Olen palstaa lukiessani ruvennut pohtimaan, mikä miniän ja anopin väleissä oikein pohjimmiltaan hiertää. Mitä te huonot välit itse kokeneina näette syiksi?
miniä ja anoppi - molempia itse
pohditaanko yhdessä
141055
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Meillä on huisin hyvät välit. Ja nyt kun sain lapsen, ja anopista tuli mummu, minä sain äidin (omani on kuollut) uudelleen. Ihanaa aikaa tämä ihmiselo.
Minä uskon, että kyseessä on ensinnäkin sukupolvien välinen jännite.
Anopin asia on suhtautua miniään kuin omaan tyttäreen. Hyvässä mielessä.
Se ei ehkä kaikilta onnistu.
Toisaalta anoppi ei saa odottaa, että miniä suhtautuu häneen kuin omaan äitiinsä, sillä se side on erityislaatuinen. Se on joko hyvä tai huono, mutta herättää aina tunteet.
Anopilta odotetaan diplomatiaa. Hän ei saa pitää tyttärensä "puolia", vaan hänen tulee olla tasapuolinen joka asiassa.
Isoissa perheissä se käy luonnostaan, jos tyttöjä ja miniöitä on useita, mutta parin lapsen perheessä anopin on pidettävä tarkka huoli, että kohtelu on samanlaista.
Kuinka usein käy esim. ilmi ketjuissa, että anopille tyttären lapset ovat ihanammat ja läheisemmät kuin miniän, niin ainakin miniä kokee.
(Mitä ihmettelen, koska useinhan myös sanotaan, että vasta pojan lapset ne jotain on!)
Lapsilla nääs on isät myös!
Mustasukkaisuutta voidaan myös ajatella syyksi. Jompikumpi kokee jäävänsä sivuun rakkaan poja/miehen elämässä. Ilmeisesti tällainen kissanhännänveto on mairittelevaa, koska harvoin kuullaan, että poika/aviomies olisi noussut vastustamaan naisten nokkapokkaa.
Summarum: Kaikilta pidättyvyyttä, hyvää käytöstä ja malttia, pliis. Ja juoruaminen perheen asioista ulkopuolisille täysin kielletty!
Appivanhemmat muistakoot, että nuorten koti on heidän omansa, vaikka appivanhemmille olisi
jostain kumman syystä avaimet annettu. Ovikello on appivanhemmillekin käytössä. Samoin toisin päin. Toisen kotiin ei mennä omilla avaimilla kuin hätätilassa ja kesällä kukkia kastelemaan.
Muutenkin, suvun kesken pitäisi elää kuin hyvien ystävien ja naapureiden. Läheisinä, mutta arvostaen toisten elämää ja sen erilaisuutta omaan verrattuna.
että se pojan koti on myös sen miniän...
Mua ainakin jurppi, kun anoppi sanoo käyneensä pojan luona,,, ihan kuin meitä muita ei olisi olemassakaan..
Muut käyvät katsomassa lapsenlapsiaan, mutta ei tämä.Mieluiten käy silloin kun tietää poikansa olevan yksin kotona. Sitten kyllä kertoo mitä mieheni sanoi ja mitä hän sanoi ja plää plää..ei vois vähempää kiinnostaa.
Itse näen syynä sen, että anoppi näkee sen poikansa vaaleanpunaisten lasien läpi ja suhtautuu tähän kuin pikkupoikaan..Omistavasti ja suojelevasti.
Usein näkee myös sen miniän uhkana pojalleen.. pelkää tämän kärkkyvän perintöä eikä usko, että pojalla voisi olla hyvä olla muualla kuin äitinsä helmoissa. saattaa vielä pelätä että pojan vaimo muuten "satuttaisi" äidin pientä sydänkäpyä.
Itse olen tämän kokenut kun anoppi heiluttaa nyrkkiä kasvojeni edessä ja huutaa kuin rajapiru kun olin suositellut pojalle eri parturia kuin missä äitimamma oli poikineen koko ikänsä käynyt..
Omaisuudestaan aina muistuttaa, että on testamenttinsa tehnyt..mutta enpä mää oo perillinen muutenkaan, että ihan sama eikä edes kiinnosta anopin pikku mökki, että siinähän vaahtoaa:)
Mitä minä olen huomannut, anoppi ja miniä ovat usein ihan samanlaiset. Joskus voisi luulla, että samasta puusta veistetty. Että siitäkö mämä erimielisyydet?
Minun anoppini pitää miniöinään vain laillisesti vihittyjä. Avokeista arvelee, että nehän vaihtuvat, ei kannata kiinnittyä. Ja niin se usein voi ollakin.
sinäpä sen osasit hyvin sanoa! Varsinkin tuo asia, että anopit kuvittelevat, että kukaan muu ei heidän pikkupoikaansa voi yhtä paljon rakastaa ja hyvin hoitaa kuin hän ja aikuisenakin vielä pitäisi se äidin rakkaus mennä yli vaimon rakkauden.
Mieheni on ainoa poika ja juuri niin anoppi käyttäytyy..Saan aina olla varpaisillani kyläreissuilla koska tämä tyranni älähtää heti jos olen eri mieltä jostakin asiasta mieheni kanssa.
