Tuossa alempana yhdessä keskustelussa naiset väittävät, että ovat epäkiinnostavia naisia eivätkä saa seuraa millään. Jotenkin tuntuu keksityiltä jutuilta, koska itse en ole ikinä törmännyt naiseen, jolla ei olisi ainakin joitain ihailijoita. Naisten ei yleensä tarvitse tehdä mitään muuta kuin olla. No ehkä vähän silmiä räpsäytää, mutta siinä se onkin.
Oletetaan nyt kumminkin, että nuo naiset eivät provoilleet vaan kirjoittivat todellisista kokemuksista. Minulla olisikin nyt pari kysymystä teille naisille, jotka ette saa miestä tai joille se on ainakin äärimmäisen vaikeaa.
1. Oletteko läskejä? Siis ei pyöreitä vaan läskejä, selkeästi ylipainoisia?
2. Oletteko äärimmäisen nirsoja, vaaditte huomattavasti itseänne "tasokkaampaa" miestä?
3. Oletteko täysin tuppisuisia ja tylsiä, ettekä ikinä liiku ihmisten ilmoilla?
4. Oletteko hyvin tuomitsevia ja kapeakatseisia, ette halua tutustua kuin tietynlaisiin, tiettyä ajatussuuntaa/ uskontoa/ ammattia-alaa tai muuta selllaista rajattua ryhmää edustaviin ihmisiin?
JA TÄRKEIN KYSYMYS:
Jos vastasit kaikkiin edellisiin joko 'ei' tai 'no tuskin ainakaan pahasti', niin mistä tunnistan kaltaisesi naisen, jotta voidaan parantaa meidän kummankin parisuhdetilannetta? :)
t. yksi mies, jonka mielestä seinien vierustoilla kasvaa kauneimmat ruusut
Oletetaan nyt kumminkin, että nuo naiset eivät provoilleet vaan kirjoittivat todellisista kokemuksista. Minulla olisikin nyt pari kysymystä teille naisille, jotka ette saa miestä tai joille se on ainakin äärimmäisen vaikeaa.
1. Oletteko läskejä? Siis ei pyöreitä vaan läskejä, selkeästi ylipainoisia?
2. Oletteko äärimmäisen nirsoja, vaaditte huomattavasti itseänne "tasokkaampaa" miestä?
3. Oletteko täysin tuppisuisia ja tylsiä, ettekä ikinä liiku ihmisten ilmoilla?
4. Oletteko hyvin tuomitsevia ja kapeakatseisia, ette halua tutustua kuin tietynlaisiin, tiettyä ajatussuuntaa/ uskontoa/ ammattia-alaa tai muuta selllaista rajattua ryhmää edustaviin ihmisiin?
JA TÄRKEIN KYSYMYS:
Jos vastasit kaikkiin edellisiin joko 'ei' tai 'no tuskin ainakaan pahasti', niin mistä tunnistan kaltaisesi naisen, jotta voidaan parantaa meidän kummankin parisuhdetilannetta? :)
t. yksi mies, jonka mielestä seinien vierustoilla kasvaa kauneimmat ruusut
Vastaukset 38
Vanhimmat
laittakaa nyt niitä kommentteja, kerta siinä alempana olevassakin ketjussa taitaa olla jo viisi naista ilmoittanut olevansa epäkiinnostavia. Vai eikö ne ongelmat olleetkaan totta, niin kuin ajattelinkin?
1. Oletteko läskejä? Siis ei pyöreitä vaan läskejä, selkeästi ylipainoisia?
- Olen normaalia hoikempi yksilö.
2. Oletteko äärimmäisen nirsoja, vaaditte huomattavasti itseänne "tasokkaampaa" miestä?
- En ole nirso alkuunkaan.
3. Oletteko täysin tuppisuisia ja tylsiä, ettekä ikinä liiku ihmisten ilmoilla?
- Liikun ihmisten ilmoilla, tuppisuu en ole, tylsyydestä voidaan neuvotella.
4. Oletteko hyvin tuomitsevia ja kapeakatseisia, ette halua tutustua kuin tietynlaisiin, tiettyä ajatussuuntaa/ uskontoa/ ammattia-alaa tai muuta selllaista rajattua ryhmää edustaviin ihmisiin?
- En ole.
JA TÄRKEIN KYSYMYS:
Jos vastasit kaikkiin edellisiin joko 'ei' tai 'no tuskin ainakaan pahasti', niin mistä tunnistan kaltaisesi naisen, jotta voidaan parantaa meidän kummankin parisuhdetilannetta? :)
- En mitenkään usko, että voisit olla minusta kiinnostunut, koska yksinkertaisesti kukaan MUUKAAN ei ole.
Kiitos ja anteeksi :D
nainen joka sanoo olevansa epäkiinnostavan näköinen, niin minä näytän jari sillanpään tyttöystävän.
Epäkiinnostaville naisille kysymys...
Jos..
1. Laitatte nettii ilmoituksen, saatteko yhtään vastausta
2. Jos laitatte nettiin ilmoituksen, jossa sanotte olevanne nainen, joka haluaa seksiä, saatteko yhtään vastsuta.
3. Jos menette yksin baaritiskille istumaan, tehdäänkö teille yhtään aloitetta
4. Jos menette chatiin naisen nimellä, niin tehdäänkö teille aloitteita tai lähtentelyjä
Ja olen siis sinkku. Kivannäköinen enkä missään tapauksessa tuppisuu. Kova hymyilemään ja saan ihailijoita, mutta en suhdetta.
Suurin syy on ikä: ikäiseni eli 40-vuotiaat kiinnostavat miehet ovat kaikki varattuja. Ukkomiehiin en (enää) sekoa. Lisäksi on olemassa muitakin suhdekriteereitä: en halua sitoutumiskammoisia tai panosuhteita.
Toinen syy on tilanteiden puute eli kohtaamattomuus. Baarit kammoksuttavat, työtilanteissa tapaa vain näitä varattuja, kiinnostavia miehiä.
