Parisuhteen arki???

Niin, ei auta ajatella että parisuhde täyttäisi kaikki tarpeet. Kyllä se on pieni osa sosiaalisista tm tarpeista joita parisuhde voi täyttää. Se on liian iso taakaa parisuhteelle jos sen pitäis tehdä meidät onnelliseksi.
Itse se on tehtävä.
Elämässä on muutakin kuin parisuhde ja sen huomaa vasta kun alun huuma on ohi. Ei kukaan jaksa sitä loputtomiin vaikka niin monet sen perään haikaileekin. Jos ei ole kokenut riittävästi alun huumia niin ei muuta kun menoksi vaan. Kyllä se turvallinen arkikin alkaa maistuun jossain vaiheessa.

Kyllä mielestäni "tylsä", sanoisinko vaikka tapahtumaköyhempi taaplaukin on aivan ihanaa. Tavallista elämää eikä mitään saippuaa.

Tylsä kirjoitti:

Kyllä mielestäni "tylsä", sanoisinko vaikka tapahtumaköyhempi taaplaukin on aivan ihanaa. Tavallista elämää eikä mitään saippuaa.

Kyllä se nyt vain on niin, että tylsä on tylsää ja hekuma on hekumaa ja tavallinen on sitten tavallista. Minä en missään vaiheessa ole väittänyt, että elämän pitäisi olla jotain saippuaa, mutta ei sen tarvitse olla tylsääkään tavallisuudestaan huolimatta ja piste.

En ymmärrä miksi kaikki ovat aina tuputtamassa tuota sanaa tylsä käytettäväksi kun puhutaan tavallisesta elämästä. Ei sen hittoviete tarvitse olla tylsää vaan TAVALLISTA. Tavallinen ei ole yhtä kuin tylsä!

Miksi miehet kuolee nuorempina ja tekee enemmän itsemurhia? V: Ne haluaa.

Nainen lähes poikkeuksetta ottaa ohjat käsiinsä kotielämässä, kun parisuhde vakiintuu. Nainen päättää milloin halutaan perheenlisäystä. Nainen rajoittaa miehen harrastuksia, jos ei ajan käytön, niin sitten kustannuksien suhteen. Nainen tietää mikä määrä alkoholia on miehelle riittävästi. Lupaavasti alkanut seksielämä kuihtuu muutamassa vuodessa ja kääntyy pian jopa niin päin että mies syyllistetään haluttomuudesta (Mishän on haluton ellei jatkuvasti yritä valloittaa naistaan, miehen tulee ansaita seksi).

Muutamassa vuodessa mies joko tottuu asiaan tai yrittää irtiottoa, tai sitten jää horrokseen odottelemaan että mitä elämä tuo tullessaan.

Ukkomies kirjoitti:

Miksi miehet kuolee nuorempina ja tekee enemmän itsemurhia? V: Ne haluaa.

Nainen lähes poikkeuksetta ottaa ohjat käsiinsä kotielämässä, kun parisuhde vakiintuu. Nainen päättää milloin halutaan perheenlisäystä. Nainen rajoittaa miehen harrastuksia, jos ei ajan käytön, niin sitten kustannuksien suhteen. Nainen tietää mikä määrä alkoholia on miehelle riittävästi. Lupaavasti alkanut seksielämä kuihtuu muutamassa vuodessa ja kääntyy pian jopa niin päin että mies syyllistetään haluttomuudesta (Mishän on haluton ellei jatkuvasti yritä valloittaa naistaan, miehen tulee ansaita seksi).

Muutamassa vuodessa mies joko tottuu asiaan tai yrittää irtiottoa, tai sitten jää horrokseen odottelemaan että mitä elämä tuo tullessaan.

