On typerää kirjoittaa tänne... mutta ajattelin jos se helpottaa... En ole eronnut enkä tiedä eroanko, mutta ei se kovin kaukanakaan ole...
Kävin tänään avopuolisoni kanssa ensimmäistä kertaa kylässä hänen tuttaviensa luona ja en ole koskaan kokenut mitään yhtä nöyryyttävää. Olemme seurustelleet parisen vuotta ja asuneet yhdessä puolisen vuotta näin siis olemme puolisoni kanssa puhuneet. mutta... kummastelin kun talon emäntä ei ymmärtänyt kun puhuin meillä remontoitiin siis minun ja puolisoni yhteisessä kodissa, vaan käsitti sen tarkoittavan minun vanhempien kotona??? kummallista??? Vaikka he olivatkin käyneet meillä kylässäkin, Hän varmaan käsitti silloin että olen vain kylässä käymässä ja puoli omaisuutta ovat muuten vain puolisoni asunnossa? No kaikki selvisi mukavasti kahvipöydässä keskustelun ja piirakan syönnin lomassa, kun alkoi tenttaus meidän suhteesta. Puolisoni ei ollut vielä keväällä seurustellut kanssani, kun he olivat sitä häneltä kysyneet. ja minun kanssa samaan aikaan hän suunnitteli yhteen muuttoa. Tämä olisi nyt ehkä vielä mennyt... mutta kun juttelu jatkoi ikävään suuntaan ja he alkoivat puida entisiä suhteita... kuulin mm. että hän oli asunut yhdessä eksänsä kanssa ja minulle hän oli väittänyt että ei ollut asunut. Vaan hän oli vain säilyttänyt tavaroitaan hänen nurkissa. hmmmm. kun muutimme yhteen minun piti luopua suurimmasta osasta tavaroistani? en tiedä sanooko hän kavereilleen että tavarani ovat hänen luona säilytyksessä ja minulle hän sanoo asuvansa kanssani ja rakastavansa minua. ... No tämäkin ehkä olisi vielä mennyt mutta kun sain kuulla lisää yksityiskohtia hänen entisistä suhteistaan, olin äimänä. En ole koskaan kuullut mitään tällaista tapahtuneen, että tuntemattomat ihmiset kertovat kahvipöydässä toisen entiset rakkaat ja vielä enemmän. Ystävällistä? sivistynyttä? mielestäni loukkaavaa. Puolisoni oli myös äimänä he pahoittelivat, etteivät halua sotkea suhdettamme mutta halusivat kertoa asioita ennen kuin suhteemme on vakavalla tasolla? ei kuulemma ollut tarkoitus loukata. Mutta sitä se elämä kuulemma on? Jos muillakin on kokemuksia olisi "hauska" kuulla niistä. Olen aina luullut että anoppi ja appi voi kysyä mitä vaan tai sanoa, mutta...
