Kysymys "Tekikö isäsi oikean valinnan jättäessään äitisi?"
Vastaus "Ei"
Kysymys 2. "Pilasiko isäsi lapsuutesi väärällä valinnallaan?"
Vastaus "Kyllä"
Ero oli siis paha virhe, jonka jokainen perheenjäsen tiesi.
Mahtaisi täälläkin olla toisenlaista juttua jos pitäisi puhua totta?
Vastaus "Ei"
Kysymys 2. "Pilasiko isäsi lapsuutesi väärällä valinnallaan?"
Vastaus "Kyllä"
Ero oli siis paha virhe, jonka jokainen perheenjäsen tiesi.
Mahtaisi täälläkin olla toisenlaista juttua jos pitäisi puhua totta?
Vastaukset 16
Vanhimmat
muotia enää, nimittäin se toden puhuminen,saatika ydinperhe,saatika sitten uskollisuus....vitun hyvin kaikilla näyttää silti menevän. Valhe.
Nämä keski-iän kynnyksellä eronneet ihmiset eivät useinkaan näytä tunnustavan tehneensä virhettä. Lapsilla on surullinen olo, joillakin koko loppu elämän haikeaa.
Eron ottaneilla ihmisillä näyttää aika monella olevan syvä katumusvaihe päällä. Erouho ja "paremman elämän" kehuminen jatkuu pari vuotta, mutta alkaa laantumaan, kun korkeapaineisin höyry on purkaantunut.
Miehet puhuvat kolmanne tuopin jälkeen kaiheasti exästään. Se nainen, jonka takia perhe jäi, olikin osoittautunut tavalliuseksi arkiritvaksi. Naiset nieleskelevät jutun kääntyessä hänen ex-miehensä uuteen perheeseen. Kova katkera reuna löytyy naisen äänensävystä, kun hän mainitsee ex-miehen perheen uuden lapsen.
Ei kuitenkaan unohdeta niitä satoja tapauksia, joissa kumppani, usein miten kai mies, lipuu hiljakseen alkoholismiin, Tai niitä noin 1% ihmisistä, jotka osoittautuvat oikeasti luonnevikaisiksi.
Niin paljon erotaan kevyin poerustein. Ihmiset kuvittelevat, että elämä jotenkin aukenee ihan uuteen kukkaan, kunhan perhe vaan ensin saadaan rikkottua.
Perhe ei oikeasti ole kenellekään vankila. Vaikka siltä joskus tuntuu. Siitä tekee joillekin ihmisille taakan ja vankilan ihmisen oma sairas velvollisuuden tunto. Perhe ei kenenkään ihmisen elämästä tylsää tee. Tylsyyden aiheuttaa oma saamattomuus ja mielenkiintoisen tekemisen puute.
Kumppanin puhumattomuuteen ja jurnuttamiseen saattaa olla itsessäänkin vähän syytä. Jos ensimmäiset kymmenen vuotta on tullut kategorisesti intettyä vastaan ja jyrättyä jokainen kumppanin mielipide nurin, tästä hyvinkin helposti voi tulla hiljainen.
Yleensä nämä asiat paljastuvat ihmisille vasta eron jälkeen. Sitten jäädään kaipailemaan niitä hyviä aikoja. Lapset oireilevat ja tarvitsevat jopa lääkärin apua. Kaikilla on huono olo.
Minä lakkasin puhumasta kun millään mitä sanoin, ei ollut mitään vaikutusta.
Ex:llä kiersi sama nauha päivästä toiseen ja ääni vain koveni jos yritin sekaan jotain kommentoida.
Järkevämpää olisi ollut mennä puhumaan saariston tuulimyllyille, niin ei olisi ainakaan tullut sanottua vaimolle mitään väärää ja ärsyttävää.
Eräänä päivänä hän sitten läksi mitenkään kommentoimatta ja varoittamatta.
Pari päivää meni shokissa, mutta sitten lakkasivat korvat soimasta ja tajusin kuinka ihanaa on saada olla hiljaisuudessa ensimmäistä kertaa moniin, moniin vuosiin.
En muista yhtään mistä ex aikoinaan pajatti, mutta sen muistan, kun joskus katsoin kellosta kauanko hän pystyy olemaan puhumatta.
Ennätys oli seitsemän sekuntia.
En todellakaan kaipaa niitä "vanhoja hyviä aikoja"!
Nyt saan itse päättää koska saunon tai kauanko istun vessassa.
Tämä on paratiisia!
7-9 %:lla kansalaisista.
Tosin ne koskettavat jonkin verran laajempaa ihmisjoukkoa. Luonnehäiriöisellä ei itsellään ole sairaudentuntoa, mutta lähipiiri ei välttämättä voi hyvin.
Mistä tuon luvun repäisit?
Lainaus kirjasta Naimisissa narsistin kanssa:
Luonnehäiriötyypit
Neljän luonnehäiriötyypin kesken ilmenee huomattavaa päällekkäisyyttä ja niitä onkin alettu nimittää narsismiryhmän persoonallisuushäiriöiksi. Näitä ovat narsistinen, epäsosiaalinen, huomiohakuinen ja epävakaa persoonallisuushäiriö. Näiden häiriöiden esiintyvyys on yleisväestössä 7-9 % ja pelkästään miehillä 11-18 %.
Jos asia enempi kiinnostaa, niin googleta hakusanalla luonnehäiriö.
Linkkejä:
http://www.suhdesoppa.fi/narsismi/
http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=180&valikko=2
Etsivä löytää. Kolkuttavalle ovi avataan...
