Rintani olivat aina olleet mielestäni ns. alikehittyneet suunnilleen 10v. tasolla. Eikä ole ihme, että kärsin niistä, enkä halunnut jäädä sellaiseksi.
Painoin duunia kuin hullu, ja keräsin rahaa. Lopulta koetti se päivä kun sain rinnat elämäni ensimmäistä kertaa. Nukutuksen jälkeen olo oli tokkurainenn ja kipeä mutta onnellinen.
Kivut kestivät muutaman viikon, mutta särkylääkkeillä selvisi. Rintojen alla pienet n.4-5cm arvet, jotka nykyisin ihan vaaleat viirut vain.
Rintoja aluksi hierottiin kapseloitumisen ehkäisemiseksi, eikä onneksi minulle tullut tätä, muutenhan olisi ollut korjausleikkaus seuraavaksi.
Nykyään nautin kun saan ostaa rintaliivejä, eikä niitä tarvi enään ommella itse topaten jollain joka peittäisi "laudan".
On ihana kun näyttää naiselta kun pukee seksikkään paidan ylleen :)
En haluaisi ns. vanhoja rintoja (nännejä..) takaisin enään, olisinhan sitten voinut syntyä vaikka mieheksi, jos ei rinnat kasva.
Käyn parin vuoden välein plastiikkakirurgin tarkastuksessa, ja muuten melkein unohdan koko asian.
Rinnat ovat hyvinkin luonnollisen näköiset ja tuntuiset. Kauhulla katselen sellaisia joista rinta näyttää olevan pursuamassa ulos ihosta kokonaaan.
Vatsallaan pystyy nukkumaan, tietyssä asennossa. Mitään kipuja ei ole ollut. Ainoastaa ennen menkkoja voi nipistellä rintoja, mutta se kuuluu normaaliin hormonitoimintaan.
Jos ihmisellä on jokin asia joka todella vaivaa häntä, miksi ei tekisi sille sitten jotain.
En kirjoita tätä siksi, että kehotan kaikkia pienirintaisia ja "lautoja" hankkimaan silikonit vaan siksi koska tiedän miltä olo sellaisena tuntuu.
Jos hyväksyy itsensä täysin ns. rinnattomana ei siltikään kannata solvata heitä joita asia vaivaa todella paljon. Enkä vastaa mihinkään törkyviesteihin..
Painoin duunia kuin hullu, ja keräsin rahaa. Lopulta koetti se päivä kun sain rinnat elämäni ensimmäistä kertaa. Nukutuksen jälkeen olo oli tokkurainenn ja kipeä mutta onnellinen.
Kivut kestivät muutaman viikon, mutta särkylääkkeillä selvisi. Rintojen alla pienet n.4-5cm arvet, jotka nykyisin ihan vaaleat viirut vain.
Rintoja aluksi hierottiin kapseloitumisen ehkäisemiseksi, eikä onneksi minulle tullut tätä, muutenhan olisi ollut korjausleikkaus seuraavaksi.
Nykyään nautin kun saan ostaa rintaliivejä, eikä niitä tarvi enään ommella itse topaten jollain joka peittäisi "laudan".
On ihana kun näyttää naiselta kun pukee seksikkään paidan ylleen :)
En haluaisi ns. vanhoja rintoja (nännejä..) takaisin enään, olisinhan sitten voinut syntyä vaikka mieheksi, jos ei rinnat kasva.
Käyn parin vuoden välein plastiikkakirurgin tarkastuksessa, ja muuten melkein unohdan koko asian.
Rinnat ovat hyvinkin luonnollisen näköiset ja tuntuiset. Kauhulla katselen sellaisia joista rinta näyttää olevan pursuamassa ulos ihosta kokonaaan.
Vatsallaan pystyy nukkumaan, tietyssä asennossa. Mitään kipuja ei ole ollut. Ainoastaa ennen menkkoja voi nipistellä rintoja, mutta se kuuluu normaaliin hormonitoimintaan.
