Rakkaus katoaa 2 päivässä!? Oudot tunteet....

normaalia haikeutta ja surua siitä, että tavallaan jätät 'lopullisesti' lapsuudenkotisi. Kun itku kerran laukesi tuosta, kun kävit kotonasi....
Voi olla siis, ei välttämättä vakavempaa. Vai onko sinulla esim. joku ulkopuolinen ihastus tai onko muut miehet alkaneet kiinnostaa? jos on niin sitten on mietinnän paikka että olisiko sittenkin ero paras ratkaisu. Tai voi olla, että olet masentunutkin, joskus iso elämänmuutos vain laukaisee masennuksen, vaikka se muutos olisi positiivinenkin.
Mutta älä hätiköi nyt, kun tunteesi ovat noin sekavat. Anna itsellesi aikaa, ja mieti rauhassa.

Minulla oli joskus suhteemme alkuaikoina vähän samanlaista, itkin kokoajan. Poikaystäväkin oli ihmeissään välillä. Minulla oli vaikea lapsuus ollut, joten taisin itkeä enimmäkseen sitä, mistä olin jäänyt paitsi (poikaystävällä oli niin ihanat sukulaiset ja onnellinen lapsuus ollut, ja se oli minulle ihan uutta kuulla ja nähdä sellaista).
Minulla todettiinkin keskivaikea masennus sitten, ja kyllä minä masentunut olinkin silloin. Ymmärrän sen nyt, vaikka minäkin silloin mietin eroa ja vaikka mitä.
Minulla siis ainakin kävi niin, että onnellinen elämänmuutos (siis kun löysin ihanan poikaystävän), laukaisi masennuksen... tavallaan siis kun pääsin turvaan siitä lapsuuden perhehelvetistä, niin oli turvallista masentua.
Sinulla on varmaan vähän eri juttu, mutta jos tästä vaikka jotain apua oli:-)

Ensinnäkin, pidemmsässä suhteessa ollessa voit valmistautua siihen että tunepuolen kuivia kausia tulee. Ei vain ehkä, vaan varmasti. Eikä e tarkoita sitä ettet enää tahtoisi olla yhdessä :D se rakkauden tunne voi välillä hävitä ja sittent aas tulla takaisin. Siksi sanotaan että rakkaus on tahdon asia, suhteeseen sitoutumisen ei saa olla vain siitä kiinni mikä on tämän päivän tuntemus.

Olen yhtä mieltä edellisen kanssa siitä että itkukohtaus voi tosiaan olla lapsuudenkodin ja sen tuoman muutosahdistuksen aiheuttama. On aivan normaalia että sitä hetkittäin kaipaa takaisin huolettomaan lapsuuteen, aikaan kun joku muu teki päätökset ja kantoi vastuun. Mutta oma elämä meillä kaikilla on :D

Sanoit syöväsi ehkäisypillereitä epätasaisesti, miksi? Tee myös raskaustesti, paitsi pillerit myös raskaus voivat vaikuttaa mielialaan voimakkaasti lyhyenäkin ajanjaksona. On parempi olla varma...

Kaikenlaiset ajatusket voit antaa itsellesi anteeksi, sen oman pikkuruisen kämpän miettimisenkin. Ne ovat vain ajatuksia, ja sinun omiasi. Sinulla on lupa ajatella mitä ikinä mieleen juolahtaa, eikä sinun tarvitse siitä tuntea syyllisyyttä tai pelkoa. Ne ovat vain aajtuksia eivätkä tarkita mitään sen enempää!

Masennus ei tosiaan myöskään ole poissuljettu vaihtoehto. Myös verensokerin heittely, unirytmin äkillinen muutos tai vastaava muutos elämäntavoissa, hetkellinenkin, voi vaikuttaa fyysisesti. Huolestuisin vasta jos muutos kestäisi pidemmän aikaa.

***

minusta tuntuu että podet nyt koti-ikävää ja muutosahdistusta kun olet lähtenyt lapsuudenkodista. Sinne paluuta ei kuitenkaan ole! Ikävöinti menee ohi ja huomaat että et menetä lapsuudenkotia vaikka perustatkin oman kodin. Saattaisi olla hyvä pitkittää naimisiinmenoa vielä jonkin aikaa, esim. sopimalla pitkähkö kihlausaika, että ehdit kunnolla itsenäistyä lapsuuskodista ennen avioliittoa.

on myös hyvä tietää että kaikissa suhteissa on ylä- ja alamäkiä ja tasannevaiheita jolloin eletään arkea, ja sitten taas tunteet syttyvät uudelleen. Mutta sen eteen pitää myös tehdä päätös että suhteen hyväksi tehdään kaikki mahdollinen, keksitään välillä piristystä, joustetaan, keskustellaan ongelmat selviksi jne. Rakkauskin vaatii hoitamista.

Älä murehdi.. noita ajatuksia on varmasti jokaisella jossain vaiheessa elämää ilman että niistä tarvitsee murehtia sen enempää.

Olen naimisissa puolison kanssa, jota rakastan valtavasti. Kuusi vuotta ollaan oltu yhdessä ja viime kesänä mentiin naimisiin. On ollut hetkiä, jolloin on ollut samanlaisia ajatuksia kuin sinullakin. Olen suunnitellut mistä etsin itselleni uuden asunnon, kuinka järjestetään nykyisen omistusasunnomme asiat, millä tavalla muutan ja kuinka jatkan elämääni. Ei se sitä tarkoita, että haluaisin erota miehestäni, vaikka v**us hetkiä aina parisuhteessa tuleekin.

