Olemme aikuinen pariskunta ja seurustelleet jo vuosia.Kaikki tuntuu olevan hyvin,mutta yksi asia rassaa mieltäni.Mieheni surffailee päivät pitkät netissä.Etsii sieltä millon mitäkin.Tutkii ja tutkii.Ei paljoa näe,eikä kuule mitä ympärillä tapahtuu.Töistä tullessaan viiden jälkeen syö pikaisesti ja sitten se painajainen alkaa.Minä teen oman työpäiväni jälkeen ruuan,katan pöydän,korjaan pois tavarat,tiskaan, imuroin,pesen pyykit ja teen kaiken muunkin kotihommiin liittyvän sillä aikaa kun herra surffaa.Olen satoja kertoja yrittänyt ehdottaa,jos kutsuisimme vieraita edes joskus viikonloppuisin.Vastaus kuitenkin on,ettei halua katella ketään,kun on töissä bussikuskina ja näkee ihmisiä ihan tarpeeksi.Sama vastaus on,jos yritän että menisimme johonkin kylään.Apuaaaa.Me emme siis käy missään,koska hän ei halua tavata ihmisiä.Ei elokuvissa,ei tansseissa,ei konserteissa,ei yöelämässa,ei kertakaikkiaan missään.Minulla itsellä ei tietokonetta ole.Pitäisi varmaan hankkia,niin meillä olisi edes yhteinen harrstus.Joulukin oli aika yksitoikkoista,ja taas on pyhiä tulossa.Mitä te hyvät veljet ja siskot tekisitte tässä tilaanteessa?Tilanne alkaa käymään todella hermoilleni,tiedä vaikka hän sitä haluaisikin?Ei ole epäselvää kumpi hänelle on tärkeämpi,netti vai minä.Argggggh.
Netti ja netti.....
netitön
9852
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Minulla itsellä ei tietokonetta ole."
Eikös kone ole teidän yhteinen jos kerran samassa taloudessa asutte?
Tuskin sinun tarvitsee omaa hommata, sanot vaan että saisitko sinä käydä koneella nyt.
Jos kieltää, niin sitten voit alkaa jo miettiä, että mitä sieltä koneelta oikeen löytyy.
Tokihan voit oman tietokoneen hankkia, eipähän ainakaan tule kränää jos kumpikin haluaa olla koneella.. minulla ja ex-miehellä oli kummallakin omat koneet ja se toimi hyvin.
Ja tuosta vieraiden kutsumisesta kylään.. siis en ymmärrä. Sinä todellakin voit kutsua omia ystäviäsi viikonloppuna kylään.. vaikka mies siellä asuukin, niin ei hän määrää ketä talossanne käy. Ellei sitten käy jotain hämäräsakkia.
Samalla tavoin voit myös mennä yksin tai ystävän kanssa käymään viikonloppuna jossain kylässä.
Mies selvästi pitää tietokoneella istumisesta ja tuskin laittaa pahakseen jos saa sen tehdä rauhassa, kun sinä käyt kylässä. Sinä et ole riippuvainen miehestäsi ainakaan joka ikisessä tilanteessa ja se ei ole syy olla lähtemättä, kun mies ei halua lähteä.
Kaikki konsertit, yöelämät yms.. mene kavereiden kanssa. Mikäs mukavampaa ajanviettoa. Varsinkin jos ette nykyään kauheasti edes näe.
Uskon, että tilanne käy hermoille.. mutta sinä et ole kahlittu kotiin ja pystyt itse itseäsi auttamaan tässä tilanteessa.
Tässä on vielä se pointti,että me emme virallisesti asu yhdessä ja meillä on niinsanotut omat rahat.Toki saan pikaisesti käydä miehen koneella,jos tarvitsen jotakin katsoa.Työpaikalla meillä on koneita myös missä voin maksaa esim.laskut.Työpaikalla olen paraikaakin,jos joku ihmettelee miksi olen koneella,vaikka en moista omista.Kyllä alankin ystävien kanssa käymään eri tilaisuuksissa,jos tätä vielä kesäänkin asti jatkuu.Niinkauan,kuin niitä ystäviä on...
