Tarvitsisin vähän neuvoja. Minulla oli teinirakkaus parikymppisenä joka kaatui minun typeryyteeni. Olemme pitäneet yhteyttä kaikki nämä vuodet kunnes nyt olemme lähentyneet, vanhat tunteet ovat todella roihahtaneet mutta yhtäkkiä mies painaa jarrua. Tiedän, että hänellä on tunteita mutta miksi hän ei nyt ota kun on vuosia roikkunut??? En ymmärrä, meillä olisi nyt mahdollisuus koettaa oikeasti. Tosin tein hänelle vuosia sitten ikävän tempun mutta nyt olisin tosissani ja hän menikin lukkoon. Oliko muisto parempi kuin todellisuus..
vanha suola
vuosien jälkeen
172739
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Vanha likainen temppu on miehen muistoissa ja pysyy ja pelko kertaantuu kun tunteet suurenee.Todennäköistä suhteen onnistumiselle on aika pieni vaikka vakuuttaisit mitä.
Ajattelin itse samaa, siis en tehnyt mitään törkeyksiä, jätin hänet vain toisen takia mutta en valehdellut tai kieroillut. Nyt jätin heti kaikki viritykset ja koetin näyttää hänelle miten hienoa on, että meillä vielä olisi mahdollisuus. Jotenkin tuntuu, että silloin olin huomionkipeä blondi ja nyt kun olen hänen kanssaan, en edes vilkaise muihin vaan katson vain häntä. Mutta kun tunteet olivat todella pinnassa niin hän alkoi vältellä tapaamisia, tosin pitää txt yhteyttä. On aika raskasta todistella kunnollisuuttaan ja tämä alkaa jo syödä omia tunteitani, olo on, että yritän yksin. Miehen sydämessä maa on kivisempää, mies kasvattaa mitä voi ja vaalii kylvöään. (lainattu) Itse olen huomannut,että miehet satuttavat itsensä näissä asioissa syvemmin ja saattaa olla,etteivät enää pysty. Minua surettaa, koska sen tunnelatauksen määrä oli uskomaton, ei niitä usein saa osakseen. Ehkä se on juuri sitä mitä hän ei enää halua kokeakaan.. Harmittaa aivan valtavasti, mutta minä en voi enää tehdä mitään, olen tehnyt kaiken voitavani..
Mulla on ihan samanlainen tilanne. Mies kertoi kaipauksestaan ja myönsi tunteensa avoimesti. Mutta ei uskaltanut edetä ja kirjoitti, että häntä askarruttaa onnistuuko se. Olen myös tehnyt kaiken voitavani ja kertonut hänelle avoimesti tunteistani ja muustakin. Myös meillä se tunnelataus oli sanoinkuvaamaton. Mutta... Mies pakeni ja on nyt löytänyt uuden.
Olen tosi surullinen. Odotin niin kovin, että hän antaisi meille mahdollisuuden. Sillä hänelle olin unelmien ja elämän nainen. Ja sitä hän totisesti oli myös minulle. Hän ei ilmeisesti pysty luottamaan uuteen alkuun. Joten on aika antaa mennä. ;-(
Itku tulee tämän tästä. Ajattelin, että kirjoitan miehelle vielä kirjeen. Haluan kuitenkin sanoa sanottavani, vaikka se ei mihinkään johtaisikaan. Haluan kuitenkin hänen tietävän ajatukseni.
miehen logiikkaa todella, sen kerran kun löytää jotain todella voimakasta tunnetta, intohimoa niin loppujen lopuksi päätyvät "tavalliseen" suhteeseen, jossa ei ole intohimoja mutta ei myöskään riipivää menettämisen pelkoa. Onkohan niin,että osa miehistä ei kykyne tunnistamaan saati sitten käsittelemään tunteitaan. Me olemme jo liki 40-vuotiaita ihmisiä ja elämänkokemusta kyllä on. Romanssimme oli tosiaan parikymppisenä ja silloin myös suurta rakkautta, jota emme osanneet, tai minä en osannut arvostaa. Kuitenkin olemme tavanneet kahvilla kaikki nämä vuodet ja sitten kun rohkaistuin yrittämään niin homma lähti kuin ilotulitusraketti ja sitten vetäytyminen, todella turhauttavaa. Olisi kiva saada miehen näkemys asiaan, tässä suhteessä me naiset taidamme olla melko pimennossa, itse en ainakaan saa tähän tolkkua.