Lue lisää

Joku nainen nimimerkillä "Akkanainen" voisi kääntää tuon sinun jutun täysin päikseen ja väittää, että mies ottaa ohjat käsiinsä ja blaa blaa blaa...hän olisi ihan yhtä oikeassa/väärässä kuin sinäkin. Joo ainahan sitä voi syyttää toisia ja varsinkin parisuhteessa toista osapuolta, jos on onneton, mutta kyllä se totuus on, että onni lähtee ihmisestä itsestään. Niin kliseiseltä kuin tuo kuulostaakin. On jokaisen miehen tai naisen ihan omaa vätysmäisyyttään, jos antaa toisen ottaa ohjat ja ruveta kontrolloimaan. Ei kukaan voi ketään väkisin hallita.

Lissukka kirjoitti:

Joku nainen nimimerkillä "Akkanainen" voisi kääntää tuon sinun jutun täysin päikseen ja väittää, että mies ottaa ohjat käsiinsä ja blaa blaa blaa...hän olisi ihan yhtä oikeassa/väärässä kuin sinäkin. Joo ainahan sitä voi syyttää toisia ja varsinkin parisuhteessa toista osapuolta, jos on onneton, mutta kyllä se totuus on, että onni lähtee ihmisestä itsestään. Niin kliseiseltä kuin tuo kuulostaakin. On jokaisen miehen tai naisen ihan omaa vätysmäisyyttään, jos antaa toisen ottaa ohjat ja ruveta kontrolloimaan. Ei kukaan voi ketään väkisin hallita.

Lue lisää

Myönnän että olet pitkälti oikeassa, mutta et voi kyllä tosissasi väitää että miehillä olisi ylin pätäntävalta suomalaisessa kodissa.

Ukkomies kirjoitti:

Myönnän että olet pitkälti oikeassa, mutta et voi kyllä tosissasi väitää että miehillä olisi ylin pätäntävalta suomalaisessa kodissa.

Uskoisin kyllä, että yhtä paljon löytyy niitä koteja missä nainen on pomo kuin niitä missä mies on pomo, mutta tasa-arvoonhan sitä pitäisi pyrkiä.

Meidän yhteiselämässämme miehelläni on ylin päätäntävalta suurten linjojen asioissa esim. taloudelliset asiat, suuret hankinnat, matkat jne. Minä taasen saan sanoa viimeisen sanan pienemmissä jokapäiväisissä asioissa esim. kotitöihin liittyvissä asioissa....tottakai pyrimme kaikki asiat päättämään yhdessä, mutta jos yhteistä päätöstä ei synny ja pakko on kuitenkin jotakin päättää niin näin sitten.

Omista yksityisistä asioistamme päätämme luonnollisestikin molemmat itse. Emme puutu toistemme ulkonäköön, juomatapoihin, menoihin, käytökseen, harrastuksiin, sosiaalisiinsuhteisiin jne.

Jokainen on toden totta ihan itse vastuussa omasta tylsyydestään. On se kumma että on niin paljon ihmisiä jota syytävät oman onnettomuutensa parisuhteensa syyksi.
Pitäsi pikkusen tarkentaa realiteetteja mitä parisuhde voi oikeesti olla, mitä se voi tarjota, mihin parina yletätte, mihin kaveri ylettää, ja kaikkein tärkein mihin itse pystyy parisuhteessa, mitä itsellä on annettavaa parisuhteelle jos kokee sen tylsäksi. Ei muuta kuin ajatuksista tekoihin.
Kyllä meistä jokainen taitaa olla arkisessa parisuhteessa aina mitättömiä. Ihan tavallisia ihmisiä. Täytyy olla itsellä halu ja taidot ja uskallusta astua totutun kaavan ohi parinsa kanssa ja hakea piristystä. Asennemuutos elämään voisi olla aika hyvä alku.

