Miksi mies loukkaa?

Kiitos, kirjoituksessasi on viisautta. Minä tiedän, että asiat ovat juuri noin, kuin kirjoitat. En ole muuta toivonut, kuin toimivan parisuhteen, hyvän liiton ja kodin lapselle. Meillä on kuitenkin aineellisesti asiat hyvin, miehelläni on itseään nuorempi, nätti vaimo, hyvä virka ja kaunis, terve lapsi.
Myönnän, etten minäkään ole täydellinen ja olen luopunut yrittämästä. Entisenä masennuspotilaana olen tunnistanut itsessäni taas masennusoireita eikä se ainakaan helpota avioliittoamme.
Sen verran olen alkanut olla kaukaa viisas, että olen alkanut järjestellä raha-asioitani, että jos mitta tulee täyteen, niin en ihan tyhjän päälle jää.
Mutta en haluaisi erota. Haluaisin kertoa miehelleni, että tekisin mitä vaan, että jokainen perheemme jäsen voisi olla aidosti onnellinen.

Parikymppisenä ajattelin, että en koskaan mene naimisiin, koska en halua tulla sellaiseksi, joka nyt olen. Ajattelin silloin, että toimivassa avioliitossa toinen puoliso joutuu luopumaan omasta itseydestään ja alistumaan toisen tahtoon. Se on toteutunut ja avioliitto on juuri niin karmea asia, kuin sen uskoinkin olevan.

Näinhän se menee. Avioliitossa mies on kuin kukkopoika, menee ja tulee miten haluaa, tekee mitä haluaa. Vaimo muuttuu itsestäänselvyydeksi, jonka on tehtävä ne tehtävät, jotka vaimolle hänen mielestään kuuluu. Ja vaimon on oltava tietenkin valmiina myös rakastelemaan silloin kun herra sitä tahtoo.
Vaimon kunnioitus ja arvostus loppuu kuin seinään kun joko mennään naimisiin tai saadaan lapsi. Mies varmasti ajattelee, että nyt vaimo on varma nakki, eikä sitä tarvitse enää edes huomioida. Kavereillekin ylpeillään mitä kaikkea vaimolta saakaan salaa tehtyä.
Sitten kun koittaa se päivä, että vaimon mitta on täysi, niin mies on ihmeissään, "mikä sille nyt yhtäkkiä tuli...?" Vaikka vaimo olisi jo vuosia yrittänyt puhua pahasta olostaan, niin mies ei ymmärrä yhtään mistä on kysymys. Ja sitten mies on ihan hukassa, siis ihan hukassa, yksin ja eronneena. Mutta vaimo on siinä vaiheessa jo kaukana.

ketjunaloittanut kirjoitti:

Kiitos, kirjoituksessasi on viisautta. Minä tiedän, että asiat ovat juuri noin, kuin kirjoitat. En ole muuta toivonut, kuin toimivan parisuhteen, hyvän liiton ja kodin lapselle. Meillä on kuitenkin aineellisesti asiat hyvin, miehelläni on itseään nuorempi, nätti vaimo, hyvä virka ja kaunis, terve lapsi.
Myönnän, etten minäkään ole täydellinen ja olen luopunut yrittämästä. Entisenä masennuspotilaana olen tunnistanut itsessäni taas masennusoireita eikä se ainakaan helpota avioliittoamme.
Sen verran olen alkanut olla kaukaa viisas, että olen alkanut järjestellä raha-asioitani, että jos mitta tulee täyteen, niin en ihan tyhjän päälle jää.
Mutta en haluaisi erota. Haluaisin kertoa miehelleni, että tekisin mitä vaan, että jokainen perheemme jäsen voisi olla aidosti onnellinen.

Parikymppisenä ajattelin, että en koskaan mene naimisiin, koska en halua tulla sellaiseksi, joka nyt olen. Ajattelin silloin, että toimivassa avioliitossa toinen puoliso joutuu luopumaan omasta itseydestään ja alistumaan toisen tahtoon. Se on toteutunut ja avioliitto on juuri niin karmea asia, kuin sen uskoinkin olevan.

