tässä seurustellut n 1v ajan miehen kanssa, mutta emme asu samalla paikkakunnalla opiskeluideni vuoksi. Tapaamme viikonloppuisin ja lomilla näemme useammin, meillä toimii tosi hyvin yhteydenpito, pitkät puhelut, mesetykset jne. siis tosi hyvin siltä osin. tuntuu kuin olisimme lähellä toisiamme. joka päivä tulee kehuttua toista ja kerrottua kuinka paljon rakastaa.
Mutta... en ole varma, onko hän se oikea. meillä kolahtaa huumorin kansa yhteen, mutta olen järjestelmällisempi kuin hän ja samalla kyllä boheemimpi. Hän ei niin panosta esim kodin siivoukseen kuin minä. häntä kiinnostaa turhan usein videopelit - minä 25 ja hän 27. on minustakin kiva pelata, mutta... tuntuu olevan välillä aika vahvasti kiinni niissä. Sekä hän syö epäterveellisesti ja minua ärsyttää se, sillä en halua menettään häntä epäterveellisten tottumusten vuoksi.
Hänen unelmansa on perustaa perhe, minulla se ei ole koskaan ollut ykkösvaihtoehtona. Mutta kyllä sekin voisi olla mahdollista. Haaveeni on reissata maailmalla, mutta miehestä ei olisi siihen, häntä pitelee työpaikka, jossa vakipaikka. itseäni ei välttämättä hotsita jäädä samalle paikkakunnalle, vaikka olen nyt oppinut myöntyväisemmin suhtautumaan siihen, mutta en tiedä onko siinä järkeä palata, jos on kerran lähtenyt pois.
huomaan, että mieheni ystävystyy helpommin minun kavereideni kanssa kuin minä hänen - kaverini ovat boheemimpia ja mielestäni helposti tutustuttavia, hänellä taas kaverit ovat "juroja"... he eivät oikein vastaa mitään takaisin, jos kysyn heiltä jotakin. tai ovat ehkä ns. "hiljaisempia", tai "ei-puhu-eikä-pussaa-miehiä". Mieheni on puhelias ja nauravainen ja hänen kaverinsa tuntuvat olevan eri maata kuin mieheni. yhteen hänen kavereista olen tutustunut paremmin, hän vastaa takaisin sentään :) usein mieheni pyytää kavereita käymään luonaansa silloin kun minä olen paikalla, ja yhteinen aika menee vähän siihenkin. toisaalta se ei haittaa, mutta kaverit ovat usein myöhään meillä.
Periaatteessa kaikki on hyvin, mutta en tiedä tulevaisuudesta...
taisi olla sekava selitys?
Mutta... en ole varma, onko hän se oikea. meillä kolahtaa huumorin kansa yhteen, mutta olen järjestelmällisempi kuin hän ja samalla kyllä boheemimpi. Hän ei niin panosta esim kodin siivoukseen kuin minä. häntä kiinnostaa turhan usein videopelit - minä 25 ja hän 27. on minustakin kiva pelata, mutta... tuntuu olevan välillä aika vahvasti kiinni niissä. Sekä hän syö epäterveellisesti ja minua ärsyttää se, sillä en halua menettään häntä epäterveellisten tottumusten vuoksi.
Hänen unelmansa on perustaa perhe, minulla se ei ole koskaan ollut ykkösvaihtoehtona. Mutta kyllä sekin voisi olla mahdollista. Haaveeni on reissata maailmalla, mutta miehestä ei olisi siihen, häntä pitelee työpaikka, jossa vakipaikka. itseäni ei välttämättä hotsita jäädä samalle paikkakunnalle, vaikka olen nyt oppinut myöntyväisemmin suhtautumaan siihen, mutta en tiedä onko siinä järkeä palata, jos on kerran lähtenyt pois.
huomaan, että mieheni ystävystyy helpommin minun kavereideni kanssa kuin minä hänen - kaverini ovat boheemimpia ja mielestäni helposti tutustuttavia, hänellä taas kaverit ovat "juroja"... he eivät oikein vastaa mitään takaisin, jos kysyn heiltä jotakin. tai ovat ehkä ns. "hiljaisempia", tai "ei-puhu-eikä-pussaa-miehiä". Mieheni on puhelias ja nauravainen ja hänen kaverinsa tuntuvat olevan eri maata kuin mieheni. yhteen hänen kavereista olen tutustunut paremmin, hän vastaa takaisin sentään :) usein mieheni pyytää kavereita käymään luonaansa silloin kun minä olen paikalla, ja yhteinen aika menee vähän siihenkin. toisaalta se ei haittaa, mutta kaverit ovat usein myöhään meillä.
