Ollaan miehen kanssa oltu jo parikymmmentä vuotta yhdessä, lapsia on isoja ja pieniä, nuorimmat 3 ja 6v.
Tuntuu että ollaan koko ajan jostain asiasta "tukka nuottasilla" eli riidellään. minä mielestäni en ole nalkuttaja, vaan pikemminkin katson aika paljon touhua sormien läpi. Esim. tykkäisin jos mies joskus osallistuisi tähän lapsiperheen arkeen, mutta ei niin ei. Minä olen aina ollut se joka hoiti aikanaan lasten yöheräilyt (silloinkin kun kumpikin olimme töissä), minä hoidan ruuat, pyykit jne.
Mies sitten kehtaa valittaa että ei saa osakseen tarpeeksi hellyyttä ja kosketuksia.. huh huh... mistäköhän johtuu, en voi yhtäkkiä heittää tästä hulinasta vapaalle noin vain, jos mua ottaa aivoon kun toinen on maannut sohvalla koko illan ja minä olen tehnyt kotihommia.
Muutenkin minusta tuntuu että mies jotenkin syyllistää mua joka asiassa, kaikki on aina mun syytäni. Olen miettinyt asioita, ja minussa varmasti on vikaa, mutta niin on miehessäkin (paitsi omasta mielestään)
Mitään riitoja ei selvitetä, ollaan mykkäkoulua vain. Miehen aloitteesta. Jos yritän nätisti puhua asiasta, hän voi huutaa (siis karjuu!) Pidä nyt jo turpasi kiinni siitä asiasta!
Mulla on henkisesti niin paha olo jo, että ei oikeen ruokakaan maistu.
Yritän lopettaa sitä mykkäkoulua lyhyeen, mutta miten voi, kun toinen kohtelee mua kuin ilmaa.
se loukkaa, aivan älyttömästi.
Minulla ei kyllä tulisi mieleenkään huutaa toiselle joka yrittää puhua asioista, niin huutaa että pidä nyt saatana jo se turpasi tukossa, tai painu nyt vittuun siitä.
En tajua kauanko jaksan tätä paskaa.
Tuntuu että ollaan koko ajan jostain asiasta "tukka nuottasilla" eli riidellään. minä mielestäni en ole nalkuttaja, vaan pikemminkin katson aika paljon touhua sormien läpi. Esim. tykkäisin jos mies joskus osallistuisi tähän lapsiperheen arkeen, mutta ei niin ei. Minä olen aina ollut se joka hoiti aikanaan lasten yöheräilyt (silloinkin kun kumpikin olimme töissä), minä hoidan ruuat, pyykit jne.
Mies sitten kehtaa valittaa että ei saa osakseen tarpeeksi hellyyttä ja kosketuksia.. huh huh... mistäköhän johtuu, en voi yhtäkkiä heittää tästä hulinasta vapaalle noin vain, jos mua ottaa aivoon kun toinen on maannut sohvalla koko illan ja minä olen tehnyt kotihommia.
Muutenkin minusta tuntuu että mies jotenkin syyllistää mua joka asiassa, kaikki on aina mun syytäni. Olen miettinyt asioita, ja minussa varmasti on vikaa, mutta niin on miehessäkin (paitsi omasta mielestään)
Mitään riitoja ei selvitetä, ollaan mykkäkoulua vain. Miehen aloitteesta. Jos yritän nätisti puhua asiasta, hän voi huutaa (siis karjuu!) Pidä nyt jo turpasi kiinni siitä asiasta!
Mulla on henkisesti niin paha olo jo, että ei oikeen ruokakaan maistu.
Yritän lopettaa sitä mykkäkoulua lyhyeen, mutta miten voi, kun toinen kohtelee mua kuin ilmaa.
se loukkaa, aivan älyttömästi.
Minulla ei kyllä tulisi mieleenkään huutaa toiselle joka yrittää puhua asioista, niin huutaa että pidä nyt saatana jo se turpasi tukossa, tai painu nyt vittuun siitä.
En tajua kauanko jaksan tätä paskaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ja lähdet "vittuun" sieltä kertomatta minne, kai sulla on kavereita tai jokin paikka minne mennä joksikin aikaa. Annat ukon miettiä ja huomata ettet sä olekaan siinä. saattaa olla että parikin päivää riittää.
Itse lähdin kerran viikoksi 500 km päähän kertomatta sanallakaan paitsi yhdelle työkaverille että edes joku tietää ettei mulla ole mitään hätää ja siltä varalta että töistä kyselee kuten oli tehnytkin ja sieltä oli sanottu että olen lomalla. siinä mietti sitten viikon ja sanoisin että hyvää teki...ainakin vähäksi aikaa. Eihän ne siitä muutu miksikään mutta hidastaa vähän kun tietää että se voi lähteäkin
olemaan sellaista kierrettä ja oravanpyörää että se oli ihan järjetöntä. Riidoissa ei ollut edes mitään järkeä vaan huudettiin vaan toiselle. "Sä oot sellainen,sä et tee...sä,sä ja sä"
Joten nyt otettiin sitten timeoutia koko hommasta ja mies lähti kaverilleen hetkeksi asumaan. Saadaan kumpikin miettiä asioita ja saadaan hetkeksi etäisyyttä toisiimme. Näetään ehkä asiat erilailla kun ei olla koko aikaa napit ja nenät vastakkain.
Ei haluta kumpikaan erota,mutta riidat syö niin voimia ja elämänlaatua.
Ehdottaisin sullekin että otat vähän väliä mieheesi. Lapset mukaan jonnekin tai jos pääset yksin hetkeksi jonnekin. Tekisi varmasti todella hyvää!
Niin minunkin mieheni teki ja käyttäytyi juuri noin. Antoi "rakkautensa" kylille. Mulle jäi pelkkä ilkeä pahoinpitelijä.
Jos miehesi on alusta asti antanut sinun hoitaa kotityöt, lapset ja kaiken, NIIN: Mitä hittoa sä sen kanssa edes olet lapsia tehnyt? Emmä ainakaan kattelis tollasta äijää hetkeäkään. Itse olet valinnut puolisosi. Jos ei toinen suostu huomioimaan sua keskustelunkaan jälkeen, niin lähde kävelemään.
alussa ei ollut lapsia tietenkään...
HUh huh