Lue lisää

selvää miten avioeron sattuessa osituksessa otetaan huomioon raha-asiasi? Eli raha-asiat/varallisuus ositustilanteessa.
Käy kirjastossa kysymässä kirjaa: Avioero-opas

ketjunaloittanut kirjoitti:

Kiitos, kirjoituksessasi on viisautta. Minä tiedän, että asiat ovat juuri noin, kuin kirjoitat. En ole muuta toivonut, kuin toimivan parisuhteen, hyvän liiton ja kodin lapselle. Meillä on kuitenkin aineellisesti asiat hyvin, miehelläni on itseään nuorempi, nätti vaimo, hyvä virka ja kaunis, terve lapsi.
Myönnän, etten minäkään ole täydellinen ja olen luopunut yrittämästä. Entisenä masennuspotilaana olen tunnistanut itsessäni taas masennusoireita eikä se ainakaan helpota avioliittoamme.
Sen verran olen alkanut olla kaukaa viisas, että olen alkanut järjestellä raha-asioitani, että jos mitta tulee täyteen, niin en ihan tyhjän päälle jää.
Mutta en haluaisi erota. Haluaisin kertoa miehelleni, että tekisin mitä vaan, että jokainen perheemme jäsen voisi olla aidosti onnellinen.

Parikymppisenä ajattelin, että en koskaan mene naimisiin, koska en halua tulla sellaiseksi, joka nyt olen. Ajattelin silloin, että toimivassa avioliitossa toinen puoliso joutuu luopumaan omasta itseydestään ja alistumaan toisen tahtoon. Se on toteutunut ja avioliitto on juuri niin karmea asia, kuin sen uskoinkin olevan.

Lue lisää

Kummasta sinä uskoisit olevan kyse, siitä että miehesi yrittää olla hauska keinolla millä hyvänsä (vaikka loukkaisi samalla rakkaintaan) vai siitä, että hän häpeää sinua tai on ärtynyt sinuun?

Minun isäni oli sellainen, että hän väänsi välillä äidistä todella loukkaavia vitsejä silloin kun meillä oli vieraita. Se johtui uskoakseni siitä, että isä vaan yritti olla niin hirvittävän hauska (en usko että vieraita huvitti oikeasti, koska tunsivat myötähäpeää isän käytöksestä). Vaikutti siltä että isällä oli huono itsetunto ja hänelle tuli jonkinlainen kukkoilun tarve miesseurassa. Äiti kilttinä ihmisenä mahdollisti tuon vitsailun, kun ei keskustellut asiasta vakavasti isän kanssa eikä vaatinut kunnioitusta. En usko että isä olisi jatkanut tuota ellei äiti olisi antanut tehdä niin. Isä kuitenkin vaikutti rakastavan äitiä ja oli muuten kohtalaisen huomaavainen.

Se on minusta huonompi juttu, jos mies häpeää vaimoaan muiden seurassa. Silloin miehen on tullut tehtyä väärä parinvalinta tai hän liikkuu niin paljon itseään "paremmissa" piireissä, että olisi parempi oman itsensäkin takia vaihtaa seuraa, ettei tarvitse koko ajan olla esiintymässä.

Oletko yrittänyt keskustella asiasta eli vaatia kauniisti, mutta tiukasti mieheltäsi lupausta ettei hän loukkaisi sinua, koska se tuntuu sinusta pahalta?

Kuten täällä jotkut ovat jo kirjoittaneetkin, naisen ei kannata ruveta marttyyriksi. Minullekin tulee välillä marttyyriuskohtauksia, sen takia että tuntuu kuin minä panostaisin enemmän suhteeseen. Karistan sellaisen kuitenkin nopeasti mielestäni. Jokainen on pääosin vastuussa omasta onnestaan eli kannattaa miettiä millä voisi tehdä ITSE omasta elämästään mielenkiintoisempaa ja hauskempaa. Jos teillä on hyvä rahatilanne, järjestä itsellesi hemmottelua, ala harrastaa tai opiskella. Pistä mies hoitamaan lasta tai vuorottele jonkun ystävän kanssa, jolla on myös pieni lapsi tai vie maksulliseen hoitoon. Omia ystäviäänkään ei kannata unohtaa. Mieli virkistyy ja minusta tuntuu, että parisuhdekin paranee, jos nainen käy välillä tuulettumassa kodin ulkopuolella, eikä ole aina 24/7 perheen käytettävissä. Miehet eivät aina tajua tai osaa panostaa parisuhteeseen, ei kyse välttämättä ole ilkeydestä. Miehet eivät itse kaipaa suhteelta samanlaisia asioita kuin naiset, joten eivät osaa välttämättä niitä antaakaan.