Jos ihmisellä on jokin asia joka todella vaivaa häntä, miksi ei tekisi sille sitten jotain.
En kirjoita tätä siksi, että kehotan kaikkia pienirintaisia ja "lautoja" hankkimaan silikonit vaan siksi koska tiedän miltä olo sellaisena tuntuu.
Jos hyväksyy itsensä täysin ns. rinnattomana ei siltikään kannata solvata heitä joita asia vaivaa todella paljon. Enkä vastaa mihinkään törkyviesteihin..
Vastaukset 10
Vanhimmat
mainiota että samalla parantui ulkonäkö että itsetuntu. monet muijat, kuten lola, hankki ne jonkin muun asian takia..
Kiitos asiallisesta informaatiosta! Tässä asiassa kun olen saanut luettua kaikenlaista herjaa ym.,vaikka olen vain sivusta seurannut keskustelua.Hyvää alkavaa talvea!
Nyt kun mielestäsi on täysin suotavaa, että kaikki jostain syystä itseensä tyytymättömät ihmiset voisivat suoraan mennä kauneusleikkaukseen, niin eikö se ole vähän vastuuttomasti sanottu? Onko kirurgia vastaus huonoon itsetuntoon?? Onko se ainoa ratkaisu ulkonäköongelmiin? Jos ihminen ei voi elää pienten rintojen kanssa (Minusta siinä ei ole mitään kamalaa), niin eikö hänen pitäisi tutkituttaa ennemmin päänsä ja hankkia oikeaa apua? Silikonitissit ovat pelkkää itsensä pettämistä eikä korjaa itse ongelman ydintä eli sitä, että olet saanut medialta vääristyneen naisihanteen ja siksi tuntenut alemmuutta.. Turhamaista ja pinnallista mun mielestä.. Huonosti menee jos silikonit pitää hankkia että tuntisi olonsa naiseksi.
Ja aika huonosti menee jos ihmisestä ei löydy yhtään empaattisuutta, kykyä asettua toisen asemaan. Se on aika lyhytnäköistä jos luulee, että yksistään media riittää luomaan pelkän vääristyneen kuvan naiseudesta.
Olen itsekin kärsinyt täysin olemattomista rinnoista. Niin pieniä rintaliivejä ei löytynyt että kupit olisivat täyttyneet. Yläasteella sain kuulla pojilta ja joiltakin tytöiltä julkista ja erittäin loukkaavaa kommenttia rinnattomuudestani. Vaikka itsetuntoni ei aivan nollassa ollutkaan, niin kyllä oman kehon negatiivinen arvostelu satutti. Jouduin aina miettimään pukeutumistani niin että saisin jotenkin "peitettyä" rinnattomuuteni. En viitsinyt mennä uimarannalle, en voinut pukeutua vartalonmyötäisiin paitoihin. Olisin halunnut edes pienet rinnat.
Pelkäsin yläasteen jälkeenkin että ihmiset arvostelevat rinnattomuuttani ja vielä julkisesti, nolaamalla minut. Se ahdisti. Vietin kyllä muuten aivan normaalia elämää eikä tosiystävät tietenkään koskaan kommentoineet rinnattomuuttani. Samoin poikaystäväni olivat herrasmiehiä, eivätkä ainakaan minun kuulleni maininneet asiasta mitään enkä huomannut että se olisi vaikuttanut suhteeseen mitenkään negatiivisesti.
Sitten vuosia myöhemmin tein ratkaisun rintojen suurnnusleikkauksen menosta.(olin jo silloin tavannut aviomieheni, joten en tehnyt tätä ratkaisua mitenkään miehiä miellyttääkseni jos joku niin ajattelee) mieheni oli hyväksynyt minut sellaisena kuin olen mutta ei vastustanutkaan suunitelmiani. (mieheni tietää ammattinsa puolesta kyseisestä operaatiosta riskit,hoidot yms. joten hänkään ei suostunut siksi että saisi vain muodokkaan vaimon.)
