Kuinka kauan ainaista riitelyä ja tappelua jaksaa ennenkuin tulee se TUNNE että nyt riitti...
Tuntuu että tässä ihminen sairastuu jo fyysisestikin tällaisesta.
Ja pitääkö ne toisen pahat teot ja sanat AINA vaan unohtaa ja yrittää uudestaan ja uudestaan,-vai pitääkö ne nimeenomaan muistaa ja kun kuppi täynnä, lähteä.
Tuntuu että tässä ihminen sairastuu jo fyysisestikin tällaisesta.
Ja pitääkö ne toisen pahat teot ja sanat AINA vaan unohtaa ja yrittää uudestaan ja uudestaan,-vai pitääkö ne nimeenomaan muistaa ja kun kuppi täynnä, lähteä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kun se kaikki mitä sinne sisälle olet patonut, purkautuu väkivaltana, jossain muodossa...
...eikä siinä naapurit enää soittele poliiseja, vaan ruumisauton.
Se on suomalaisen geeneissä, miehen kun naisen, vanno nyt mitä vannot.
tuohon väkivalta hommaan. Olen itse puolitoistavuotta seurustellut, ikää 45v. En koskaan ole ollut väkivaltainen, enkä edes kuvitellut pystyväni sellaiseen. Kuitenkin niinvain kävi. Riitelemme tosi paljon ja suurimmaksi osiksi ne johtuvat aina väärinymmärryksistä. Mies on hyvinkin hallitseva, ja osaa käyttää kovaa kieltä ja kamalinta on että saa aina omatkin virheensä käännytettyä aina niin että lopulta se vika on ollut vain minussa. En edes pysty sanoin kuvaamaan niitä riita tilanteita miltä ne henkisesti tuntuu. Mies petti minua ja selvisi että niitä oli useampikin kerta, sitä sitten yritettiin selvittää, laihoin tuloksin. yhtenä kertana sitten mies oli vähän päissään ja tuli luokseni ja aloimme keskustella asiasta. Lopulta se asia kääntyi niin ettämies syytti minua mitä ihmeellisimmistä asioista ja heitti hatusta aivan kauheaa tekstiä. ei kuunnellut minua olleenkaan, huusi solvauksiaan vaan. Minulla vaan lopulta pimahti, aloin paiskomaan tavaroita ja kävin häneen kiinni, löin, huusin ja riehuin. Olin niin henkisesti kuin fyysisesti aivan poikki sen jälkeen. Mies vaan totesi että olet sairas ja läksi pois.
Jos tuntuu pahalta jatkuvasti, lähde.
Jos tuntuu että kumppanisi ei ole se oikea sinulle ja olette yhdessä vain tottumuksesta, kannattaa erota. Ei voi olla yhdessä vain koska "on seurusteltu jo kauan, asutaan yhdessä, ei haluta antaa huonoa kuvaa sukulaisille" jne. Suhteessa täytyy voida keskustella, täytyy rakastaa kumppaniaan, pitää olla intohimoa ja halua jatkaa tulevaan, perustaa joskus perhe, elää ja olla yhdessä, nauttia siitä. Tietenkään kaikki ei ole ruusuilla tanssimista mutta jos suhde tuottaa pahaa oloa, jossakin muualla on se oikea sinulle. Eroa vielä kun uskallat, älä jatka tottumuksesta. Voihan se olla että hetken oltuanne erossa tajuatte toistenne tärkeyden?