Kuten huomaatte, valinnanvaraa jää todella vähän, vaikka ei olisikaan epäkiinnostava.
1. Oletteko läskejä? Siis ei pyöreitä vaan läskejä, selkeästi ylipainoisia?
Painoindeksin mukaan olen lähempänä normaalipainon ala- kuin ylärajaa. Minulla on kuitenkin hiukan pyöreät posket, mikä saa minut näyttämään ei-niin-aikuiselta. Kauniiksi minua ei ole – vanhempieni, isovanhempieni ja yhden naispuolisen ystäväni lisäksi – kukaan ikinä sanonut. Joskus olen saanut kuulla olevani söpö. Jos olisin rohkeampi, voisin hyödyntää olemustani sopivalla pukeutumistyylillä. Tulisin varmasti näkyvämmäksi, myös miesten silmissä. Ihailen tiettyjä niin sanottujen tyyli- tai muotiblogien kirjoittajia, jotka ovat löytäneet oman ihanan tyylinsä, monet jo hyvin nuorina. Ja moni kolmikymppinenkin uskaltaa olla sellainen kuin haluaa. Minä teen itsestäni näkymättömän farkuilla, tuulipuvuilla, meikittömyydellä.
2. Oletteko äärimmäisen nirsoja, vaaditte huomattavasti itseänne "tasokkaampaa" miestä?
Vihaan ihmisten luokittelua "tasoihin". Olen joskus kirjoittanut olevani "ATN". Olen tehnyt sen vastineeksi "ATM-aktivismille", joka tällä palstalla on muuntunut akateemisesta älyllisestä leikittelystä ällöttäväksi naisvihaksi. Naisen elämässä rakkauden löytäminen ei ole yhtään sen helpompaa kuin miehillä. Minun on vaikea kuvitella, millainen olisi kanssani samantasoinen, tai yhtä lailla millainen olisi eritasoinen, mies. En halua alkoholistia, narkomaania tai rikollista, mutta toisaalta minun on vaikea kuvitella sopivani yhteen menestyvän urheilijan, muusikon, poliitikon tai yritysjohtajankaan kanssa.
3. Oletteko täysin tuppisuisia ja tylsiä, ettekä ikinä liiku ihmisten ilmoilla?
Olen ujo ja hiljainen. En harrasta bilettämistä ja olen arka keräämään uusia kokemuksia. Sen sijaan rakastan arkisia, vaatimattomia asioita, kuten liikuntaa, musiikkia, lukemista, käsitöitä ja ylipäätään kotitöitä. Tämä kaikkinainen rohkeuden puute on perussyy kiinnostamattomuuteeni. Tiedän, että minun olisi muututtava, ei yhteiskunnan ja ihmisten ympärilläni. Olen kai pohjimmiltani liian arka ja laiskakin muuttumaan.
4. Oletteko hyvin tuomitsevia ja kapeakatseisia, ette halua tutustua kuin tietynlaisiin, tiettyä ajatussuuntaa/ uskontoa/ ammattia-alaa tai muuta selllaista rajattua ryhmää edustaviin ihmisiin?
Toivoisin, että kumppanillani olisi samanlaiset perusarvot kuin itselläni. Niihin kuuluu kristillisiä ja vihreitä elämänarvoja. Kummassakaan en ole kiihkoilija. Mutta voisin kuvitella, että yhteiselo esimerkiksi vakaumuksellisen ateistin tai ikuiseen talouskasvuun uskovan business-miehen kanssa olisi molemmille epätyydyttävää. Myöskään sovinismia ja naisvihaa en voi hyväksyä. Ammattialalla ei ole minulle mitään merkitystä. Työmies tai tohtori, kumpikin kelpaa.
tässä toinen kaltaisesi nainen. Ujo ja kiltti nainen ei saa seuraa sen helpommin kun vastaava mieskään.
ne räiskyvät, puheliaat, kauniit ja näyttävät ystävät ne miehet vie (myös ne kiltit miehet). Me ujommat ja hiljaisemmat jäädään kolmanneksi pyöräksi tai sinne baarin tai lavatanssien seinänruusuiksi.
Ja kun ikää tulee naisella 35 , saa lopunkin toivon heittää. Tarjolla enää moniongelmaisia miehiä, varattuja ukkomiehiä tai isän ja isoisän ikäisiä naisten vihaajia ja itsestään täydellisiä uroksia.
1. Oletteko läskejä? Siis ei pyöreitä vaan läskejä, selkeästi ylipainoisia?
Olen normaalipainoinen
2. Oletteko äärimmäisen nirsoja, vaaditte huomattavasti itseänne "tasokkaampaa" miestä?
Olen nirso - haluan vain miehen johon ihastun ja rakastun. En siis tyydy "johonkin vain" -mieheen.
En halua myöskään itseäni pelokkaampaa, tyhmempää (ainakaan kovin paljon) tai sivistymättömämpää miestä. Varallisuus tai ammatti ei merkitse.
3. Oletteko täysin tuppisuisia ja tylsiä, ettekä ikinä liiku ihmisten ilmoilla?
Liikun ihmisten ilmoilla mutten jaksa enää kovin usein käydä kapakassa. Harrastan, matkustan, retkeilen, käyn konserteissa yksin. Nautin yöpyessäni yksin metsässä, pidän oopperasta, voin yhtä mielelläni syödä terveysruokaa tai nakkikioskin antimia ja juoda vihreää teetä tai viskiä.
En pelkää ihmisiä enkä yksinoloa. Olen kiinnostunut lähes kaikesta ja tiedän jotakin lähes kaikesta, keskustelen siis mielelläni melkein mistä vain. Näen kauneutta melkein joka asiassa, pidän jopa tihkusateisesta säästä joulukuussa eikä elämäni ole koskaan tylsää tai harmaata.
4. Oletteko hyvin tuomitsevia ja kapeakatseisia, ette halua tutustua kuin tietynlaisiin, tiettyä ajatussuuntaa/ uskontoa/ ammattia-alaa tai muuta selllaista rajattua ryhmää edustaviin ihmisiin?