Kolme vuotta sitten istuttiin miehen kanssa saunan lauteilla ja mietittiin kannattaako meidän jatkaa suhdetta (samanlaisia ajatuksia rakkauteen liittyen oli molemmilla kuin mitä sinulla).. päätettiin, että kannattaa jatkaa ja se on yksi parhaimmista päätöksistä elämässäni (ja toivottavasti myös mieheni mielestä). Tuon päätöksen jälkeen suhteemme syveni valtavasti ja on ollut sen jälkeen parempaa kuin koskaan aikaisemmin. Alku rakkauden huuma oli tottakai aivan ihanaa, mutta tuon yhteisen lauteilla vietetyn hetken jälkeen kaikki vain loksahti paikoilleen meidän parisuhteessa.

En usko, että sinulla on rakkaus mieheesi kadonnut minnekään. Se vaan on välillä tauolla. =) Olet varmaan huomannut parisuhteessasi, että välillä on kausia, jolloin ei tekisi sängyssä yhtään mieli ja välillä "kanittaa" niin hirveästi..

Ehkä huomasit kotona ollessasi, että et ole enää lapsi ja että olet tullut aikuiseksi, jolla on vastuu omasta elämästä ja hyvinvoinnista. Taisit säikähtää sitä, että sinä olet nyt yksin maailmassa vastuussa itsestäsi, omista teoistasi ja onnestasi? Aika pelottavaa eikö?

Se on ihan oikein kyseenalaistaa välillä omaa elämää mitä viettää. Omana mottonani pidän: "Yksin synnyin tähän maailmaan ja yksin tulen kuolemaan. Elämäni on minun omalla vastuullani, enkä voi elää toisen puolesta eikä kukaan voi elää minun puolesta." Jos sinulla jatkuu olo, ettei sinulla ole hyvä olla parisuhteessa, niin miksi jäisit siihen elämään. Siksikö, ettet halua satuttaa toista? Silloin et eläisi omaa elämääsi vaan eläisit toisen vuoksi, eikä se ole oikein kumpaakaan kohtaan.

Puolisosi pitäisi olla sellainen henkilö, jolle voit näyttää huonommankin puolen itsestäsi ja heikkoutesi. Miksi et siis voisi kertoa, ettet tiedä mitä sinä tällä hetkellä ajattelet rakkaudestasi häneen ja näytä kuinka hämmentynyt olet tilanteessa. Hän kyllä varmasti on jo huomannut, että jokin sinua todellakin vaivaa. Näytä hänelle vaikka tuo kirjoitus mitä kirjoitit tänne, jos et voi sitä suoraan hänelle sanoa.. keskustelkaa ja puhukaa asiasta. Mitä sinä menettäisit silloin? Todennäköisesti et mitään...

Tulipas aika sanailu höttöä loppuun, mutta toivottavasti ymmärsit mitä tarkoitan. Tsemppiä!

Olet jo pienestä asti uskovaisen innolla elänyt elämäsi normaaliin parisuhdeparatiisia kohti suuorinta mahdollista tietä?

Kaikki tähän asti johtaneet valinnat ovat olleet "oikeita" ja nyt onnellinen loppu jo sormuksineen kulman takana odottamassa...

Kaikki kuitenkin romahti pään sisällä kun täydellisyyteen tuli pieni särö ja nyt tekisi mieli palata aikakoneella turvaan lapsuuteen asti.

Eli mitä tapahtui...

Veikkaisin että olet koko elämäsi elänyt tietyn tavoitteen ja kaavan mukaan sitä hetkeäkään kyseenalaistamattta. Nyt kun eteen tuli pieni särö, niin ennaltämäärätyn hymnin säestyksen sijaan sisäinen ääni yrittää kovasti kertoa että jotain on pielessä... vai onko sittenkään...

Normaalisti en usko taukoihin siinä mielessä että niistä olisi hyötyä suhteen kannalta (koska useinmiten ihmiset yrittävät paeta ongelmiaan kohtaamisen sijaan), mutta tekstin perusteella sanoisin että on nyt on tarvetta antaa ajatuksen ja elämän juosta ilman että ennaltamäärätty hymni säestää autopilootilla eteenpäin.... Elämä kuitenkin jossain vaiheessa potkaisee sivuraiteille ja silloin näkee haluaako sieltä tulla takaisin samalle raiteelle. Nyt siis tällainen tilanne on tavallaan tullut esiin (pienimuotoisena, mutta silti).

Toki sisäisen äänen voi tukahduttaa ja jatkaa eteenpäin niinkuin mitään ei olisi tapahtunut tai sitten impulsiivisesti reagoida täysin päinvastaisesti, mutta joku psykologi voisi varmaan luennoida pitempäänkin molempien vaihtoehtojen haitallisuudesta.

Tämän jaarittelun pointti on siis siinä että "oikea valinta", oli se sitten mikä tahansa, vaatii aikaa. Nopeasti tehdyt päätökset suuntaan tai toiseen ovat tunnepohjaista uhkapelaamista joiden seuraus saattaa purkautua epämiellyttävän korostetusti myöhemmässä elämässä - oli se sitten haikailua menetetyn rakkauden perään tai ihmettelyä siitä kuinka helposti firman pikkujouluissa tms. "lipsahti" vaikka kaikki oli mukamas hyvin.