Kävin tänään avopuolisoni kanssa ensimmäistä kertaa kylässä hänen tuttaviensa luona ja en ole koskaan kokenut mitään yhtä nöyryyttävää. Olemme seurustelleet parisen vuotta ja asuneet yhdessä puolisen vuotta näin siis olemme puolisoni kanssa puhuneet. mutta... kummastelin kun talon emäntä ei ymmärtänyt kun puhuin meillä remontoitiin siis minun ja puolisoni yhteisessä kodissa, vaan käsitti sen tarkoittavan minun vanhempien kotona??? kummallista??? Vaikka he olivatkin käyneet meillä kylässäkin, Hän varmaan käsitti silloin että olen vain kylässä käymässä ja puoli omaisuutta ovat muuten vain puolisoni asunnossa? No kaikki selvisi mukavasti kahvipöydässä keskustelun ja piirakan syönnin lomassa, kun alkoi tenttaus meidän suhteesta. Puolisoni ei ollut vielä keväällä seurustellut kanssani, kun he olivat sitä häneltä kysyneet. ja minun kanssa samaan aikaan hän suunnitteli yhteen muuttoa. Tämä olisi nyt ehkä vielä mennyt... mutta kun juttelu jatkoi ikävään suuntaan ja he alkoivat puida entisiä suhteita... kuulin mm. että hän oli asunut yhdessä eksänsä kanssa ja minulle hän oli väittänyt että ei ollut asunut. Vaan hän oli vain säilyttänyt tavaroitaan hänen nurkissa. hmmmm. kun muutimme yhteen minun piti luopua suurimmasta osasta tavaroistani? en tiedä sanooko hän kavereilleen että tavarani ovat hänen luona säilytyksessä ja minulle hän sanoo asuvansa kanssani ja rakastavansa minua. ... No tämäkin ehkä olisi vielä mennyt mutta kun sain kuulla lisää yksityiskohtia hänen entisistä suhteistaan, olin äimänä. En ole koskaan kuullut mitään tällaista tapahtuneen, että tuntemattomat ihmiset kertovat kahvipöydässä toisen entiset rakkaat ja vielä enemmän. Ystävällistä? sivistynyttä? mielestäni loukkaavaa. Puolisoni oli myös äimänä he pahoittelivat, etteivät halua sotkea suhdettamme mutta halusivat kertoa asioita ennen kuin suhteemme on vakavalla tasolla? ei kuulemma ollut tarkoitus loukata. Mutta sitä se elämä kuulemma on? Jos muillakin on kokemuksia olisi "hauska" kuulla niistä. Olen aina luullut että anoppi ja appi voi kysyä mitä vaan tai sanoa, mutta...
Vastaukset 6
Vanhimmat
En tiedä osaanko sitä sulle antaa, olen tämmöinen suoranpuhuja.... mutta voimia ja iso halaus nyt joka tapauksessa.
Kirjoitustasi lukiessasi tuli mieleen, että olet kohdannut hyväksikäyttäjän/ narsistin. Tuohan on tavallaan tuskallista mutta hyvä asia, että paljastui ajoissa. Sinun ei tarvitse enempää tuhlata enää aikaasi mieheen joka on vienyt luottamuksesi.
Tavallaan voit siis kiittää näitä "huonosti käyttäytyneitä" - he ovat käsittääkseni kuitenkin reagoineet tilanteeseen aidosti/ tahtoneet pelastaa sinut narsistin kynsistä.
Mitään muutahan ei ole tapahtunut kuin että olet kuullut rakkaasi suusta eri totuuksia kuin hänen ympäristönsä suusta.
Ainut olennainen kysymys tässä tilanteessa kuuluukin: kumpaan luotat? Sinuna luottaisin siihen jos kaksi ulkopuolista on nähnyt tilanteen toisin. Olen pahoillani.
Toivon runsaasti voimia uuteen vuoteen. Kirjoita itsellesi vaikka joku lista, joku mistä saat sisäistä voimaa. LIstaa tavoitteitasi vaikka tämän nykyisen suhteesi tiimoilta ja sitten toteuta ne. Olet varmasti upea nainen.älälannistu
Kiitos... Kirjoituksesi oli ihana... Ja se herätti kummasti ajatuksia...
Kun tapasin mieheni kanssa, keskustelimme juuri luottamuksesta. Molemmilla oli ollut pettymyksiä suhteissaan ja luottamuksen menettämisiä. Sovimme että täytyy olla rehellinen... Jos luottaa toiseen ja sen luottamuksen menettää niin sen takaisin saaminen on melkein mahdotonta...
Narsisti kuulostaa kauhealta sanalta... Tiedän kyllä mitä se tarkoittaa ja kun mainitsit sen aloin miettiä asioita ihan uudessa valossa. Kun kuulin näiltä tutuilta että ex-kihlattu oli sairastunut mielenterveydeltään suhteen aikana ja kun kysyin miksi ja että mistä se sai alkunsa, kukaan ei kertonut. Sen vain kuulin että paluuta entiseen ei enää ole. Mieheni on sanonut että hän ei saanut käydä missään ei saanut tapailla ystäviä, piti aina olla kahdestaan... Ja että hänen ex-kihlattunsa oli ollut mustasukkainen, ei ollut käynyt missään, ei harrastanut mitään, ei ollut töissä..Mieheni oli pakotettu menemään kihloihin. Tämän kihlatun jälkeen miehelläni ollut suhde ei ollut ollut vakava, naisen tavarat vaan olivat olleet sen luona varastossa. Hänkään ei ollut liikkunut yms...