En tuomitse niitä jotka ajattelevat toisin kuin minä vaan uskon ennemminkin että voin oppia heiltä jotakin ja matkustaessani oudoissa kulttuureissa suhtaudun ihmisiin mutkattoman ystävällisesti mutta samalla hienotunteisesti ja olen huomannut että minuun suhtaudutaan samoin.
Pyrin aina toimimaan niin että seurassani kukaan ei menettäisi kasvojaan vaan yhdessäolo sujuisi hyvin ja ilman konflikteja.
JA TÄRKEIN KYSYMYS:
Jos vastasit kaikkiin edellisiin joko 'ei' tai 'no tuskin ainakaan pahasti', niin mistä tunnistan kaltaisesi naisen, jotta voidaan parantaa meidän kummankin parisuhdetilannetta? :)
Valitettavasti olen yli 50-vuotias joten kohtaan vain kiinnostavia varattuja miehiä tai vapaita jotka ovat joko katkeroituneita tai lyötyjä - tai sitten niin yksioikoisia ja suppeakatseisia että en voisi kuvitellakaan elämää heidän kanssaan.
Minulla kyllä on ihailijoita - ne miehet joiden kanssa olen elänyt. Mutta valitettavasti samaan virtaan ei voi astua kahdesti...
1. Oletteko läskejä? Siis ei pyöreitä vaan läskejä, selkeästi ylipainoisia? EN OLE
2. Oletteko äärimmäisen nirsoja, vaaditte huomattavasti itseänne "tasokkaampaa" miestä? EN VAADI
3. Oletteko täysin tuppisuisia ja tylsiä, ettekä ikinä liiku ihmisten ilmoilla?
EN OLE TUPPISUU JA LIIKUN
4. Oletteko hyvin tuomitsevia ja kapeakatseisia, ette halua tutustua kuin tietynlaisiin, tiettyä ajatussuuntaa/ uskontoa/ ammattia-alaa tai muuta selllaista rajattua ryhmää edustaviin ihmisiin?
EN OLE!!
Mutta siltikään en pääse alkukiinnostusta pidemmälle.. Ikää on 32v, olen varsin nuorekas, minulla on kavereita ja touhuan kaikennäköistä. Saan kiinnostusta osakseni, mutta en pääse alkututustumista pidemmälle, kun se "tunne" puuttuu aina vastapuolelta. Ja ei en ole nirso, omat kiinnostuksen kohteeni eivät ole renttuja tai varattuja vaan ihan tavallisia suomalaisia miehiä, nykyisin enemmänkin kilttejä miehiä, joita ei voi edes alkaa vihaamaan sen jälkeen kun kuulen sen, että minusta ei taaskaan olla kiinnostuneita...
Mutta mikä minussa tekee sen TURN OFF tunteen miehelle...? Haluaisin tietää sen... Miksi minusta kiinnostutaan mutta heti kun tutustuminen etenee, homma loppuu samantien alkumetreillä..
Mikä miehille ylipäätään tekee sen tunteen? Ois kiva tietää...
1. Oletteko läskejä? Siis ei pyöreitä vaan läskejä, selkeästi ylipainoisia?
En ole läski, ylipainoinen tai edes pyöreä. Pitkähkö ja hoikahko.
2. Oletteko äärimmäisen nirsoja, vaaditte huomattavasti itseänne "tasokkaampaa" miestä?
Olen nirso, mutta en kyllä vaadi yhtään enempää kuin itsekään olen, mutta minulle ei siis kelpaa myöskään ne miehet, jotka _minä_ koen olevan "tasoni" alapuolella (oikeasti inhoan tuota tasoajattelua). Olen sosiaalinen ja älykäs, akateeminen, hyvä keskustelemaan, kiltti ja empaattinen, omaan itsetunnon ja tyylitajun ja harrastan liikuntaa. Siinä muutama asia, jotka myös miehestä olisi löydyttävä. Ja usein olen tapaillutkin tällaisia miehiä, mutta suhteita en vaan saa aikaiseksi.
3. Oletteko täysin tuppisuisia ja tylsiä, ettekä ikinä liiku ihmisten ilmoilla?
En ole tuppisuu enkä ainakaan tylsä. Tuossa ihmisten ilmoilla liikkumisessa voisin kyllä petrata. Käyn töissä ja urheilemassa, mutta en paljon muualla. Baarit ei enää kiinnosta, enkä kyllä keksi paikkoja, joissa muuten luontevasti vastakkaiseen sukupuoleen tutustuisi.
4. Oletteko hyvin tuomitsevia ja kapeakatseisia, ette halua tutustua kuin tietynlaisiin, tiettyä ajatussuuntaa/ uskontoa/ ammattia-alaa tai muuta selllaista rajattua ryhmää edustaviin ihmisiin?
En tuomitse toisten ajatuksia tai esim. uskontoa, mutta kyllä näilläkin mainitsemillasi esimerkeillä parisuhteen kannalta on merkitystä. Samanlaisia arvoja edustavaa ihmistä haen.
Joku suuri vika minussa on, en vain ole sitä vielä keksinyt. Olen yrittänyt kysyäkin sitä näiltä hyljänneiltä miehiltä, mutta eihän sieltä mitään tule, ihana kuulemma olen. Niin ihana, että eivät halua enää tavata minua.
että mikä siinä on oikein, kun tässäkin ketjussa on kerrottu ja itsellekin on sanottu, että olet ihana ja silti ei kelpaa. Pelkäävätkö miehet olla suoria vai mikä siinä on?
Useimmat ovat deittiseuralleen mielummin kohteliaita kuin rehellisiä. Melko harvasta ihmisestä saat todellisia syitä puristettua esiin.
Miten muuten odotit, että miehet voisivat kertoa "nyt heti" miksi et kelpaa? Sinusta ei ole saatavilla mitään muuta tietoa kuin itse kirjoittamasi melko suppeat kuvaukset. Ja tuskin olet tänne sen enempää julkaisemassakaan...
