Taide ei viihdyttämistä, taide on pappeutta

joka käy kusemassa puumerkkinsä kaikkiin viesteihin, joissa luke pylly. Mikä siinä pyllyn keikutuksessa on niin puoleensavetävää? Eihän sellainen ole täysipäisen puuhastelua.

Klasariopiskelija kirjoitti:

joka käy kusemassa puumerkkinsä kaikkiin viesteihin, joissa luke pylly. Mikä siinä pyllyn keikutuksessa on niin puoleensavetävää? Eihän sellainen ole täysipäisen puuhastelua.

että jos ottais kuvan vaikka ilmiselvästä miehen byllystä ja lähettäisi Seiskaan otsikolla "onpa Karpelalla miehekäs pylly" niin ihmiset ostaisivat silti. Hauskaa päivää.

Weillin musikaaleista tai opereteista saattaisin pitääkin jos niiden tyylillis-musiikillinen luokittelu oikeuttaisi käyttämään niistä ylipäänsä sellaista kuin musikaali-termiä, joista viimeiset yhdysvalloissa syntyneet Broadway-oopperat sellaisiksi toisinaan myös mielletään ja luetaan, kuten Street Scene tai Lost in the stars, joiden kepeän viihteellistä tyyliä pidetään yleisesti banaalimpana kuin Brechtin ja muiden teksteihin syntyneet yhteiskuntapoliittista satiiria viljelevät musiikkinäytelmät antavat osoittaa, Mahagonnyn kaupungin nousu ja tuho, Kerjäläisooppera, Die Bürgschaft, joita natsit inhosivat ellei tämän musiikillistyylillisen termin käyttöönotto olisi vain terminologismusiikillinen määrittelykysymys ja tekosyy jakaa musiikki vakavaan ja populaariin sektoriin Orffin ja Puccinin vaikutuksen ohella näistä viimeksimainittuun, tehdessään uudella anti-intellektualistisella primitivismillä vaikutuksen pop-musiikkiin orientoituneeseen maailmaan ja musiikkiyleisöön, sillä yhdysvaltoihin natseja paetessaan Weillin ei ollut enää suotu käyttää satiirista tyyliään kenties tietynlaisena tietoisena myönnytyksenä Hollywoodin kaupalliselle hengelle, jonka mukaan kaupalliset intressit painoivat vaakakupissa taiteellista laatua ja ambitioita enemmän, ja jossa rahan tekeminen on paitsi itseisarvo, voidaan se helposti katsoa myös tärkeimmäksi motiiviksi taiteilijoiden työlle joka ohittaa heidän taiteellisen kunnianhimonsa, ja ylevät periatteensa joka näkyy taiteellisen omantunnon laiminlyömisenä, ja jonka voi nähdä yleisemminkin viihdekulttuurille tyypillisenä piirteenä tässä kapitelismin luvatussa maassa ja kehdossa, jossa vakavien taiteilijoiden kuten Schönbergin oli vaikeata luoda uraa sinne niinikään Euroopasta komannen valtakunan hirmuvallan alta paettuaan.

Hänhän ei saanut apurahaa keskeneräiseksi jääneeseen oopperaansa Mooses und Aaron vaikka hän anoi sitä koko yhdysvalloisa viettämänsä ajan viimeisiin hetkiinsä asti.kaikki pitivät häntä suurena musiikkiteoreetikkona mutta eivät milloinkaan suurena säveltäjänä. Tähän asti luulin säveltäneeni muista syistä totesi säveltäjä pettyneenä esitelmässään.

Musiikki muuten presentoi ja kuvaa itse tahtoa mistä myös johtuu että se välittömästi myös vaikuttaa niin nopesti tahtoomme, intohimoinin ja affekteihin niin että kykenee niitä nopeasti kohottaman tai muuttamaan toiseen vireeseen.