Periaatteessa kaikki on hyvin, mutta en tiedä tulevaisuudesta...
taisi olla sekava selitys?
Vastaukset 5
Vanhimmat
onko teistä siihen...
... tavalliset eroavaisuudet. Kyse on toissijaisuuksista, katselet nyt vain sitä listaa ihmisen ominaisuuksista jotka eivät ole sama kuin itselläsi ja joissa on jonkinlaista ristiriitaa.
Tuon perusteella: Tulisitte taistelemaan siivoamisesta ja käytännön kodinhoidosta. Mutta hei, edes saman katon alle ei tarvi muuttaa - tai voi olla vaikka eri huoneet kummallakin.
Videopelit... no tässä kyllä tahdot ilmeisesti muuttaa ihmistä toisenlaiseksi mieltymyksiltään. Tuo on harraste ja viihdemuoto. Pakkoko sitä on kritisoida? Kyse on siitä että onko se pois arjesta ja parisuhteesta ja kuinka pahasti? Muuten olet kyllä helvetillinen nipottaja :)
Ystävät. Hei haloo. Parisuhde on sinun ja hänen suhteenne - ei sinun suhteesi hänen ystäviinsä tai hänen suhteensa sinun ystäviisi - tai ystävienne välinen kemia. Jos ne muodostuvat yhdessäolemisessa olennaiseksi asiaksi katslet(te) aivan väärää ja epäolennaista asiaa teidän suhteenne.
Onko hän se oikea? Sinä sen paremmin tiedät kuin me.
hmm. videopelien pelaaminen on ok, itsekin niitä tykkään pelata, mutta hänen videopelihulluutensa... hän saattaa jumiutua pelaamaan 3h yhtä peliä, sitten myöhemmin toista 2h... minä olen jo nukkumassa, hän pelaamassa pelejä edelleen. sitten kun hän muistaa joitain 80-luvun videopelien rakenteen ulkoa - siis kaikki salaovet, lisäukot jne... niin tuntuu vaan, että hän on aika voimakkaasti kiinni niissä, vähän kuin lapsi.
Mun exäni harrasti kenkiä siis todella vakavissaan. Osas nimetä useimmista korkokengistä että kuka ne on valmistanut. Onko se sitten tervettä?
Oon 100% varma että sullakin on omat mielenkiinnon kohteesi jotka on ehkä toisten mielestä erikoisia. Ellei ole niin sitten voidaan sanoa että olet valju tavis ;-)
"hän saattaa jumiutua pelaamaan 3h yhtä peliä, sitten myöhemmin toista 2h... minä olen jo nukkumassa, hän pelaamassa pelejä edelleen"
No missä se ongelma on?
Siis kerro nyt se oikea ongelma asian suhteen. Ilmoitat vain että hän pelaa paljon. Se ei ole ongelma, se on hänelle mieluinen harrastus. Ongelma asia on jostain muusta syystä - eli miksi?
Olen vajaa 40-kymppinen mies, ja minun mittapuun mukaan 5 tunnin pelirupeamat on jo ongelma. Minulla ei kyllä riittäisi kärsivällisyyttä katsoa puolisoa ilta toisensa jälkeen pelaamassa, kun jotain yhteistäkin voisi harrstaa. Voihan tuo tosin olla ohimenevääkin, jolloin mitään ogelmaa ei ole.
Enemmän olisin huolissani siitä, että teillä on eroja siinä millaista elämää tulevaisuudessa haluatte. Jos miehesi haluaa asua loppuelämänsä samoilla sijoillaan, ja sinä haluat nähdä maailmaa, niin saatat muutaman vuoden päästä tuntea pahaakin ahdistusta tilanteesta. Tuo kun on sellainen asia, jota ei oikein toisessa voi muuttaa (niinkuin ei juuri mitään muutakaan).
Katsele rauhassa miten tilanne kehittyy pelaamisen suhteen ennekuin teet suurempia sitoitumispäätöksiä. Keskustelkaa myös tuo tulevaisuuden asumiskuvio huolella läpi. Mihin tahansa lopputulokseen siitä tulettekin, niin molempien täytyy se hyväksyä täysin, eikä jäädä salaa haaveilemaan, että kyllä minä toisen pään käännän jollain konstilla.