Omalla kohdallani en puhu nyt satunnaisesta deittiseurasta vaan ihan ollaan kunnolla aina näiden minut jättäneiden miesten kanssa tutustuttu eli olemme tapailleet jonkin aikaa, viikkoja, jopa kuukausia. Eli sen perusteella, että tunnen jo miehen melko hyvin ja olemme siihenkin asti olleet avoimia ja rehellisiä toisillemme, oletan, että he myös voisivat kertoa kunnollisia syitä, miksi ei sitten kuitenkaan nappaa pidemmällä tähtäimellä. Mutta aina vaan se sama: ei tunnu siltä, miltä pitäisi. Ensimmäisten deittien jälkeen miehet kyllä haluavat tavata uudelleen, mutta kukaan ei voi ilmeisesti kuvitella minua tyttöystävänään.
voi pakottaa.
Toki treffeillä voi vaatimuslistoja vertailla ja kaikki on siltä osin ok, mutta jos tunne puuttuu, niin se puuttuu.
Ei sitä siihen mistään enää tule.
Hoputin, koska niin näytti tekevän myös ap eli tikisteli naisia vastaamaan muistaakseni toisessa viestissään.
Eli lähinnä kyse oli takaisinheitosta: myös miehiltä halutaan "nopeita" vastauksia naisia askarruttaviin kysymyksiin samasta aihealueesta.
En aio paljastella itsestäni ja tilanteestani, kuten totesitkin. Taustalla on kuitenkin ajatus siitä, että ihmiset käyttäytyvät usein aika yhdenmukaisesti. Siitä on osoituksena esimerkiksi se, että monilla tämän ketjun naisilla, kuten esim. Spinster 1:llä, on ollut samanlaisia "kiitos, mutta ei kiitos" -kokemuksia kuten itsellänikin.
Koska ihmisten käytös ja myös kokemukset ovat yhteneväisiä, voidaan siis olettaa, että näissä "kiitos, mutta ei kiitos" -syissä on jotain yhteneväisyyksiä. Eli todetaanko niin tietyntyyppisille naisille? Tätä ajan takaa, tosin myönnettäköön, että uskon aika paljon stereotypioihin niin ihmisissä kuin maailman rakenteessa yleensäkin.
Toivottavasti osasin olla selkeä...
Luulen että olen liian mukava. Siis en ole missään tapauksessa tossu enkä nyssykkä, mutta olen sopuisa ja ystävällinen ja aika sopeutuvainenkin. Kun katson miten kauheiden riivinrautojen kanssa miehet sitten elävät niin olen alkanut aavistella että tässä piilee jokin salaisuus. En vastaa (esim. elokuvien) tyypillistä vaimokäsitystä. En nalkuta, huomauttele, riitele. En ole hankala, nirso, en kilju hämähäkin nähdessäni, en sipsuttele hankalasti ja valita hyttysistä. Olen rento, hyväntuulinen ja aika suurpiirteinen - en ota pulttia pikkujutuista. En kyllä ole mikään lippalakissa tupakkaa vetävä jätkäkään vaan ihan oikea nainen - mutta liian mukava?
Hei, voisikohan tämä olla se minunkin "vika"! Samoin kuin kuvailit itseäsi, minä olen myöskin sopuisa ja ystävällinen, lempeäksi on joku joskus sanonut. Olen myös sopeutuvainen. Omaan toki omankin mielipiteen, mutta asiat saa mielestäni tehtyä niin usealla eri tavalla, että usein sillä ei ole väliä, mitä niistä käytetään. Tosin minä kyllä valitan hyttysistä ja sipsuttelen varmaan hankalasti ;) Eli ehkä ongelma on se, että minussa ei vaan ole miehille tarpeeksi haastetta?
Joku mies sanoi minulle kerran - seurustelimme siis - että olen "liian helppo"! Eikä hän tarkoittanut sitä että olen helppo seksuaalisessa mielessä, siis kenen tahansa otettavissa, vaan jossakin tilanteessa jossa neuvottelimme jostakin. Mutta korostan että en ole sellainen "ihan sama" -tyyppi, minulla on hyvinkin selkeät ajatukset ja näkemykset mutta en ala niistä riitelemään koska minulla on mielestäni varaa joustaa.
Eräs toinen sitten jätti minut koska "iloitsen liian pienistä asioista ja olen liian luontevasti luonnossa pyrkimättä manipuloimaan sitä millään lailla" Tämä jälkimmäinen tuli kai siitä kun hän ehdotti yhtä metsäistä ja risukkoistakin luontoreittiä joka sitten olikin useita kilometrejä pitkä ja koska satoi välillä enkä halunnut pilata kenkiäni kuljin koko matkan paljain jaloin enkä valittanut siitä sanallakaan - ei kyllä ollut mitään syytäkään valittaa sillä nautin retkestä tosi paljon, mutta olisi kai pitänyt valittaa ja vaatia heti kotiin...
Kuulostatte herkul...oikein mielenkiintoisilta! Älkää unohtako tota ap:n vitoskohtaa!
Minuakin on mies kutsunut kerran helpoksi ja ei siis todellakaan puhuttu seksistä. Eli mitä tästä siis voidaan päätellä: haaste on ilmeisesti se, mitä kaivataan... Ei vain huvittaisi alkaa pelailemaan mitään pelejä tai olemaan jotain muuta kuin on. Enkä niin varmasti koskaan tekisikään. En kai voi tehdä ongelmalle mitään.
Ottaisin vaikka heti vaimoksi :) Kyllä haasteita elämään saa muutenkin kuin parisuhteesta. Mukava kumppani vaan puuttuis..
Se voi tosiaan olla syynä. Mutta en minäkään voi alkaa teeskennellä hankalaa kun en kerran hankala ole enkä millään voi alkaa elää vastoin todellista luonnettani vain saadakseni miehen.
Olenkin aina ihmetellyt kun esim. kuunnelmissa, elokuvissa ja muualla naiset ovat sellaisia ihme näykkijöitä miehilleen - puhuvat kuin mikäkin äiti pikkulapselleen ja moittivat ja natkuttavat kaikesta. Mutta se onkin varmaan se oikea tapa olla miesten kanssa!