Vaikkakin sen presentoiman objektivoituneen tunteen, tahdon tyydytyksen tai tuskan kuvan vastaanottaminen edellyttää myös tahdon tajunnasta poistungetuksi tulemista niin että olemme jos mahdollista puhtaasti tiedoitsevia subjekteja ja älystäme tulee niiden puhdas ja kirkas kuvastin tahdon liikutusta itseään kiihdyttämättä heijastuessaan puhtaan mielteen alueelle josta tahto itse on pois pelistä kiihdyttäessään vain tuskan tai tyydytyksen vastineita sitä mikä on älyn mukaista.

Proffa on elvistellyt.

Arbitres spectaculorum kirjoitti:

Weillin musikaaleista tai opereteista saattaisin pitääkin jos niiden tyylillis-musiikillinen luokittelu oikeuttaisi käyttämään niistä ylipäänsä sellaista kuin musikaali-termiä, joista viimeiset yhdysvalloissa syntyneet Broadway-oopperat sellaisiksi toisinaan myös mielletään ja luetaan, kuten Street Scene tai Lost in the stars, joiden kepeän viihteellistä tyyliä pidetään yleisesti banaalimpana kuin Brechtin ja muiden teksteihin syntyneet yhteiskuntapoliittista satiiria viljelevät musiikkinäytelmät antavat osoittaa, Mahagonnyn kaupungin nousu ja tuho, Kerjäläisooppera, Die Bürgschaft, joita natsit inhosivat ellei tämän musiikillistyylillisen termin käyttöönotto olisi vain terminologismusiikillinen määrittelykysymys ja tekosyy jakaa musiikki vakavaan ja populaariin sektoriin Orffin ja Puccinin vaikutuksen ohella näistä viimeksimainittuun, tehdessään uudella anti-intellektualistisella primitivismillä vaikutuksen pop-musiikkiin orientoituneeseen maailmaan ja musiikkiyleisöön, sillä yhdysvaltoihin natseja paetessaan Weillin ei ollut enää suotu käyttää satiirista tyyliään kenties tietynlaisena tietoisena myönnytyksenä Hollywoodin kaupalliselle hengelle, jonka mukaan kaupalliset intressit painoivat vaakakupissa taiteellista laatua ja ambitioita enemmän, ja jossa rahan tekeminen on paitsi itseisarvo, voidaan se helposti katsoa myös tärkeimmäksi motiiviksi taiteilijoiden työlle joka ohittaa heidän taiteellisen kunnianhimonsa, ja ylevät periatteensa joka näkyy taiteellisen omantunnon laiminlyömisenä, ja jonka voi nähdä yleisemminkin viihdekulttuurille tyypillisenä piirteenä tässä kapitelismin luvatussa maassa ja kehdossa, jossa vakavien taiteilijoiden kuten Schönbergin oli vaikeata luoda uraa sinne niinikään Euroopasta komannen valtakunan hirmuvallan alta paettuaan.

Hänhän ei saanut apurahaa keskeneräiseksi jääneeseen oopperaansa Mooses und Aaron vaikka hän anoi sitä koko yhdysvalloisa viettämänsä ajan viimeisiin hetkiinsä asti.kaikki pitivät häntä suurena musiikkiteoreetikkona mutta eivät milloinkaan suurena säveltäjänä. Tähän asti luulin säveltäneeni muista syistä totesi säveltäjä pettyneenä esitelmässään.

Musiikki muuten presentoi ja kuvaa itse tahtoa mistä myös johtuu että se välittömästi myös vaikuttaa niin nopesti tahtoomme, intohimoinin ja affekteihin niin että kykenee niitä nopeasti kohottaman tai muuttamaan toiseen vireeseen.

Vaikkakin sen presentoiman objektivoituneen tunteen, tahdon tyydytyksen tai tuskan kuvan vastaanottaminen edellyttää myös tahdon tajunnasta poistungetuksi tulemista niin että olemme jos mahdollista puhtaasti tiedoitsevia subjekteja ja älystäme tulee niiden puhdas ja kirkas kuvastin tahdon liikutusta itseään kiihdyttämättä heijastuessaan puhtaan mielteen alueelle josta tahto itse on pois pelistä kiihdyttäessään vain tuskan tai tyydytyksen vastineita sitä mikä on älyn mukaista.

Proffa on elvistellyt.

aar juu oukkei äänni