulkopuolista, maksullista apua. Sellaista apua, missä terapeutti keskustelee ja auttaa.
Jos ei suostu, lähde kun vielä voit.
Kokemusta on vastaavasta...tosin itse olin poikaystäväsi tilalla. No muaki kiusattii koko ylä-aste ja ysiluokan kävinki sitten etäopiskeluna, ku kouluun menosta ei tullu enää mitää, ku sain paniikkikohtauksia, ku ees ajattelin koulua. Itsetunnosta ei ollu tietoakaan. Sit tapahtu viel muutaki ikävää, ku sain kuulla eräästä sairaudesta, jota siis sairastan. Sillon masennuin ja harkitsin jopa itsemurhaa.
No onneksi en kuiteskaan niin alas vajonnut. Vaan oma äiti passitti psykiatrille ja siit oli kyllä todellakin apua. Siellä pysty keskustelee ihan kaikesta, mikä mieltä paino. Nyt oon päässy aika hyvin yli siitä, mutta silti välillä tulee kouluajat mielee ja rupee ahdistamaan, vaikka mulla on asiat aika hyvin nykyään. Nyt olen onnellisesti avoliitossa ihanan miehen kanssa ja mulla on paljon uusia ystäviä, jotka tukee mua kaikessa.
Mutta neuvoksi kyllä sanon, että tosiaan sun poikaystävän kannattas mennä juttelee ammatti-ihmiselle näist asioisa. Se oikeesti voi auttaa, eikä sitä tarttee mitenkää hävetä.