Olen monesti miettinyt minäkin tätä pelailu-juttua. Olen siis 41-vuotias nainen, enkä ole koskaan seurustellut pitkään (yli vuotta). Kerran eräs kokeneempi "kollega" eli nainen totesi minulle, että siihenhän parisuhde perustuu, pelailuun.
Onko siinä sitten kyse siitä, että me rehelliset (oletan kirjoitustesi perusteella, että olet rehellinen) olemme liian helppoja, tylsiä jne. Ei ole sitä jännitystä?
En tiedä sinusta, mutta olen monesti ajatellut itseni vähän laiskaksi ja mukavuudenhaluiseksi, kun en näihin peleihin lähde, vaan olen vähän liiankin avoimesti oma itseni. Minusta se pitää sietää, ja rehellisyys suhteessa. Jos sitä ei ole eikä ihmisten välinen kemia kanna ilman pelleilyä, niin antaa olla.
Sen ymmärrän, että kompromisseja pitää tehdä, mutta sillä taas ymmärrän eri asioita kuin "pelailu".
Että siksi en pidä tätä ongelmana tätä pelin puutetta, sinullakaan.
MInäkään en vastaa stereotyyppistä nalkuttavaa vaimoa. En ilmeisesti ole "vaimoainesta" (hyi mikä sana!), koska en pistäisi miestä ruotuun ja mäkättäisi lattialle jätetyistä sukista ja siivoilisi jälkiä hänen perässään.
Olen huomannut, että vaikka miehet yleisesti ottaen valittavat "nalkuttavista ämmistä", he ihan oikeasti haluavat sellaisen. Ja sellaista minusta ei ikinä tule. En halua miestä, joka on niin tossukka että minun tulisi hoitaa häntä. Haluan tasavertaisen kumppanin. Olen omanarvontuntoinen ja haluan miehen, joka etsii Naista eikä äitiä tai hoivaajaa itselleen. Minullekaan ei kelpaa kuka tahansa, tietenkään. Kyllä tunnetta pitää olla ja vetovoimaa.
1. 165cm/52kg. 2. Olen nirso, mutta en haluaisi itseäni tasokkaampaa, vaan samantasoisen miehen. Ulkonäön suhteen minulla ei olisi suuria vaatimuksia, mutta älykkyyden/sivistyksen/mukavan luonteen suhteen on. Tosin minä en saa aloitteita edes niiltä ihramahaisilta keski-ikäisiltä iljetyksiltä. 3. Liikun paljon ihmisten ilmoilla. En ole kauhean puhelias ennen kuin tutustun, mutta en tuppisuukaan. 4. Olen erittäin suvaitseva, enkä tuomitse ihmisiä minkään muun kuin luonteen perusteella.
Minusta ei ole kukaan koskaan ollut edes pikku hiukkasta kiinnostunut. Ei edes yhdenillan suhteeseen ole vongattu baarista tai mitään. Ei kerta kaikkiaan mitään. Tosin olen luovuttanut jo aikoja sitten ja suunnannut energiani muuhun. Turha toivo. Minussa on varmaan jokin vain miesten silmissä näkyvä paisetauti, joka pitää miehet loitolla.
Kirjoitin jo tuossa aiemmin muistaakseni nimim. "Siksi että" näistä stereotypia-asioista.
Olen itsekin ajatellut, että minulla on tällainen vain miesten silmiin näkyvä paisetauti, kun en saa suhdetta (työpaikkahaastattelussa on muuten monesti tullut miettineeksi samaa: pääsee haastatteluun, mutta ei siitä eteenpäin eli kyse on persoonasta...).
Tai saan kyllä 1 illan juttuja, mutta en ole koskaan seurustellut pitkään. Tosin sitten on ollut niitä miehiä, että kun minut on jätetty (aina näin päin), niin kohta ovat olleet vonkaamassa takaisin, mutta en ole ottanut.
Olen mieluummin yksin kuin tyydyn lämmittelysuhteisiin. En halua loukata ketään, kun sanon tämän seuraavan (enhän voi olla asiantuntija muiden elämässä), mutta omalla kohdallani pitäisin luuseritouhuna (yleensä vältän luuseri-sanaa, mutta itsestään sitä saa kai käyttää) sitä, että alkaisin lämmitellä yhteistä ja entistä vuodetta. (Se on asia erikseen jos on yhteisiä lapsia tms. Tosin joskus tuntuu, että niitäkin pidetään tekosyynä, että voidaan olla kimpassa.)
Tuo, että olen "liian mukava" ja "helppo" ihmisenä on todellakin minua, mutta en kyllä voi käsittää,jos miehet vaativat vaimokkeiltaan tai niiden ehdokkailta pelailua ja hankalaa luonnetta. Vaikkakin tuo kyllä pitää monen pariskunnan kohdalla paikkansa. Jos miehet haluavat tuollaista suhdetta niin OLKOOT... Minä olen mikä olen, muuksi en voi tulla, enkä haluakaan.
Olen hyvin samantyyppinen ihminen kuin edellä mainitut nimimerkit, omaan myös omat mielipiteeni, olen aika vahvakin luonne, mutta ei sitä tarvitse korostamalla korostaa, en jaksa minkään sortin parisuhde pelailua... Jos toisesta tykkää niin miksi sitä ei voi sanoa ja olla onnellinen siinä tilanteessa? Kyllä se arki sieltä tulee ja tylsät ajatkin aikanaan ja sekin on vaan kestettävä.
Olen ihan ok näköinenkin ja harrastan kaikenlaista, en usko että suhteettomuuteni johtuu tylsyydestäni tai ulkonäöstä/muodosta, mutta en koe olevani mitenkään erikoisen ihmeellinenkään verrattuna muihin naisiin.
Oisko sitten todellakin niin että ollaan liian iisejä miehille...? Ei mitään suurta haastetta, voittamisen riemua, pelkoa millä tuulella sitä milloinkin ollaan...