Se mitä halusin sanoa on, että huonoa kohtelua ei pidä sietää, mutta oman onnensa eteen voi itsekin tehdä paljon.

sanoja! kirjoitti:

Näinhän se menee. Avioliitossa mies on kuin kukkopoika, menee ja tulee miten haluaa, tekee mitä haluaa. Vaimo muuttuu itsestäänselvyydeksi, jonka on tehtävä ne tehtävät, jotka vaimolle hänen mielestään kuuluu. Ja vaimon on oltava tietenkin valmiina myös rakastelemaan silloin kun herra sitä tahtoo.
Vaimon kunnioitus ja arvostus loppuu kuin seinään kun joko mennään naimisiin tai saadaan lapsi. Mies varmasti ajattelee, että nyt vaimo on varma nakki, eikä sitä tarvitse enää edes huomioida. Kavereillekin ylpeillään mitä kaikkea vaimolta saakaan salaa tehtyä.
Sitten kun koittaa se päivä, että vaimon mitta on täysi, niin mies on ihmeissään, "mikä sille nyt yhtäkkiä tuli...?" Vaikka vaimo olisi jo vuosia yrittänyt puhua pahasta olostaan, niin mies ei ymmärrä yhtään mistä on kysymys. Ja sitten mies on ihan hukassa, siis ihan hukassa, yksin ja eronneena. Mutta vaimo on siinä vaiheessa jo kaukana.

Lue lisää

Tämä on oikein tyyppillinen esimerkki. Näin siinä just tapahtuu.

Tämä on juuri kun omasta elämästä. On niin paha olla.

minä olin kaksi vuotta pojan kanssa yötä päivää.sanoin miehelle,että tarvitsen henkireijän.menin keramiikkaan ja jo seuraavana vuotena oli rakas poika äidin kanssa keramiikassa.kun nin haluaa lapselle virikeitä.minä kyllä sanoin miehelleni,kun hän eritti alkaa isottelemaan,että äitisi piti minua kynnysmattona,enää en suostu.siihin loppui.pidä pintasi,älä alistu,laita vaikka pylly kortille.

"....hän ei luultavasti tajua ollenkaan, että sinä voisit vaikka loukkaantua."

Todellisuudessa hän tajuaa sen tasan tarkkaan. Hän tekee niin koska haluaa loukata vaimoaan. Syyt siihen ovat varmasti kätkettynä häneltä itseltäänkin. Voidaan siis sanoa ettei hän kenties tajua ollenkaan, MIKSI hän niin käyttäytyy. Sen hän kuitenkin ymärtää, että hänen käytöksensä loukkaa vaimoa.

Kuten uhmaikäinen lapsi, myös tämä "aikuinen mies" jatkaa niin kauan kuin hänen annetaan jatkaa. Jos vaimo vain nielee hänen käytöksensä, eikä näytä mielipahaansa, koventaa hän kerta kerralta panoksia, kunnes saa vaimon reagoimaan.

Jos vaimo pysyy tyynenä loppuun asti, ja leväyttää lopulta yhtä tyynesti eropaperit miehen nenän alle, on mies Hoo Moilasena. Hän ei ymmärrä "mikä sille nyt yht' äkkiä tuli". Hän kun on koko ajan luullut, ettei vaimo välitä hänen vittuilustaan, vaikka hän on kaikkensa yrittänyt saadakseen tämän suuttumaan tai purskahtamaan itkuun.

luulottelua: kirjoitti:

"....hän ei luultavasti tajua ollenkaan, että sinä voisit vaikka loukkaantua."

Todellisuudessa hän tajuaa sen tasan tarkkaan. Hän tekee niin koska haluaa loukata vaimoaan. Syyt siihen ovat varmasti kätkettynä häneltä itseltäänkin. Voidaan siis sanoa ettei hän kenties tajua ollenkaan, MIKSI hän niin käyttäytyy. Sen hän kuitenkin ymärtää, että hänen käytöksensä loukkaa vaimoa.

