haluaisin kysyä teiltä petetyt puolisot,et oletteko pystyneet antamaan anteeksi,ja kuinka olette pystyneet jatkamaan tavallista arkeanne?itselläni suhdetta takana 6 vuotta, siitä 3 vuotta asuttu yhdessä.ei ole lapsia emmekä ole naimisissa.olemme kuitenkin kumpikin vielä nuoria 24 vuotiaita.asia on näin et miehelläni oli keväällä eli puoli vuotta sitten suhde toiseen naiseen .luulisin sitä kestäneen noin muutama kuukausi.no huomasin kyllä hänen käytöksessään muutoksen....joten kaivoin totuuden esille.ja kiinnihän hän jäi.pelästyi sitä ja aneli anteeksi...itki edessäni ja halusi jatkaa meidän suhdetta....!meillä meni viimeset 2 vuotta suhde aika huonosti.itse kärsin kovasta masennuksesta erään sairauden takia ...joten näin jälkeen päin kun mietin en yhtään ihmettele et mieheni vieraisiin meni.muutuin sen sairauden myötä hyvinkin pinnalliseksi ja ulkonäkö oli mulle kaikkein tärkein...myös mielialat heitteli laidasta toiseen....joten pointtini on et ehkä ansaitsin sen kaiken paskan minkä sain niskaani.tätä toista naista en tästä syytä,vaikka hän tiesikin olemassaolostani,koska ei hän miestäni väkisin vienyt.mieheni se tässä eniten satutti.nyt mietin vain et teinkö oikean päätöksen kun "ANNOIN HÄNELLE ANTEEKSI".puoli vuotta on kulunut mut en edelleenkään pääse asiasta yli.seksin aikana mietin ajatteleeko hän mut sinä naisena ja paikoissa jossa me käydään mietin kävikö hän niissä paikoissa myös sen naisen kans.sattuu niin perkeleesti enkä pääse elämässäni eteenpäin.hän ei halua koko asiasta puhua...enkä minäkään toisaalata,mut tuntuu et nyt olen jättänyt kaiken sisälleni ja se kummittelee siellä joka hetki.kertokaa petetyt teinkö oikean päätöksen ,vai päästänkö miehen menemään....en tiedä kestäisinkö jos sama tapahtuis uudelleen?voiko ihminen todella muuttua?
kipu
kat
3433
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sanot, että ansaitsit sen kaiken paskan minkä niskaasi sait. Et sinä kuule sitä missään tapauksessa asainnut. Olit sairas, et voinut tilallesi mitään. Sairauteesi ilmeisesti kuului ehkä ulkonäköön huomion kiinnittäminen, muuten et selvästikään ole mikään pinnallinen. Sen sijaan tekstistässi paistaa itsesyytös ja jopa syvä masennus, haet syyllistä itsestäsi. Kyllä miehesi siinä teki väärin kun petti sinua ja vielä sairautsei aikana. Mikään syy ei oikeuta pettämiseen, ensin olisi lopetettava suhde ja sitten vasta aloitettava uusi. Kysyt päästätkö miehen menemään. Kysymys on siinä mielessä outo, että toista ihmistä ei voi väkisin pitää. Hän menee jos on mennäkseen siitä huolimatta päästätkö hänet vai et. Sinun tahdostasi se ei riipu. Mies itse päättää. Ota sinä sen sijaan oma elämäsi omiin käsiisi ja rakasta itseäsi niin paljon, että mietit, mitä elämältä oikeasti haluat. haluatko pettävän, valehtelevan sinut sairautesi aikana hyänneen kumppnin vai jotain muuta. Ota elämäsi omaan hallintaasi nyt.
kiitos vastauksesta.se toi hieman valoa tähän pimeyteen.haluaisin vähän korjata huonosti muotoiltua lausettani.en siis todellakaan yritä väkisin miestäni itselläni pitää.hän itse halusi jatkaa suhdettamme ja vannoi olevansa rehellinen jatkossa.itse vain olen siitä kovinkin epävarma.menetin niin paljon hänestä ja itsestäni.koskaan en tukea häneltä saanut mut pohjimmiltaan hän on hyvä ihminen.olen vain vuosia taistellut oman itsetuntoni kanssa,ja taas tuntuu kuin olisin lähtöpisteessä.olet oikeassa,inhoan,säälin ja oksetan itseäni..tapahtunutta en voi muuttaa mut pystyisinkin edes hetkeksi unohtamaan...en itsekkään tiedä mitä haluan.toisena päivänä haluan jatkaa toisena en....pyörin itsesäälissä enkä pysty elämää jatkaan enään normaalisti.tiedän et itseä pitäisi rakastaa edes vähän,mut mun kohdalla se on toivotonta.ehkä jonain päivänä olen kyllin vahva tekeen oikean päätöksen.kaikkea hyvää sinulle!
Hae apua äkkiä!
Ja osta AAPINEN harjottele ens noita isoja kirjaimia ja on sun lauseessa jotain outoa, sehän on koko teksti niinkun yhtä lausetta...
Sorry mut tarvit apua.