Pitäisi varmaan vaan nyökkäillä ja hokea "kylläkultaa ja kyllä anoppia", hakea tohveleita ja keitellä kahvia. Toisinsanoen olla hiljaa ja näkymätön.
Lisäksi minua ärsyttää anopin tapa puhua KOKOAJAN miehestäni. Mitä tämä sanoi ja mitä hän sanoi edellisellä vierailuilla..Siis ei vois vähempää kiinnostaa..Jos nyt joskus, mutta AINA. Kertokaa nyt joku viisas, miksi näin? Aivan kuin katsoisi jotakin ostoskanavaa tv:stä...
Ei mun äiti koskaan puhu miehelleni minusta. Onneksi. Se loppuisi kyllä lyhyeen...
Lainauksia:
".... tämä tyranni älähtää heti jos olen eri mieltä jostakin asiasta mieheni kanssa..." sekä:
..."Lisäksi minua ärsyttää anopin tapa puhua KOKOAJAN miehestäni. Mitä tämä sanoi ja mitä hän sanoi edellisellä vierailuilla.."
Ja poikakulta ei sano mitään. Hänhän on koko riidan syy, nauttii vaan.
Mene vähän miettimään. Miksi mies ei sano mitään? Kenen puolella hän on?
Kävin miettimässä, ja ikävä kyllä olet aivan oikeassa:(
Mielestäni ongelmien syy ei ollenkaan tarvitse olla mies. Kyllä se on vaan kahden naisen arvovalta- ja valtataistelua. Vanhempi nainen pitää itseään arvokkaampana, taitavampana, tietävämpänä kokeneisuutensa takia ja näyttää sen nuoremmalle. Nuorempi kokee sen nöyryytyksenä, katkeroituu ja puolustautuu. Jos mukana on vielä voimakas tahto, seuraa myös tahtojen taistelu.
Kahden samanikäisen/samanhenkisen naisen välille ei niin helposti synny tällaista vertailutilannetta, vaan pystytään suhtautumaan toisiinsa tasa-arvoisina ja kunnioittamaan toistensa yksilöllisyyttä.
Liittyyhän tuo myös kai koulutukseen? Ja eikös usein ole niin, että vanhempi on kokeneempi ja osaavampi ja itsenäisempi. Varsinkin me ison ikäluokan naiset olemme tottuneet olemaan vastuunkantajia ja meillä on hyvä koulutus ja työpaikka, usein parempikin koulutus kuin miniällä. Onko miniän luulotteluilla mitään syytä siihen, että juuri miniä tuntee huonommuutta?
Voiko kahden kiireisen työelämässä toimivan naisen välille kehkeytyä sellaisia riitoja, joista täällä paljon kerrotaan? Varsinkin jos asutaan eri kaupungeissa.
ei kai koulutusta ja taitoja tarvitsisi vertailla? Sitäpaitsi nuorissa naisissa on myös lisenssiaatteja ja tohtoreita, vastuunkantajia myös, ja silti anopit jaksavat muistuttaa kokemuksistaan ja ymmärtävänsä kaikkea paremmin - ei ihme jos ärsyttää. Jos vastuullisessa virassa olevaa miniää nimitetään kakaraksi tai "olennoksi", se tuntuu vähättelyltä, vaikkei miniä omasta mielestään ole mitenkään vanhempaa naista huonompi.
niitä välejä hiertää se mies, jolta kaksi naista on yrittänyt viedä munat ja siinä ilmeisesti onnistuneet....
Jos miehen ja naisen välit on kunnossa, ei siihen pääse anoppi väliin huseeraamaan vaan mies ymmärtää sanoa, jos oma äiti tuppautuu niin liki, että vaimo kärsii. Ja toisaalta vaimo ymmärtää, että tuo nyt on tuon minun rakastamani ihmisen äiti ja pienet oikut voikin sietää.
Että kyllä se välejä hiertävä "asia" on se MIES.
Mies on varmasti hieman osasyynä kyllä(sanaton/puolueeton..), muttei koskaan kai itse syynä riitaan.. Välit omaan ex-anoppiini pysyi hyvinä jopa avio-eronkin aikana, kun silloisesta miehestä erosin, nykyisen anopin kanssa en tule toimeen eikä mieheni uskalla sanoa mitään häntä vastaan (eikä kukaan muukaan..).
Joten= hankalan anopin kanssa ei voi keskustella kuin nyökyttelemällä ja myötäilemällä. Sama pätenee hankalaan miniään, kaikki eivät voi tulla kaikkien kanssa toimeen. Miksi pitäisi, väkisin?
Koulutus/ammatillista eroa minulla ja nyk. anopilla on senverran että itse olen hieman koulutetumpi ja useaan ammattiin tutustunut.
Väittäisin että huono itsetunto tai elämäntilanne anopilla/miniällä/pojalla tai kaikilla aiheuttaa näitä riitoja.
Riita/kriisi- tilanteessa yleensä kuulemma ja näemmä miesten äidit kuitenkin reagoivat vahvemmin. Samaa mieltä että miehiä pidetään enemmän lapsina ja lapsen tasolla muutenkin..