Minä kirjoitti:

Jokainen on toden totta ihan itse vastuussa omasta tylsyydestään. On se kumma että on niin paljon ihmisiä jota syytävät oman onnettomuutensa parisuhteensa syyksi.
Pitäsi pikkusen tarkentaa realiteetteja mitä parisuhde voi oikeesti olla, mitä se voi tarjota, mihin parina yletätte, mihin kaveri ylettää, ja kaikkein tärkein mihin itse pystyy parisuhteessa, mitä itsellä on annettavaa parisuhteelle jos kokee sen tylsäksi. Ei muuta kuin ajatuksista tekoihin.
Kyllä meistä jokainen taitaa olla arkisessa parisuhteessa aina mitättömiä. Ihan tavallisia ihmisiä. Täytyy olla itsellä halu ja taidot ja uskallusta astua totutun kaavan ohi parinsa kanssa ja hakea piristystä. Asennemuutos elämään voisi olla aika hyvä alku.

Lue lisää

Oli ihan pakko vielä kirjottaa.
On mentävä itteensä ja katsottava tylsää itteensä ulkopuolisena. Katsottava miten käyttäytyy. Mietittävä yltäsikö itse tosiaankaan muuhun kun sisäiseen maratukseen ja parisuhteen haukkumiseen ja katkerana olemiseen.

Lisää kirjoitti:

Oli ihan pakko vielä kirjottaa.
On mentävä itteensä ja katsottava tylsää itteensä ulkopuolisena. Katsottava miten käyttäytyy. Mietittävä yltäsikö itse tosiaankaan muuhun kun sisäiseen maratukseen ja parisuhteen haukkumiseen ja katkerana olemiseen.

Lue lisää

Marmatusta ja parisuhteen haukkumista ja katkeruutta. Henk.koht mielipide on että katkeruus tappaa senkin vähän mitä mistä vielä voi pitää kiinni. Omat elämäni pyörii kovasti (välillä liikaakin) työn ympärillä. Olen niitä ihmisiä, että "miehen on tuotava leipä pöytään", joku sanoo vanhanaikainen (ikää 26v). kenties tätä kautta tunnen jättäväni kummppani liian vähälle huomiolle? Yritänkö liikaa vai liian vähän hyvitellä tätä asiaa.

Suhde on onnellinen tai niin ainakin olen saanut vastauksen kysyessäni "Oletko onnellinen?"
Emme siis elä parisuhdetta varten vaan parisuhteemme elää meitä varten! Jos tuosta nyt mitään sai irti!! Molemmilla on omakin elämä, liika sitoutuminen ei siis ole haittana, vaan tavalliset arki askareet! Selvää työnjakoa ei ole vaan kaikki tehdään puoliksi.

Liian vähäinen kahdenkeskinen aikako? Keskustelut? MIKÄ MUU!!!

Romanttinen ravintola-ilta kahden ei toiminut.

-kiitos tähän astisista-

Now...very lonely kirjoitti:

Marmatusta ja parisuhteen haukkumista ja katkeruutta. Henk.koht mielipide on että katkeruus tappaa senkin vähän mitä mistä vielä voi pitää kiinni. Omat elämäni pyörii kovasti (välillä liikaakin) työn ympärillä. Olen niitä ihmisiä, että "miehen on tuotava leipä pöytään", joku sanoo vanhanaikainen (ikää 26v). kenties tätä kautta tunnen jättäväni kummppani liian vähälle huomiolle? Yritänkö liikaa vai liian vähän hyvitellä tätä asiaa.

Suhde on onnellinen tai niin ainakin olen saanut vastauksen kysyessäni "Oletko onnellinen?"
Emme siis elä parisuhdetta varten vaan parisuhteemme elää meitä varten! Jos tuosta nyt mitään sai irti!! Molemmilla on omakin elämä, liika sitoutuminen ei siis ole haittana, vaan tavalliset arki askareet! Selvää työnjakoa ei ole vaan kaikki tehdään puoliksi.

Liian vähäinen kahdenkeskinen aikako? Keskustelut? MIKÄ MUU!!!

Romanttinen ravintola-ilta kahden ei toiminut.

-kiitos tähän astisista-

Lue lisää

Pieniä tarkennuksia. suhde yli 5v jossa toissa kesänä 3kk tauko molempien toivomuksesta kokeilla jotain muuta... periaatteella katellaan kuinka käy.