Tämäkö sitten ois se "suuri" syy, mitä olen pääni puhki miettiny. Luultavasti, jos meitä "liian mukavia" samoilla kokemuksilla on muitakin..
Tsemppiä kohtalotovereille, onhan meitä muitakin... Liian kivoja tapauksia..
Niin, olisihan se kummallista ja teennäistä, jos kiltin ja mukavan ihmisen pitäisi alkaa itsestään häijyä pelailijaa muovata.
En minäkään ole ikinä vahvuuttani korostanut. Mutta sitten kuulee muiden suista tällaisia arvioita, että "olet vahva nainen".
Tekeekö se naisen jotenkin erityisen "vahvaksi", jos tiedottaa kahvipöydässä esimerkiksi, että "onpa vahvaa kahvia tänään"?
Ilmeisesti, koska ne muut eivät sitä kahvia arvostele, vaan ovat hiljaa. Tai sitten hiljaa myöntelevät. Että "vahva nainen", kun uskaltaa ilmoittaa toisen keittämästä kahvista ääneen mielipiteensä...
No, nyt meni vähän aiheen vierestä, mutta siihen löyhästi jotenkin kuitenkin liittyen...
Ja edelleen: kuitenkin pitäisi olla pelailija, mutta ei vahva ja kiltti.
Ja vahvallahan on varaa olla kiltti.
Niin että aikamoinen pyörähän tuo on muutettavaksi ja hallittavaksi. Joten eiköhän mennä näillä eväillä, jotka on syntymässä annettu.
Suhteella tai ilman.
Näimpä, näillä mennään! Ja onneksi tuota yksin oloa on tullut jo melkoisesti harjoteltua, on jo tottunut tilanteeseen... ja ei edes jaksa haaveilla enää muusta..
Kun olette kerran keskustelleet kilteistä, tylsistä ja vahvoista naisista, niin voisin tarjota omia huomioitani.
Tietenkin sellaisiakin naisia on tullut vastaan, joilla ei ilmeisesti ole kovin hyvä tuuri miesten kanssa. Mutta siitä pitäisin edelleen kiinni, mitä kirjoitin aloitukseenkin, että naista, jolla ei ole yhtään ihalijaa, en ole ikinä kohdannut.
Tässä siis kuvauksia muutamista naisista:
*Tutustuin tähän n. kolmekymppiseen naiseen netissä. Tutustumiskonteksti ei ollut nettideittailu, netissähän on paljon muutakin kuin pelkät deitit. On chattia, irccia, blogeja, keskustelupalstoja, facebook jne. Eri yhteyksissä kirjoitellessa ihastuin naiseen vahvasti, tuntui että pääsen sisälle naisen maailmaan. Päätimme sitten jossain vaiheessa tavata. Tapaaminen oli kiva, ja päättyi pieneen pusutteluunkin.
Nainen ei herättänyt mitään kovin suuria tuntemuksia ulkonäkönsä puolesta, mutta sillä nyt ei ole niin kamalasti väliä. Tosiasiahan on, että kyllä useimmilla miehillä viisari värähtää, vaikka vieressä olisi joku Pirkko Saisio. Kun alastomana ollaan sängyssä, niin valta on naisella.
Tapailimme, tai oikeastaan seurustelimmekin, naisen kanssa jonkin aikaa. Vaikea sanoa kumpaa, koska kyseessä oli kaukosuhde. Juttu kuitenkin päättyi, kun oli muutamia asioita, esim. maantieteellinen etäisyys ja "perhesuunnittelu", jotka olisivat vaatineet selkeitä ratkaisuja. Ja selkeät ratkaisut olisivat vaatineet sitoutumista.
En pystynyt sitoutumaan, koska vaikka kirjoitellessa olin päässyt naisen maailmaan sisään, niin elävässä elämässä sitä ei ikinä tapahtunut. Nainen ei ikinä puhunut omista ajatuksistaan, vaikka yritin niitä aktiivisesti onkia, ja toin myös esiin omia ajatuksiani. Keskustelumme pysyi suurimman osan aikaa tasolla "sataakohan huomenna vai onko poutaa?". Tämä siitä huolimatta, että kirjoitellessa löysimme selkeästi yhteisen sävelen, ja maailmankatsomuksemme ja osin luonteemmekin olivat samankaltaiset.
En tiedä, mutta luulen monienkin seikkojen perusteella, että tällä naisella oli aika vähän kokemuksia miehistä. Hänestä oli vaikea saada mitään irti, ja jos en olisi tutustunut häneen netissä vaan tavannut livenä ensimmäistä kertaa, niin tuskin olisin yrittänyt iskeä. Ei johdu ulkonäöstä, vaan siitä, että olisin hänen olemuksestaan ajatellut, ettei hän kiinnitä minuun mitään huomiota.
*Tähän seuraavaankin naiseen tutustuin netissä. Ja hänkin on noin kolmekymppinen. Tunnen naisen parilta keskustelupalstalta ja blogeista. Olen myös tavannut hänet niin sanotussa blogimiitissä.
Yritin aluksi hiukan iskeä häntä. En mitenkään taitavasti, en ole kummoinen iskijä, enkä muutenkaan yritä ottaa kontaktia jokaiseen tapaamaani naiseen. Tästä naisesta kuitenkin kiinnostuin, hänessä oli jotain hassun pikkutyttömäistä ja toisaalta pikkuvanhaa samaan aikaan. Lisäksi en voi kieltää, etteikö hänen fyysiset muotonsa olisi lisänneet kiinnostusta.
En onnistunut herättämään naisen kiinnostusta, mutta loppujen lopuksi melkeinpä suutuin, kun nainen oli niin passiivis-aggressiivinen. Kyseinen nainen ei ilmeisesti pitänyt minua riittävän hyvänä miehenä, muttei viitsinyt kommunikoida sitä minuun päin ollenkaan. Vaan kirjoitti esimerkiksi keskustelupalstalle siitä, kuinka tietynlaiset miehet ovat ärsyttäviä. Piirteet tietenkin sopivat minuun...