Voi hyvin olla mahdollista. Kysyin mieheltä, miksi hän valitsi näin. Hän sanoi, että kai hän teki vain helpomman valinnan. Kysyin seuraavaksi: "millä lailla helpomman"? Tähän odottelen vastausta. Aika raastavaahan tämä on, mutta pakko kysyä niin ei tarvitse jäädä miettimäänkään ja on itsekin sitten vapaa.
Jaksamisia sinulle! Ja onnea tulevalle vuodelle! Jospas löydetäänkin ihan uudet ihanat kullat kainaloon! :)
Se on juuri näin kun ajattelet.Ilmeisesti hän on rakastanut sinua täydellä tulella ja kun sinne on heittänyt ämpärillisen vettä on puita vaikea saada syttymään pienestä kipinästä enää,mikä on kuitenkin jäänyt kytemään ehkä pienenä toivona ja miehen pelko uudesta vesiryöpystä saa vetäytymään lopullisesti kun muistot palaa.Sinä et voi asialle enää mitään uskoisin vaikka kuinka vakuuttelisit,valitettavasti.
Päädyin samaan lopputulokseen itsekin, nyt tosin tuli tapaamispyyntö, mutta tuskin tämä tästä lähtee.. itse asiassa olen sen jollain tasolla tiennytkin ja surrut koko tämän ajan. Ja olet aivan oikeassa, minä en voi asialle mitään. Ja sitten vielä puhutaan, että naiset ovat hankalia, pah. On tämä vaikuttanut minunkin tunteisiini: itse annoin kaiken tällä kertaa joten ehkä se helpottaa: minä ainakin yritin.
Jos tapaamispyyntö tulee silloin tällöin kuukauden välein se tarkoittaa yleensä yritystä päästä vain ja ainoastaan housujen sisäpuolelle. Esim.sama tilanne niinsanotulla lohduttajalla,jos tiedetään joku ketä eronnut mitä tutumpi sen parempi,lohdutetaan muka ja sitä kautta päästään sänkyyn edellyttää kyllä yleensä humalatilaa.
Vitsi, sä olet kyllä aikamoinen totuudentorvi( hymy) mutta et varmasti ole väärässä. Vaikka hän ei niinkään ole seksin perässä varsinaisesti, mutta kyllä taitaa olla näin,että olen laastari. Samalla hän voi nyt käsitellä eroa, joka silloin meni niin nopeasti ja nyt hänellä on mahdollisuus tehdä surutyö: luuli minun olevan elämänsä nainen. Eli hän elää sitä aikaa 20v sitten kun minä koetan tehdä siitä totta nyt.. Joo mutta oikeassa olet, pakko antaa mennä. Ehkä ei kannata lämmitellä vanhoja, aika on jo mennyt ohi ja ihmiset muuttuvat. Minä ehkä tässä tapauksessa parempaan suuntaan, hänestä en olisi niin varma. Rakastuin vain siihen muistoon pojasta, joka teki kaikkensa minun puolestani ja olimme niin lähellä toisiamme ja meillä oli ja on vieläkin niin herkkä henkinen yhteys mutta... Nyt se poika on mies... eikä hänessä taida olla enää sitä paikkaa mitä koskettaa. Tähän sopisi PMMP:n biisi Joutsenet. Mutta kiitos sulle kirvelevistä mutta varmasti oikeista huomioista...
Lainatakseni tommy tabermanin viisaita sanoja
Kun kärsin ja kaipasin
ja tahdoin rakastaa
en tiennyt vielä
miten kärsii ja kaipaa se
joka tahtomattaan rakastaa.
"siis en tehnyt mitään törkeyksiä, jätin hänet vain toisen takia mutta en valehdellut tai kieroillut. "
Ai et tehnyt mitään törkeyksiä? :D
Voi vitun idiootti!
Miten ihmeessä mies voisi edes kuvitella rakentavansa turvallista ja sitoutunutta suhdetta sinun kanssasi? Mikä mahti maailmassa takaisi, ettei hänelle käy toista kertaa samalla lailla? Ei yhtään mikään.
Oma kaverini erosi juuri vaimostaan. Alunperin vaimo oli lähtenyt asumiseroon miettimään tunteitaan ja kun kaverini sitten muutaman kk jälkeen ehdotti lopullista eroa ja asunnon myyntiä, mieli muuttui ja hän halusi palata takaisin. Kaverini vain sanoi että ei hän halua suhdetta, jossa ei tunne itseään varmasksi.