Nyt operaatiosta on kulunut 7v ja olen imettänyt kaksi lastakin ongelmitta. Rintani ei ole suuret edelleenkään (B kuppi) koska toiveenani oli että saisin edes hiukan rintoja itselleni ns. "normaalit". En missään nimessä halunnut sellaisia valtavia silikonipommeja kuin joillain malleilla. Enkä sellaisia olisi saanutkaan koska omaa rintakudosta oli niin vähän ettei isoja proteeseja voinut ekalla kerralla asentaa. Olen ollut tyytyväinen, tuskin kukaan ulkopuolinen(joka ei tiedä rinnoistani) on huomannut että " ahaa, tuolla on varmasti silikonit" koska rintani ovat aivan tavallisen näköiset, sillä erotuksella tietysti etteivät ne roiku vaikka olen kaksi lastakin imettänyt.
Rinnatonta naista ei taida ymmärtää kuin toinen rinnaton nainen. Ja yleensä juuri nämä kommentit että: "päässä vikaa jos ei itsetunto kestä rinnattomuutta" tms. tulevat naisilta joilla tätä rinnattomuus ongelmaa ei ole. On toki naisia jotka ihan oikeasti eivä välitä rinnattomuudestaan, saati että menisivät tai suunittelisivat leikkausta. Sitä en ymmärrä että miksi pitää nainen tuomita leikkauksen takia ja juuri rintojen suurennuksen, rintojen pienennystä ei koskaan kommentoida samaan sävyyn vaikka sekin voisi olla pelkästään kosmeettisista syistä tehty. Jokainen tehköön omat ratkaisut ja itsehän niistä vastuunkin kantaa.
Tämä kirjoitus oli aivan omakohtainen kertomus enkä halua sen kummemmin kannustaa tai olla kannustamatta ketään kyseiseen operaatioon. Kuten sanoin,jokainen päättäköön itse omasta kehostaan.
Minä myös olen pienirintainen.. Mutta selatessani nämä sivut: http://www.silikonitieto.net mieleni ei enää tehnytkään silikoneja.
Tosin on varmasti myös juuri noita positiivisia kokemuksia niinkuin tässä keskustelussa muutama oli. Hyvää elämänjatkoa teille :)
Sun viestit kiihkoilija kyllä tunnistetaan, joten mees meneen täältä. Jokainen silikoneja harkitseva, ottava jne. tietää silikonitiedon sivuston varmasti.
kiitos mahtavasta viestistä! totta nimittäin on, että ei muut naiset, jotka eivät kärsi täysin rinnattomuudesta, ymmärrä sitä tuskaa mitä se tuottaa. eli te jotka omistatte a-kupin rinnat ja ylpeilette että "en mä ainakaan menis ottamaan silikoneja vaikka mulla onkin pienet tissit" niin huomatkaa jättimäinen ero: rinnaton ei ole sama kuin pienirintainen. itse käytän a-kupin topattuja rintaliivejä muotoja antamaan, olen hyvin hyvin tyytyväinen ulkonäkööni. joten otan vastaan vain sellaisen ihmisen kommentteja implantteja vastaan, jolla ei ole itsellään kuin nännit(en tarkoita miestä) ja yritän oppia hänen ajatusmaailmansa ja kunnioitan häntä jota asia ei vaivaa.
Kuulostaa niin tutulta, kuin omalta elämältäni. Uskon myös tuohon, että vain samassa tilanteessa oleva voi täysin ymmärtää tilanteen. Hyvää jatkoa!
Minulla ei myöskään ollut rintoja oikeastaan lainkaan, AA-kuppikin oli liian iso. Laitatin implantit yli 20 vuotta sitten, sain B-kupin kokoiset rinnat. Olen nyt yli 50 vuotias ja olen ollut erittäin tyytyväinen tekemääni ratkaisuun. Ei ole ollut mitään ongelmia.