Oon nyt ollu kotosalla Suomessa puolisen viikkoa ja takasin meno tuntuu kauheen ahdistavalta ajatukselta!! Tunteet on hirveen ristiriitaisa, enkä kyllä toisaalata halus jäädä suomeenkaan kun ei täällä ois mitään muuta kun töiyä. Espanjassa perheon ihana enkä haluis heidän enkä itsenikään takia luovuttaa ja jäädä suomeen, mut silti tuntuu et tuhlaan aikaani ja kaduttaa et pidin välivuoden.
Onkohan tää kenties taas joku normaali asiaan kuuluva vaihe joka menee ohi?? onks muilla ollu samanlaisia fiiliksiä kun on ollu viettämässä joululomaa kotona?
Onkohan tää kenties taas joku normaali asiaan kuuluva vaihe joka menee ohi?? onks muilla ollu samanlaisia fiiliksiä kun on ollu viettämässä joululomaa kotona?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Se on sitä ikävää mikä jää varmaan joka loman jälkeen. Mutta eiköhän tuo kuulu asiaan ja siitä pääsee kyllä yli kun takaisin menee.
tulin itse 10pvän Suomi-loman jälkee takas Lontoosee ja kyllä on ihan samalaiset fiilikset.. :/ toivottavasti tää menee pian ohi...
Tunteiden vuoristorata kuuluu ihmisen elämään - ei kukaan voi aina ja joka paikassa olla äärimmäisen onnellinen ja iloinen. Silti lähes kaikista asioista ja paikoista on löydettävissä ne hyvätkin puolet.
Koittakaa hyvät lapsukaiset ymmärtää ettette te tosissanne voi harkita moisia "jospa en tältä joululomalta enää viittiskään palata perheeseen" -asioita. Jos lupaudutte johonkin tietyksi ajaksi, on se lupaus pidettävä. (eri asia toki, jos perhe kohtelee huonosti)
Tulin kotilomalta 4 pàivàà sitten ja làhden varmaankin kahden viikon pààstà lopullisesti Suomeen. Fiilikset on tààllà niin ikàvàt eikà vàytà ohi menevan eikà tàmà auppariaika ole niin onnellista ollut tàhànkààn asti ettà sivuuttaisin kotiinpaluhalut.
"Koittakaa hyvät lapsukaiset ymmärtää ettette te tosissanne voi harkita moisia "jospa en tältä joululomalta enää viittiskään palata perheeseen" -asioita. Jos lupaudutte johonkin tietyksi ajaksi, on se lupaus pidettävä."
Pakko sanoa ettà olen eri mieltà. Kun au pairiksi làhtee ja "lupaa" olla perheessà vuoden ei ensinnàkààn voi tietàà mità kyseinen kokemus tuo tullessaan. Au pairina olo osaa olla yllàttàvàn rankkaakin ja jos jossain vaiheessa tulee seinà vastaan niin minkàn sille teet.
Minäki olen Espanjassa aupparina ja kyllä tuntui hassulta palata tänne vuoden vaihteen jälkeen (vietin pari viikkoa Suomessa). Olen ollut reissun päällä lähemmäs puoli vuotta (en koko aikaa au pairina), joten koti-ikävä on ajoittain ollut suurtakin. Vaikka mulla on aivan mielettömän ihana au pair-perhe, tuntui rankalta lähteä taas Suomesta oman perheen luota pois. Kuitenki koen toisen kotini olevan täällä, joten ikävä Suomeen ei ole kokoaikaista.. enkä ikinä olisi tosissani voinut kuvitella jättäväni tätä kokemusta kesken! Tietenki tilanne on eri niillä, joilla ei au pair-perhe tunnu niin läheiseltä/muuten mukavalta.. :/
Mulla oli ihan toisenlaiset fiilikset. Viikon oltuani Suomessa ihmettelen että mitä ihmettä täällä teen. Porukka on alakuloista, ja sotkevat sohjossa työkkärin ja Siwan väliä johonkin harmaaseen kerrostaloon katsomaan niitä kahta TV kanavaa joita on tarjolla. Joka piha on asvaltoitu, siellä on ne 10 vuotta vanhat museoautot joita lippalakkiset amispojat rassaa. Keskellä pihaa yksi saasteen runtelema koivu ja hiekkalaatikko joka on kissankusessa.
Oon jo päättänyt etten jää Suomeen, ja tosiaan oli aivan ihana "päästä" pois joululomalta!