Njuu.. kannattaa tosiaan pitää yhteyttä niihin ystäviin.
Itse tein sen virheen, että yhteydenpito jäi "koska halusin olla kokoajan mieheni kanssa".. nyt ollaan erottu ja enään yksi ystävä jäljellä. Pikkuhiljaa olen alkanut vanhoihin taas ottamaan yhteyttä, mutta eivät enään oikein lämpene.. olenhan yhteydenpidon omasta tahdostani jo kerran lopettanut, olen huono ystävä.
Nuin voi käydä ja ei ole kyllä mukavaa. En siis sano, että eroaisitte välttämättä, mutta jos niin käy niin ystäviä tarvitaan ja hankalaa jos olet ne "jättänyt"..
"Minä teen oman työpäiväni jälkeen ruuan,katan pöydän,korjaan pois tavarat,tiskaan, imuroin,pesen pyykit ja teen kaiken muunkin kotihommiin liittyvän sillä aikaa kun herra surffaa."
Kotitöiden määrästä, laadusta jne ei ole varmaan yhdelläkään pariskunnalla täysin yhtenevää käsitystä. Jos teidän kuvio ei tyydytä sinua, niin jätä edellämainitsemasi asiat yksinkertaisesti hoitamatta (tai hoida vain 'oma' osuus) siihen asti kunnes toinen reagoi ja joutuu myös itse suorittamaan em askareita.
"Olen satoja kertoja yrittänyt ehdottaa,jos kutsuisimme vieraita edes joskus viikonloppuisin."
No mikset sitten kutusu? Jos kyseessä on oma koti, niin kutsu sinne ystäviäsi, niin normaalit ihmiset tekevät. Jos toisen vakiovastaus on aina "nyt ei ole hyvä", niin sitten kysyt yksinkertaisesti sopiiko hänelle päivä A vai B paremmin (ei muita vaihtoehtoja tms 'alistumista').
"Me emme siis käy missään,koska hän ei halua tavata ihmisiä.Ei elokuvissa,ei tansseissa,ei konserteissa,ei yöelämässa,ei kertakaikkiaan missään."
Toista ei voi pakottaa sosiaaliseksi tms. muuten toimimaan perusluonnettaan vastaan. Tässä ei kuitenkaan ole mitään estettä sille ettet lähde ulos ystäviesi kanssa.
"Minulla itsellä ei tietokonetta ole. Pitäisi varmaan hankkia, niin meillä olisi edes yhteinen harrstus."
Miksi? On täysin mahdollista että häntä ei kiinnosta harrastaa (tätä) yhdessä - eli koneaika on hänen "omaa aikaa". Ennen hankintoja kannattaa puhua asiasta.
"Ei ole epäselvää kumpi hänelle on tärkeämpi,netti vai minä."
Joskus olisi kiva nähdä joku kattava ja aukoton tutkimus siitä kuinka paljon keskiverto nainen käyttää aikaa ja energiaa stressatessaaan "Kumpi on tärkeämpi... asia X vai minä".
Miehen näkökulmasta tällainen pohditna on hyvin epäloogista ja turhaa - johtuen siitä että yleensä vertailtavien asioiden välillä ei ole mitään loogista yhteytttä. Eli pohdinta on järkevyystasollaan sitä olisiko Ridge Forrester vai Sigmund Freud parempi formulakuski sadekelillä.
"Mitä te hyvät veljet ja siskot tekisitte tässä tilaanteessa?"
Toteaisin että oman elämän ei tarvitse kokonaisuudessaan heijastua kumppanin kautta... ja ylipäätäänsäkin sen että yhteisen elämän lisäksi molemmilla on oma elämä. Sukupuolesta riippumatta yrittäisin myös kasvattaa "pallit" ja vaikuttaa havaitsemiini epäkohtiin teoilla eikä (tehottomilla) sanoilla.