Pelataan terveellä pohjalla, ei siis normaaleja konflikteja kummempia asiota joita tarvitsisi hautoa.

Harrastuksia riittää, molemmille, minulla talo ja auto, emännällä pihamaa ja Auto :)

Now...very lonely kirjoitti:

Marmatusta ja parisuhteen haukkumista ja katkeruutta. Henk.koht mielipide on että katkeruus tappaa senkin vähän mitä mistä vielä voi pitää kiinni. Omat elämäni pyörii kovasti (välillä liikaakin) työn ympärillä. Olen niitä ihmisiä, että "miehen on tuotava leipä pöytään", joku sanoo vanhanaikainen (ikää 26v). kenties tätä kautta tunnen jättäväni kummppani liian vähälle huomiolle? Yritänkö liikaa vai liian vähän hyvitellä tätä asiaa.

Suhde on onnellinen tai niin ainakin olen saanut vastauksen kysyessäni "Oletko onnellinen?"
Emme siis elä parisuhdetta varten vaan parisuhteemme elää meitä varten! Jos tuosta nyt mitään sai irti!! Molemmilla on omakin elämä, liika sitoutuminen ei siis ole haittana, vaan tavalliset arki askareet! Selvää työnjakoa ei ole vaan kaikki tehdään puoliksi.

Liian vähäinen kahdenkeskinen aikako? Keskustelut? MIKÄ MUU!!!

Romanttinen ravintola-ilta kahden ei toiminut.

-kiitos tähän astisista-

Lue lisää

Tätä toista kirjoitustasi ja vielä tuota kolmattakin lukiessani, rupesin jo miettimään että oletko yleensä perillä siitä, että mikä siinä teidän arjessa sitten on niin tylsää? Mitä on ne asiat, joita haluisit tehdä? Onko vain viiden vuoden jälkeen tullut se vaihe (välitilinpäätös), jolloin mietit elämääsi/elämäänne, että mitä on ollut ja mitä tästä eteenpäin???

Sinulla on työ, harrastuksesi,vaimolla omansa. Talon hoito ja kotiaskareet sujuvat molemmilta, jne, jne. Mietippä siis, että mikä sinut saa tuntemaan, että arki on tylsää? Kertomastasi saa juuri sen kuvan, että se ei sitä olisi, vaan ihan tavallista ihanaa arkea. Onko kyse siitä, että sinun olis tehtävä jokin muutos henkilökohtaisella tasolla, tiedä häntä?

Hope kirjoitti:

Tätä toista kirjoitustasi ja vielä tuota kolmattakin lukiessani, rupesin jo miettimään että oletko yleensä perillä siitä, että mikä siinä teidän arjessa sitten on niin tylsää? Mitä on ne asiat, joita haluisit tehdä? Onko vain viiden vuoden jälkeen tullut se vaihe (välitilinpäätös), jolloin mietit elämääsi/elämäänne, että mitä on ollut ja mitä tästä eteenpäin???

Sinulla on työ, harrastuksesi,vaimolla omansa. Talon hoito ja kotiaskareet sujuvat molemmilta, jne, jne. Mietippä siis, että mikä sinut saa tuntemaan, että arki on tylsää? Kertomastasi saa juuri sen kuvan, että se ei sitä olisi, vaan ihan tavallista ihanaa arkea. Onko kyse siitä, että sinun olis tehtävä jokin muutos henkilökohtaisella tasolla, tiedä häntä?

Lue lisää

Eli, en kenties ole uskaltanut myöntää itselleni, asiaa että minun pitäisi katsoa peiliin.

Totta, vika löytyy 99% varmuudella minusta.

Luin tuota antamaasi vastausta useampaan kertaan, ja tulin siihen tulokseen että elämäni on loistavassa jamassa. Kenties asennemuutoksen jälkeen kaikki tuntuu taas ihanan helmeilevälle.
Kunhan vain keksin mistä aloittaa tämä asennemuutos. Kiitos sinulle, joka sait silmäni avautumaan tosiasioiden edessä.