Kuten uhmaikäinen lapsi, myös tämä "aikuinen mies" jatkaa niin kauan kuin hänen annetaan jatkaa. Jos vaimo vain nielee hänen käytöksensä, eikä näytä mielipahaansa, koventaa hän kerta kerralta panoksia, kunnes saa vaimon reagoimaan.

Jos vaimo pysyy tyynenä loppuun asti, ja leväyttää lopulta yhtä tyynesti eropaperit miehen nenän alle, on mies Hoo Moilasena. Hän ei ymmärrä "mikä sille nyt yht' äkkiä tuli". Hän kun on koko ajan luullut, ettei vaimo välitä hänen vittuilustaan, vaikka hän on kaikkensa yrittänyt saadakseen tämän suuttumaan tai purskahtamaan itkuun.

Lue lisää

Miksi joku haluaisi ehdoin tahdoin saada puolisonsa jatkuvasti itkemään?

Moniko oikeasti on tosiaan niin hullu? Tuskin kukaan?

Minä ainakin uskon, että mies todella luulee olevansa sarkastinen ja hyvinkin vitsikäs, ja kuten sanoit itsekin, on luullut, että vaimo ei välitä hänen vittuilustaan.

Jos minä olisin tuon vaimon tilassa, niin tulostaisin eropaperit ja kirjoittaisin lisäselvityksien kohtaan "Pitkään jatkunut henkinen väkivalta" ja allekirjoittaisin sen päiväystä vaille valmiiksi ja panisin magneetilla jääkaapin oveen.

miksi ? kirjoitti:

Miksi joku haluaisi ehdoin tahdoin saada puolisonsa jatkuvasti itkemään?

Moniko oikeasti on tosiaan niin hullu? Tuskin kukaan?

Minä ainakin uskon, että mies todella luulee olevansa sarkastinen ja hyvinkin vitsikäs, ja kuten sanoit itsekin, on luullut, että vaimo ei välitä hänen vittuilustaan.

Jos minä olisin tuon vaimon tilassa, niin tulostaisin eropaperit ja kirjoittaisin lisäselvityksien kohtaan "Pitkään jatkunut henkinen väkivalta" ja allekirjoittaisin sen päiväystä vaille valmiiksi ja panisin magneetilla jääkaapin oveen.

Lue lisää

Luultavasti hän purkaa sisimmässään tuntemaansa naisvihaa vaimoonsa. Jotkut ihmiset nauttivat toisen kiusaamisesta, toiset purkavat siten alitajuisia vihantunteitaan. Voi tosin olla, että molemmissa tapauksissa kyse pohjimmiltaan on samasta asiasta: vihasta.

Sarkasmista puheen ollen: mitä muuta se muka on kuin huumoriin puettua ilkeyttä? Puolisolleen hyvää haluava ihminen ei ole häntä kohtaan sarkastinen.

Juuri samaa ajattelin minäkin kirjoittaa samaa kokeneena! Ihan on niin minun elämääni. Juuri näiden joulu- ja uudenvuodenpyhien aikana aloin saamaan valaistumista ettei näin minua enää kohdella.

Siis tuo masennus ja kaikki, miten tuttua. Itselläni ei ole ollut masennusta nyt viiteen vuoteen, mutta eilen pelästyin kun tuo masennus nosti taas päätään. Ja se johtui juuri näistä helvetillisistä pitkistä pyhistä ja loppukaneettina nöyryttävästä ihmisarvoa loukkaavasta raivonpurkauksesta mieheni osalta. Silloin minulla valkeni koko juoni, kun mies oli nöyryttänyt minua oikein olan takaa ja session jälkeen oli itse kuin uusi ihminen. Itse olin lyöty ja mies oli täynnä onnellisuutta ja ylpeyttä itsestään! Miten sairasta!
Olen käynyt henkisen tasapainon kaikki ääripäät läpi näinä kahtena päivänä ja onneksi voima alkaa palautua kehooni, koska en anna miehen viedä minua enää masennukseen. Uhoan ettei tuo minua enää nujerra, en vain anna sen tapahtua!

Älä sinäkään anna, vaan ala taistella oman elämäsi puolesta ja mikä tärkeistä lapsesi hyvinvoinnin puolesta