Ok,tästä lähtien ehkä sitten teen ruuan vain ja ainoastaan itselleni,korjaan omat tavarani,pesen omat pyykkini ja voin järjestää jääkaappiinkin molemmille omat hyllyt.Kutsun ystäviäni kylään joka viikonloppu ja vaikka arkisinkin,jos siltä tuntuu.Silloin,kun meillä ei ole vieraita käyn bilettämässä tai shoppailemassa.Niitä kaikkia tyttöjen juttuja.En pakota toista muuttumaan,mutta turha sitten hänenkään vikistä menoistani.Minä olen sosiaalinen.En hanki tietokonetta,etten häiritse hänen aikaansa joten annan rauhassa hänen hoitaa harrastuksensa yksin.Yritän kasvattaa ne helkatin pallit ja yritän vaikuttaa epäkohtiin teoilla.Vastauksestasi hyvin huomaa kyllä,että olet mies.Ehkäpä isolla M-kirjaimella.Kenties vielä insinöörismies.Isolla I-kirjaimella.
Oletan että jonkinasteinen tunteen puute viestissäni sai närkästyneen reaktion aikaan :-)
Kirjoitusasu johtui siitä että näen alkuperäisen ongelman enemmänkin teknisenä vaikka parisuhdeongelma nimikkeellä sitä tarjottiinkiin. Eli ongelmassa on enemmän käytännön asiaa kuin tunnepuolta näin sivullisen silmästä. Plus tietenkin minulla on sisäinen taipumus ilmaista itseäni sarkastisen suorasti näppäimistön läpi tilaisuuden salliessa.
Lisäpointtina alkuperäiseen tuputan vielä että se toinen osapuoli suhteessasi on myös enemmän kaltaiseni mies-ilkimys kuin "parempia" symppisneuvoja tarjoava(t) kipusisko(t). Tästä johtuen suoremmat ja käytännönläheisemmät metodit ovat hänelle helpompia prosessoida ja ehkäpä jopa toteuttaa vaikka yllättävä tulosuunta saattaakin hetkellisesti häkellyttää häntä, jos siis neuvojani päätät kotirintamalla toteuttaa. Ainakin luetunymmärtäminen oli kohdallaan, äärimmäisyyksiin ei tietenkään tarvitse toteutuksissa mennä.
Itse taas en ymmärrä miksi miehet kasvatetaan (vai mistä johtuu) tähän malliin, ettei mitään kotitöitä tarvitse tehdä. Toimi ehkä silloin, kun nainen oli kotirouva, ja mies tienasi perheen rahat. Miksi naisen täytyy tehdä töistä kotiin saavuttuaan kotityöt, ja mies makaa sohvalla kone sylissä (kuten meillä)? Minulla siis sama ongelma aloittajan kanssa, eikä ainakaan meillä auta se, että teen vain omat ruoat jne. Äijä saa kyllä tarvittaessa itselle ruoan tehtyä, mutta ei niitä sotkuja jaksa päivästä toiseen katsoa, jos edes jonkinlaisen siisteyskäsityksen omaa. Ei hän vaan tunnu tajuavan, etteivät likavaatteet kävele itsestään pesukoneeseen jne. Eikä meillä ole mitään "miesten töitä", joita mies tekisi. Itse huolehdin täysin esim. omasta autostani.
En vain tajua tätä, että naisen pitäisi tehdä kaikenlaisia temppuja saadakseen mies tajuamaan, että kotityöt kuuluvat molemmille. Luulisi olevan itsestäänselvyys. Ihan kuin lasta opettaisi (paitsi että lapsi oppii). Miestä kun pyytää (ei minuakaan kukaan pyydä, vaan tajuan itse) esim. kerran viikossa tiskaamaan tms., ja kun katselee sitä tiskivuoren kohoamista muutaman päivän, niin sitten saa kuulla nalkuttavansa, kun asiasta huomauttaa. No meillä taitaa vaihtua osoitteet pian, jos ei muutosta tule asiaan. En jaksaisi joka pv turhautua tämmöisen asian takia. En suostu olemaan mieheni äiti/taloudenhoitaja, enkä myöskään halua asua kaaoksen keskellä. Tätä ongelmaa ei kahdessa aikaisemmassa suhteessa ollut.