Aloin miettiä asiaa ja tajusin mitä itselleni on käynyt suhteen aikana. Ennen kun aloimme tapailla useammin, minulla oli paljon harrastuksia mm. liikuin paljon (aerobic, tanssi yms), ja ystäviä, kissa, olin useimmiten iloinen ja pirteä sekä energinen. Minulla oli mielekästä tekemistä ja olin elämän iloinen. Mieheni valitti alkuaikoina usein että hänellä ei ole tekemistä ja hän on vain yksin, ja että oltaisiin vaan kahden. Sitten aloin vähentää menemisiäni, koska usein kun olin menossa jonnekin hän sanoi; ai sie et tykkää minusta, et halua olla minun kanssa. Melkein kaikki ne harrastukset mistä tykkäsin olivat tyhmiä... Ystävieni tapailu jäi vähemmälle, koska kuulin mieheltäni; minkä näköinen hän on? voisitko harrastaa seksiä hänen kanssa? onko hän hyvännäköinen? Miten olis ryhmäseksi? yms...Enkä voi todella sanoa ystävilleni mitä mieheni heistä puhuu.
En nykyisin harrasta liikuntaa juuri lainkaan, koska ei huvita. Ja tätä lausetta kuulin aikaisemmin mieheltäni usein "ei huvita"... Mieheni mielestä minun pitää syödä paljon,että en vaan laihdu, koska hän tykkää muodoistani ja yhdessä hetkessä hän saattaa vihjailla ylimääräisistä kiloista.. Aikaisemmin olin laiha ja vartaloni oli urheilullinen ja näytin hyvältä.. En saa leikkauttaa hiuksiani kuten haluan, koska sitten hän ei pidä minusta... Jos puhun ystävieni kanssa puhelimessa, hän tulee häiritsemään puhelua tavalla jos toisella... Ja myöhemmin saan kuulla siitä että puhun ystävieni kanssa puhelimessa..
Nyt kun asumme yhdessä ja tajuan mitä kaikkea on tapahtunut,enkä ole ottanut niitä vakavasti, tunnen itseni aika typeräksi... Tai sitten tuommoinen on vaan normaalia...
Ei ne valetta puhuneet. Tuntee puolisosi vain paremmin kuin sinä ja yritti kahvipöydässä sillä ainoalla mahdollisella tavalla tehdä sen sullekkin selväks. Miten itse toimisit, jos tietäisit tuttavasi sumuttavan puolisoaan?
Se oli heillekin varmaan vaikea paikka.
seurustellut jonkin toisen naisen kanssa. Sinua ei voinut tuoda tietenkään julki siinä vaiheessa. Minulla on samanlaisia epäluottamuksen oireita ex-avopuolisoani kohtaan. Asutteko Etelä-Suomessa? jos voin olla sen verran utelias, mikäli et halua sanoa kaupunkia
No et voi ainakaan sanoa sitten että sinua ei yritetty varoittaa, olisiko mielummin parempi jos myöhemmin tulisi ilmi että kaikki muut tiesivät mikä kusipää miehesi on ja on ollut ja sinulle ei kerrottu mitään ja olisit säästynyt sydän rikosta? Haluatko todella olla tommoisen miehen kanssa? Kuulostat ihan kun haluaisit syyttää miehesi vanhempia kun yrittivät kertoa sinulle jotain mitä et halua kuulla vaikka varmaankin sinulla on aavistus että kertovat sinulle totuuden ja että sinun pitäisi lopettaa tämä suhde mutta et haluaisi?
Niin eihän sitä aina halua uskoa mitä kuulee... Varsinkaan kun ei tiedä enää mihin uskoo ja ketä uskoo... Ja he eivät ole hänen vanhempia, vaan hänen eksän lähisukulaisia...