Olisiko sinusta mukavaa olla suhteessa, jossa kokoajan olisi niskassa pieni pelko että toinen nostaa kytkintä?
Minusta se ei ole mistään kotoisin. En haluaisi sellaiseen suhteeseen jossa ei ole turvallisuudentunnetta.
mies sinkku? Miksi olette lähentyneet juuri nyt?
Jos miehellä on perhettä, sanoisin, että teinirakkaus vs. perhe kallistuu aina jälkimmäisen hyväksi vaikka olisitte tunteneet ja pitäneet yhteyttä pitkäänkin.
Hänellä on ollut suhde, josta on tehnyt eroa jonkun aikaa, eivät enää asu yhdessä tms. Käsittääkseni hän asuu yksin. Lähentyminen tapahtui puolivahingossa, kun hän lohdutti minua elämässäni tapahtuneen ikävän tapahtuman vuoksi ja siihen kainaloon sitten jäätiin. Eräs syy voi olla se, että hänen mielestään minulla ei ole ollut pitkiä suhteita... olen nyt ollut 5 v sinkkuna ja sitä ennen lyhyehkö avoliitto joka päättyi minusta riippumattomista syistä. Tai sitten hänellä on menossa "säätövaihe" jossa koetellaan omia mahdollisuuksiaan... sitäkin on nähty. Minä ajattelen taas niin,että jos on vahvoja tunteita niitä täytyy myös hoitaa ja ylläpitää. Minusta tuntuu, että vedän kivirekeä.. ehkä on sitten parempi heittää hanskat tiskiin ja katsoa, mitä tämä toinen osapuoli sitten tekee. Yksin on vaikea suhdetta rakentaa. Miehet... niistä ei ikinä ota selvää. Minulta alkaa vain fiilis loppua pikku hiljaa.
Oma tarinani on täsmälleen samanlainen. Oli teinirakkaus joka päättyit pojan toimesta. Hän löysi heti uuden tytön ja on vieläkin tämän kanssa naimisissa. Ei olla pidetty yhteyttä 40 vuoteen, mutta tapasimme sattumalta 3 vuotta sitten ja tunne oli sama, se tunne nousi niin voimakkaana molemmilla. Mies pitää yhteyttä mutta sanoo että ei halua parisuhdetta kanssani. Hän on vielä naimisissa, minä erosin 2 vuotta sitten. Kun luin kirjoituksianne huomasin että samanlaisia tarinoita on muitakin, näistä asioista vaan ei puhuta. Tämä on suhde josta en voi kertoa muille, se on tosi noloa minulle, ja toiseksi en halua satuttaa tätä miestä ja hänen avioliittoaan. Onko todella ainoa ratkaisu se, että minun on yritettävä unohtaa hänet, ja jäädä ikuiseksi kakkoseksi.
Olen lähentynyt ensirakkauttani viime päivinä ja kuukausina todella vauhdikkaasti. Olimme 30 vuotta tahollamme naimisissa, hän on vieläkin naimisissa, minä olen yksin. Emme pitäneet yhteyttä, mutta sitten 3 vuotta sitten tapasimme sattumalta ja ensirakkauden tunne roihahti uudelleen. Se on ollut pelkkää tunnetta ja tekstiviestiyhteyttä, hyvin harvoin olemme voineet tavata näiden vuosien aikana.
Hän on koko ajan sanonut että ei halua jättää vaimoaan, mutta nyt minusta tuntuu että hän on kypsynyt eroon. Mene ja tiedä. en ota paineita tästä, nautin hänen huomiostaan ja jännityksellä odotan mitä tästä tulee, tuleeko mitään. Elän omaa elämääni siinä sivussa, enkä elätä ruusunpunaisia haaveita.
"Eräs syy voi olla se, että hänen mielestään minulla ei ole ollut pitkiä suhteita... olen nyt ollut 5 v sinkkuna ja sitä ennen lyhyehkö avoliitto joka päättyi minusta riippumattomista syistä."
Näillä tiedoilla mitä olet täällä antanut, ei kukaan realistisesti ajatteleva mies, jolla on vaihtoehtoja, sinua ota ristikseen.
Jo tuo 5 v sinkkukausi, lyhyeksi jääneet suhteesi sekä toisen takia jättäminen kertoo kyllä jotain sitoutumiskyvystäsi tai pikemminkin sen puutteesta.