Ymmärrän kyllä miesten valituksen niissä tapauksissa, joissa nainen on yli-innokas siivooja ja vaatii mieheltä samaa, muuten en.
Kotityöt valitettavasti kuuluvat jokapäiväiseen elämään, joten en ymmärrä miksi niistä pitää tehdä ongelma. Kyllä jaon pitäisi olla n. 50-50 (tai edes sinne päin).
...häiritse sotkuisuus. Mies voi viihtyä nuoruusvuosinaan hyvinkin sotkuisessa poikamiesboksissa ja ihmettelen suuresti jos tätä ei esiinny naistenkin keskuudessa?
Minusta ongelma on vain silloin jos miestäkin häiritsee sotkuisuus, mutta käskee naisen hoitaa kaiken. Siinä taas ei pitäisi olla mitään ongelmaa, että kumpikin elää oman siisteyskäsityksensä mukaisesti.
Tietysti olisi kohtuullista että mies tiskaisi omat tiskinsä. Tähänkin voisi auttaa astianpesukone, ehkä jaksaisi edes laittaa tiskit sinne?
Miksi jaon pitäisi olla 50-50, jos toista häiritsee sotkuisuus enemmän kuin toista? Itseäni ihmetyttää kovasti se, miten monet parit riitelevät niinkin turhasta asiasta kuin kotityöt. Miehet tuppaavat olemaan laiskoja niiden asioiden suhteen, ollaan lapsena opittu että äiti siivoaa jos tarvii siivota (itseäni tosin ärsytti jo lapsena se, että se äiti oli koko ajan siivoamassa... sanoin että sitten kun muutan omaan kämppään pidän sen mukavan sotkuisena, ja lupaukseni olen pitänyt :D ).
"Siinä taas ei pitäisi olla mitään ongelmaa, että kumpikin elää oman siisteyskäsityksensä mukaisesti."
Täh? Tuostahan se ongelma juuri tulee, kun pariskunnalla on erilaiset käsitykset toivottavasta siisteystasosta. On tosi hankalaa asua yhdessä jos toinen viihtyy sotkun keskellä, ja toista se häiritsee; siistimpi osapuoli saa siivota kaiken. Minusta ei ole aikuismaista käytöstä perustella siivottomuuttaan sillä, että viihtyy sotkuisessa asunnossa, minusta se kertoo vain laiskuudesta, jos esim. likaisen lautasen vienti keittiöön on ylitsepääsemättöman vaikeaa. Ja lapsellista kuitata asiat sillä, että äiti siivosi kotona. Puolisosi ei ole äitisi.
Itsekin haluaisin asua siistimmässä asunnossa kuin mieheni, ja tämä asia kiristelee hermojani valitettavasti muutaman kerran/vko. Pidän mm. siitä, että yllätysvieraat voi päästää kotiinsa ilman täydellistä siivousurakkaa. Enkä ole mikään himosiivoaja, riittäisi kun mies osaisi viedä vaatteet pyykkikoriin, ja korjata likaiset astiansa keittiöön. Tähän päähän ei mene, että tuokin on liikaa pyydetty. Loput hoidan mielelläni itse, joten meillä toivon lähinnä jakoa 90-10.
"Itseäni ihmetyttää kovasti se, miten monet parit riitelevät niinkin turhasta asiasta kuin kotityöt." Sama kuin seksin kohdalla, niin kauan kuin se toimii, sen merkitys elämässä on loppujen lopuksi melko pieni. Silloin, kun niinkin yksinkertainen asia, kuin kotityöt eivät jakaudu edes jokseenkin tasapuolisesti, tulee siitä ongelma. Näin ollen en minäkään tajua miksi tehdä kotitöistä ongelma. Tietenkin on jokaisen miehen/naisen oma asia haluaako asua paskan keskellä, tällöin on turha valittaa jos kumppani ei viihdy saman paskan keskellä.