Naisella oli, ainakin silloin kun vielä asiaa seurasin, paljon muitakin ihailijoita netissä. Ja nainen kohteli kaikkia samantyylisesti. Vaikka en itsekään pidä tuosta tasoajattelusta, niin joskus sitä on vaan pakko käyttää. Kuten vaikka tässä. Kyseinen nainen ei ollut mikään kummoinen kaunotar, vaikka muodot olivatkin hyvin seksikkäät. Lisäksi hän oli tietyllä tavalla aika marginaalissa, joka asetti jo paljon ehtoja hänen ihailijoilleen: ihailijan täytyi hyväksyä nainen sellaisenaan.
Vaikka näitä hänet hyväksyviä ihailijoita löytyikin, niin kukaan ei kelvannut. Olisi pitänyt olla tumma pitkä ja komea, sellainen valtavirran ihannerakastaja. Tiedän, koska hän kirjoitti myös tästä puolesta keskustelupalstalla.
Tiedän, että naisella ei edelleenkään ole miestä, ja taitaa olla miehen etsintäkin vähän hiipunut. Tälle naiselle ei kelpaa ne miehet, jotka hänestä kiinnostuvat, ja vaikka joku kelpaisikin, niin naisen äärimmäisen passiivis-aggressiivinen toiminta on omiaan karkottamaan miehiä. Mieluummin vaikka avoimen nalkuttava nainen, kuin sellainen joka mielessään halveksuu sinua, muttei kerro sitä kuin eleillä.
*Kolmanteen naiseen tutustuin pari vuotta sitten erästä opiskelutehtävää tehdessä. Nainen oli silloin vähän päälle kolmekymmentä.
Nainen oli yrittäjä, ja päätellen siitä määrästä aikaa, jonka hän käytti yrityksensä asioita selvittäessään niin opiskeluiden ohessa kuin vapaa-ajallakin, hänellä ei ollut miestä. Joku panosuhde on tietenkin voinut olla, mutta muuten en usko että miestä oli. Opiskelutehtävä oli hyvin intensiivinen juttu, ja pidimme ryhmän kanssa paljon palavereita ja kävimme usein tuopillakin. Tutustuin naiseen viiden kuukauden aikana paremmin kuin useimpiin opiskelutovereihin viiden vuoden aikana.
Tämä nainen oli ns. vahva nainen. Kivestenmurskaaja. Hänellä oli valtava tarve päällepäsmäröidä joka asiassa, olla oikeassa joka asiassa.
Hän ei ollut mitenkään valtavan hyvännäköinen, mutta seksikäs kyllä. Sellainen nainen, joka herättää ajatuksia sadomasokistisesta seksistä. Hänellä oli joitain ihailijoita, mutta sanoisin, että nämä miehet halusivat häneltä seksiä.
Voi hyvin olla, että hän olisi halunnut löytää oman miehen, jonka kanssa elää parisuhteessa. En oikeastaan usko useimpia niistä naisista, jotka väittävät, etteivät ollenkaan kaipaa parisuhdetta. Naiset on vaan hyviä selittelemään.
En usko, että tämä nainen päätyy kovin helposti parisuhteeseen. Hän asettaa itsensä miehen yläpuolelle, hän on johtaja ja paras ja tietää kaiken. Kuitenkin samaan aikaan, hän tuskin haluaisi miehen, jolle tämä asetelma käy. Hän haluaa miehen, joka osoittaa olevansa vielä vahvempi= jääräpäisempi. Aika vaikea lähtökohta. Kuka mies muka haluaa aloittaa parisuhteen siitä, että pitäisi alentaa ja haukkua nainen, johon on ihastunut?
__________________________________
En tiedä, tuntuivatko nämä profiilit yhtään tutuilta. Voin tarkentaa niitä vielä, ja miettiä lisää vastaavia profiileja, jos tästä oli jotain hyötyä. Kiitos joka tapauksessa kaikille naisille vastauksista! Kun kohdataan jossain sopivassa tilanteessa, niin toivottavasti tunnistan jonkun teistä :)
en koe kuuluvani mihinkään yllä olevista naistyypeistä... Ei noista varsinaisesti mitään apua ole... eri asia jos tunnistaa itsensä ja huomaa "sen mikä tökkii"..
Luulen, että tämä helppous, mitä ketjussa on puitu, saatta jossain määrin liittyä siihen mitä kuvasin ensimmäisen naisen kohdalla. Sen, jonka kanssa seurustelinkin.
Kyseessä oli ihana ja ystävällinen nainen, mutta jotain jäi puuttumaan, kun hän ei sitten tosielämässä päästänytkään minua tutustumaan itseensä. Toisaalta, myös häntä voisi kuvailla varsin helpoksi, enkä minäkään tarkoita seksuaalisessa mielessä sitä. Jospa sen helppouden kanssa tulee usein sellainen, ettei halua tai osaa päästää toista riittävän paljon sisäiseen maailmaansa? Erityisesti jos siihen liittyy vielä ujoutta tai hiljaisuutta.
Niin vielä sellainen, että ei tämä ollut pelkästään Saagalle, vaan kaikille helpoille. Ehkäpä jos kerrotte lisää kokemuksistanne, niin seuraavan kerran tavatessani sellaisen naisen ymmärrän paremmin häntä ja juttu päättyy onnellisesti.
...tunnista itseäni noista. Eikä helppouteni tarkoita että olisin lapanen, kaukana siitä. Olen helposti innostuva, osaan ja haluan keskustella ihan mistä vain mutta osaan olla hiljaakin, vaistoan yleensä hyvin mitä toinen haluaa ja käyttäydyn sitten vähän sen mukaan.
