Tuntuu niin pelottavalta huomata, kuinka joku ihminen saa aikaiseksi näin voimakkaan pahanolon tunteen. Elämä on ikään kuin seisahtunut. Sydän on niin rikki, ajatus on lamaantunut vain tämän päättyneen suhteen miettimiseen. Ehdin vielä rakastuakin.
Olen niin pettynyt itseeni, kuinka saatoin tehdä tällaisen itsepetoksen, että en uskonut vaistojani ajoissa, kun ne yrittivät toisen tunteista ja tarkotusperistä aikanaan varoittaa. Niistä keskusteltiin. Tunnen itseni niin hyväksikäytetyksi.
Annoin hänelle kaiken itsestäni, en saanut häneltä mitään...
Olen niin pettynyt itseeni, kuinka saatoin tehdä tällaisen itsepetoksen, että en uskonut vaistojani ajoissa, kun ne yrittivät toisen tunteista ja tarkotusperistä aikanaan varoittaa. Niistä keskusteltiin. Tunnen itseni niin hyväksikäytetyksi.
Annoin hänelle kaiken itsestäni, en saanut häneltä mitään...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Meitä taitaa olla aika paljon. Olen vähän pohtinut, että sellainen ihminen, joka ei ole kokenut sydänsurua (hölmö sana, sydäntuho tai sieluntuho on kuvaavampi) ei voi tietää rakkauden arvoa.
Kun siis tapaamme uuden ihmisen, kannattaa kysyä häneltä, onko sydämesi koskaan särkynyt. Jos hän vastaa kyllä, niin hän tuskin nauttii satuttamisestasi. Jos hän vastaa ei, niin hän ei vielä itse tiedä omaa tuhovoimaansa.
Rakastetulle voi sanoa mitä vain tai olla sanomatta. Rakkaus kestää kaiken ja nielee kaiken. Ehkä jotkut sitten vain tarvitsevat jonkin sylkykupin - ja kukas tähän paremmin sopisikaan.
Olen tässä 12 vuotta tahkonnut ´Rakkauttani´ mieheen, joka ei ole siihen täysin pystynyt vastaamaan, ja joka kerta kun hän kääntää selkänsä ja kävelee pois olen yhtä hajonnut kuin ensi kertaa....Aina on toinen nainen parempi kuin minä, ja sehän itsetuntoni onkin repinyt. Et ole yksin ja meitä on ns. moneksi...kokemukset varmaankin vaihtelevat, mutta lopputulos on sama: loppuun syöty itsetunto, joka ei enää luota vastapeluriinsa....
hah, "seksisuhde" pikemmin. varsinaisesti hyväksikäytetyksi tullessani tajusin tilanteen (jos sitäkään) mutten halunnu sisäistää enkä sinällään vielä ees osannu vaikka juuri samaiset vaistot aiemminki jo varotti toisesta, ei sitä silti jollain tasolla halunnu vaan luopua koska olo oli muuten niin kiva ku tästä ihmisestä kuuli, se oli sitä kuulua teinihuumaa.. eikä siinä muuten mitään mutta oli vaan niin nuori vielä sillon. eipä tässä elämässä enää pärjää muuten ku kovettamalla itsensä tietylle tasolle, oppii suhtautuunki tiettyihin asioihin eri tavalla mutta vaikka voiki olla tarpeeksi vahva noustakseen, päästäkseen yli ja ottaakseen tämmösetki ja vastaavat pelkkänä kasvattavana kokemuksena niin varsinaista vahvuutta on se ettei enää itseään moiselle altista.
lopetin puoli vuotta kestäneen "seksisuhteen". pelkkää seksiä, miehen ehdoilla... ilman tunteita. eipä onnistunut minulta, jäi vain riekaleiksi revitty sydän, hyväksikäytetty olo.
mikäs siinä jos kummallekki on pelisäännöt selvät, mutta ilman niitä tilanne on aika toivoton..
että on sellaisia...
ihmisiä!
On sellainen sanonta että toiselle ei koskaan pitäisi antaa kaikkeaan, sillä kun hän on poissa, ei sinulle jää mitään. Itse opin tämän juuri kovan kautta. Seurustelin 3-vuotta ja annoin kaikkeni, kun tyttöystäväni halusi kuitenkin erota, oli pudotus pitkä, kova ja erittäin kivulias. Kahden kuukauden jälkeen tuntuu että päivittäisen pohdinnan, suremisen ja ajattelun jälkeen olen ohittanut pohjan ja suunta kääntynyt ylöspäin. Sydän on särkynyt ja kivuliaat muistot jää. Latteus tämäkin mutta aika parantaa haavat, arvet jää.
Toivotan kaikkea hyvää sinulle ja ennenkaikkea rohkeutta. Epätoivo on huono neuvoja.
aika parantaa sen mihin järki ei pysty?
niin se vaan on,vaikka kuinka aattelee ettei ota suhdetta vakavasti koska toinenkaan ei ota,loppujen lopuksi sitä pistää peliin kaiken,koko pienen itsensä,kuvittelee että se toinen ei voi olla rakastamatta koska itse antaa kaikkensa.tässä vaiheessa ei yhtään lohduta(jouluna loppui)kun kaikki sanoo että kyllä se siitä.............mutta pakko kai päivä kerrallaan yrittää eteenpäin........tsemppiä sinulle!!
minäkin ensin (kirjoitin tuon juuri viime yönä...)ajattelin, et mikäs siinä... ollaan ilman tunteita... pelkkää seksiä, jumalattoman taivaallista seksiä. ehkä meistä naisista ei kuitenkaan oo siihen siihen. varsinkaan pitempään seksisuhteeseen, ilman tunteita. väkisinkin sitä kiintyy toiseen. varsinkin kun mieskin oli sellanen et puhu nättejä ym. mutta elämä jatkuu, ehkä nyt ei vielä tunnu siltä mutta aika kultaa muistot...
mulla on ihan sama tunne! yritä jaksaa..
Itse olen aina pitänyt tärkeänä sitä että pysyn itsenäisenä, en tule kenestäkään riippuvaiseksi enkä pelkää yksin jäämistä. Mutta vuosien kuluessa on eräästä miehestä tullut minulle kuin huumetta.."Suhteemme" perustuu loistavaan seksiin, huumorintajuun ja pitkiin keskusteluihin mutta mitään muuta siitä tuskin koskaan voi tulla. Joka kerta kun hän laittaa oven kiinni ja lähtee ,tuntuu kuin seinät kaatuisivat päälle ja sydäntä puristaisi kylmä koura. Epätietoisuus siitä että nähdäänkö enää koskaan, oliko tämä viimeinen kerta.. Koskaan en voisi tunnustaa tunteitani hänelle, koska kun se viimeinen kerta tulee, tahdon säilyttää kasvoni ja hymyillen toivottaa hänelle hyvää loppuelämää.
Joka kerta on viimeinen kerta, mutta koskaan se ei ole sitä ollut. Kun hajottaa sydäntään vähän kerrallaan, jääkö sitä loppujaan edes rikottavaksi..