Jos tietty lapsenomaisuus kuuluu luonnehäiriöön, niin naisista on luonnehäiriöisiä yli 90%.
Valtaosa naisista on esim. taikauskoisia ja iso osa harrastaa puhdasta humpuukia ihan lapsellisuuttaan.
Ei ole kovin kivaa vaatia ystävää ostamaan kalliita ja täysin turhia "tuotteita", kuten sikakalliita ja sikahuonoja muovipurkkeja, kun parempia saa halvemmalla tai ilmaiseksi ostamalla vaikka jäätetelöä.
Kuinka monella onkaan loppuelämäksi pesuaineita ja kynttilöitä kaappien nurkissa turhan panttina?
Jos naisten ylipäteminen ei ole huomionhakuisuutta, niin mitä sitten? Ollaan olevinaan "kaksi kertaa parempia" kuin miehet.
Oikealla sairaudella on diagnoosi lääkäriltä, eikä itseltä jonkun naistenlehden "vikalistan" mukaan.
olekaan lukenut naistenlehtien tutkimuksia, koska oman sukupuoleni puolesta minun pitäisi ennemmin lukea miestenlehtiä;-) Edellä esittämäni arvio perustuu ihan oikeiden asiantuntijoiden kirjoittamaan teokseen. Luulisin, että juristi, kuntoutuspsykologi, teologi/filosofi, psykoterapeutti ja psykologi ovat asiantuntijoita, jos he ovat aiheeseen perehtyneet.
Tuo on kyllä jossain määrin totta, mitä esitit lapsenomaisesta käytöksestä. Tosin pelkkä lapsenomaisuus ei vielä riitä narsistidiagnoosiin.
Oma käsitykseni on, että naisilla esiintyy enemmän huomionhakuisuutta ja epävakaata persoonallisuutta, kuin miehillä. Näistä tapauksista harvemmin vain narahtaa, koska ne harvemmin johtavat tekemisiin virkavallan ja sitä kautta psykologien kanssa. Jos ei ole ruumista, ei voida myöskään nostaa murhasyytettä. Ts. Jos ei ole tapahtunut silminnähtävää väkivaltaa, ei toista voi raahata terapeutille. Uhri voi kyllä saada jonkun masennusdiagnoosin.
Itselläni helpotti eron jälkeen, kun sain jollain tapaa selvitettyä syyn exäni täysin muuttuneeseen personallisuuteen.
Jos ihmisistä noin iso osa olisi häiriintyneitä, niin luulisi heihin törmäävän vähän useammin?
Jo pikkukaupungissa heitä pitäisi olla satamäärin.
Live-elämässä heitä ei käytännössä näe olllenkaan.
Yhden tunnen, jolla on diagnoosi, eikä sekään ole narsisti.
Onko se edes tauti?
Sehän on vähän kuin väittäisi v-mäistä ihmistä sairaaksi.
googleta se luonne- tai persoonallisuushäiriö, niin saat aiheesta kertovia linkkejä n -kappaletta. Itsekin tunnen yhden ihmisen, jolla on diagnoosi, eikä hänelläkään se ole narsistinen. Kaikkia muita kohtaan hän on mitä ihanin ihminen, mutta oma puoliso saakin sitten kaiken p****n niskaansa; Oli syytä tai ei.
Luonnehäiriö löytyy tautiluokituksesta.
Ei muuta
No meillä tehtiin noin ja nyt olen lasten kanssa vihdoinkin avioeroa tekemässä. Itseni (miehen) puhumattomuus on suoraa seurausta lapsuuteni kylmästä ja puhumattomasta avioliitosta. En toivo sitä kenelläkään.
Älä nyt ala vanhempiasi syyttämään omasta surkeasta avioliitostasi!
Monella miehellä ei ole mitään sanottavaa siksi, koska vastaanottajan aivokapasiteetti ei pystyisi sitä käsittelemään.
Kyllä suomalainen mies puhuu, kun on joku joka ymmärtää.
Vaimo se ei läheskään aina ole!
Naiset kyllä päästävät suustaan tekstiä sillä vauhdilla, että eivät itsekään pysy perässä.
Missä välissä vastaisi mihinkään, koska jutut ovat sekavia ja ristiriitaisia nalkutuksia, eikä suunvuoroa anneta, eikä kyllä pyydetäkkään?
Saisivat mokomat juoruämmät pysyä vanhoinapiikoina kuten vanhaan hyvään aikaan!
Voin kyllä kertoa, että vaimoni oli hyvä kuuntelija, mutta kun ei pysty kertomaan melkeen mitään tuntoja, niin onko ihme, että homma menee metsään jossain vaiheessa.
Et taida ihan oikeesti ymmärtää miten tunteettomassa liitossa lapset oppivat saman systeemin ja se jatkuu aikuisilta lapsille, toivottovasti se loppuu minun lapsissani tässä erossani.
Taisipa tytöllä nyt tulla vanhanaikaisen yritys. Kirjoitat muka miehesi puolesta. Joillekinhan se käy terapiasta tuokin...
Lapsien pitäis hetki kasvaa ja odottaa, käsitellä sitten aikuisena, kun itselläkin on perhettä, sitä oman isän roolia. Lapsena tunnesiteet on usein äidin puolella ja äidin totuus on omakin totuus. Vasta yli nelikymppisenä on ehkä kypsä arvioimaan omien vanhempien avioliittoa ja syyllisyyksiä.