Tuo on kyllä totta että olen vahva ja etsin miestä joka olisi vielä vahvempi kuin minä mutta mistä ihmeestä keksit tuon "että pitäisi alentaa ja haukkua nainen, johon on ihastunut?". Vahvalta mieheltä toivoisin vain ettei minun tarvitsisi aina olla se joka jaksaa, osaa, säilyttää malttinsa, tietää. Että saisin edes joskus olla ihan pieni ja antaa toisen kantaa vastuun - siis ei aina vaan edes joskus! Jääräpäisyys ei minusta ole vahvuutta vaan heikkoutta - kuten täällä jo joku sanoi, juuri vahva voi antaa periksi mieluummin kuin nostattaa kiistan.
En ole koskaan käsittänyt että parisuhde olisi keskinäinen kilpailu siitä kumpi milloinkin voittaa - ennemminkin ollaan yhtenä joukkueena muuta maailmaa vastaan, paitsi etten minä kyllä ole ketään vastaan.... Olen vain sivusta seuraillut ja huomannut että monet (pitkät) parisuhteet ovat täynnä sellaista pikkumaista kinastelua ja toisen moittimista ulkopuolisille, mitä minä en yhtään ymmärrä enkä hyväksy. Mutta siksi kai olenkin yksin....
minun sisäiseen maailmaan ei pääsekään kukaan ihan heti, mutta en oleta pääseväni toisenkaan ... Hankala rueta kellekkään selittämään minkälainen on. Eiköhän se siinä selviä tutustellessa...Mutta kurjaahan se on jos jutut pysyy jatkuvasti 'hyvääpäivääkirvesvartta' linjalla, en koe olevani sellainenkaan, joka ei päästä missään vaiheessa tarpeeksi lähelle. Toisaalta jatkuvat pettymykset suhteissa tekeevät väksinkin skeptiseksi uuteen ihmiseen tutustuessa. Välillä miettii, että kannattaako ees ottaa taas kohta paskaa naamaansa?
olenko kiinnostava vai epäkiinnostava. Muutama vuosi sitten olin varma että olen epäkiinnostava, mutta nykyään on alkanut tuntuun että ehkä oon jonkun mielestä kiinnostava. Vastaan kuitenkin kysymyksiin.
1. Oletteko läskejä? Siis ei pyöreitä vaan läskejä, selkeästi ylipainoisia?
Olen normaalipainoinen. Painoindeksi normaalipainon alarajoilla.
2. Oletteko äärimmäisen nirsoja, vaaditte huomattavasti itseänne "tasokkaampaa" miestä?
En ole äärimmäisen nirso, mutta kyllä jotain vaatimuksia löytyy. Enkä todellakaan vaadi itseäni tasokkaampaa miestä.
Mulle kelpais hyvin sellainen mukava, rehellinen, luotettava ja ystävällinen opiskelija, kunhan vaan kemiat kohtaavat.
3. Oletteko täysin tuppisuisia ja tylsiä, ettekä ikinä liiku ihmisten ilmoilla?
Olen alkuun hieman hiljainen, mutta kun tutustutaan ujous katoaa. Erityisesti jos oon kiinnostunut nuoresta miehestä olen hiljainen (ei kovin hyvä ominaisuus mussa). Paljon helpompi on jutella siltä pohjalta kun ei halua miehestä muuta kuin kaverin tai vaan juttuseuraa.
4. Oletteko hyvin tuomitsevia ja kapeakatseisia, ette halua tutustua kuin tietynlaisiin, tiettyä ajatussuuntaa/ uskontoa/ ammattia-alaa tai muuta selllaista rajattua ryhmää edustaviin ihmisiin?
Täytyy myöntää että tietyn tyyppisten miesten on helpompi saadat mut kiinnostuun niistä. Ja kun tutustutaan niin arvomaailmalla ja kemioiden kohtaamisella on merkitystä.
Ammatilla ei ole suurta merkitystä. Mutta on joitain ammatteja, jonka edustajan kanssa en uskoakseni voisi seurustella.
Luin ketjun lävitse, ja täytyy sanoa, ette te kyllä mitään epä kiinnostavia ole, ette vain ole kohdanneet sopivaa miestä.
Ainakakin minun mieleeni olisi varmasti nainen jollaiseksi itseänne kuvaatte, kun vielä olisitte suurin piirtein minun ikäisiäni, savuttomia, raittiinpuoleisia, ja haluaisitte perheen lapsineen niin puhuisin jo aika täydellisestä pakkauksesta.
Tosin ette te minusta kiinnostuneita olisi sillä itselläni on samanlaisia ongelmia naisten suhteen kuin mitä te kirjoitatte miehistä. Olen suht normaalin näköinen ja painoinen, mutta minusta puuttuu se tietty särmä, ja olen kaiketi liian kiltti, ja joustava jotta naiset kiinnostuisivat minusta.
tässä ketjussa on tekstejä minkä kirjoittajat uskoo ihan oikeesti olevansa epäkiinnostavia? Miks osan on niin vaikee löytää kumppani itselleen?
Itse ainakin olen lukioainoina olevani epäkiinnostava, en oikeesti usko että kukaan oli musta sillon kiinnostunut. Mutta inssin opintojen aloittamisen jälkeen on alkanu tuntuun, että saatan olla jonkun silmissä kiinnostava. Toisaalta opiskelijabileissä löytyy seuraa varmaan vaan sen takia että ne on mies valtaisia.
Olen savuton ja vaadin mieheltä savuttomuutta. Alkoholia käytän harvoin ja silloinkin kohtuudella, samaa toivon mieheltä.
yksi iso syy miksi mielestäni vaikutatte mielenkiintoisilta on se että tähän ketjuun kirjoittaneet naiset tuntuvat omaavan saman kaltaisen luonteen, ja arvomaailman kuin minullakin on, lisäksi minulla on saman laisia kokemuksia tuosta kiinnostavuudesta sillä naiset eivät ole minuun osoittaneet mielenkiintoa kuin korkeintaan kaverina, vaikka ei minussa mitään erityisempää vikaa pitäisi olla.
Savuttomuutta, ja vähäistä alkoholinkäyttöä minäkin toivon kumppaniltani, mikä jo ainakin suomessa ikävä kyllä tuntuu rajaavan heti ison joukon ihmisiä pois:(