okei, joistakin tää nyt kuulostaa naurettavalta.. oon tavannu ihan mukavan miehen.. se on luonteeltaan lähes täydellinen ja meillä synkaa ihan hyvin.. mut ulkonäöltään se ei ole unelma.. se on lihavahko ja ei ulkonäöltään sitä mitä olen etsinyt.. mitä teen kun muuten mies on niin mukava? mielipiteitä kaivataan..
sinkku?
nainen82
111088
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
...vähän ehkä odottaa ja katsoa. Ulkonäkö ei kuitenkaan ole maailman tärkein asia ja todennäköisesti hyväksyt pienet (tai vähän suuremmatkin) puutteet melko helpostikin. Tai sitten et... mutta aikahan sen näyttää. Joka tapauksessa kannattaa nauttia elämästä miettimättä etukäteen miltä pitäisi tuntua tai mitä mieltä muut ovat. Niinpä, sehän kai ulkonäkökysymyksissä on usein ongelmana, kehtaako sitä miestä esitellä kavereille tai sukulaisille...
"Niinpä, sehän kai ulkonäkökysymyksissä on usein ongelmana, kehtaako sitä miestä esitellä kavereille tai sukulaisille... "
Tai vastavuoroisesti naista... :))
...naurettavalta. veikkaisin että jokainen on joskus ollu samassa tilanteessa. odottele ja katsele mitä siitä tulee. jos se on oikeesti hyvä tyyppi ni ei se ulkonäköön yleensä kaadu. ulkonäössä on seki hassu juttu, että ensinnäkin niihin 'virheisiin' tottuu..ja mitä paremmin toisen tuntee, ja mitä enemmän ihastuu sen luonteeseen, ni sitä sulosemmalta se alkaa näyttämään. ja sen jälkeen ku toisesta tosiaan tykkää ni ei tosiaan kyllä ajattele pätkääkään sitä, että mitä kaverit tai perhe ajattelee! pääasia on sinä itse ja sun omat tunteet. ja kukapa meistä olis täydellinen? mä oon muuten itte joskus aikoinani seukannu semmosen miehen kanssa joka joutu pyytämään mua treffeille pariinki otteeseen, koska siin ei ollu mitään siitä mitä mä miehessä etsin..tai siis siinä ulkonäössä. loppuviimeks ihastuin siihen ihan tosissani ja ajattelin vaan et kuinka söpö ja sulonen se onkaan;). että niin se mieli muuttuu.
jos saa udella, mihin se homma sitten kaatui? vaikuttaa lyhyestä tekstistä että mies piti kovasti sinusta (useita treffipyyntöjä) ja sinäkin vielä loppujen lopuksi ihastuit siihen oikeen tosissas?
ihan ensiks semmoseen ikävään tosiseikkaan et se oli muuttamassa ruotsiin. ja mä en tod oo mikään kaukosuhdeihminen, koska mä tiedän itestäni sen että en hevillä jaksais odotella kotona. enkä myöskään haluu sitoo ketään toista siinä määrin. varsinki ku tää juttu ei ollu kestäny ikuisuuksia.
ja sit jouduin toteemaan että siinä oli just se piirre mikä mua miehissä ärsyttää eniten (tai kenessä tahansa ihmisessä), eli se luuli tuntevansa mut paremmin ku minä tunnen itteni. sieltä tuli pari semmosta 'sä oot semmonen ihminen....'-kommenttia. vaik ei se ikinä mitään pahaa siis sanonu, ni ne sen arviot meni aina mettään ja sehän ei sitte sitä uskonu. koska 'kyllä mä tunnen sut'.
ja luonnollisesti se, että toi sitoutuminen/seurustelu ei oo mun vahvin puoleni. taidan etsiä jotain täydellistä mitä ei ees oo:).
vaikeaa se on varmasti kenen kanssa tahansa seurustella jos on vaikeuksia sitoutumisessa ja "yhden miehen" naisena olemisessa! :)
onnea matkaan kuitenkin, ehkä sinulla joskus joku kolahtaa niin että maltat pysähtyä paikalles... :)
Ulkonäkö on tänä päivänä erittäin yliarvostettua. Kaikki muu tuntuu jäävän toissijalle. Kun sitten ihannoidaan toista ulkonäkönsä vuoksi ja tämän ulkonäkö muuttuu ajan myötä niin ero on varma. Nykyinen kauneusihannointi on mennyt jo järkyttävänkin pitkälle.
Olen huomannut, että kumppanin ulkonäkö merkitsee eniten niille ihmisille joilla on heikko omatunto. Tätä sitten yritetään vahvistaa saamalla mahdollisimman hyvännäköinen kumppani. Toisessahan eivät näy ulos mikäli hän on huomaavainen, rakastava, ahkera, huolehtiva jne.. Mitä niitä nyt on tuollaisia vähäpätöisiä piirteitä.
Itse olen onnellisessa asemassa ja seurustelen. Tiedän, että en ole mitenkäään kaunis taikka komia. Oma kumppanini on mielestäni maailman kaunein. Moni ei käsittääkseni tätä näkemystä jaa kanssani ja en voi kuin ihmtellä. Miten hänenlaistaan ihmistä ei voi pitää kauniina? Täysin käsittämätöntä..
Mutta jos sinä haluat sen esittelypalkinnon niin kehoittaisin siirtymään jonnekin punttesaleille sitä unelmaasi jahtaamaan. Älä rääkkää miesparkaa jahkailemalla kun kuitenkin tulet asettamaan ulkonäön ykköseksi. Hän takuulla ansaitsee jotain sinua parempaa...
Totta viserrät kuomaseni. Ulkonäön ihannointi on karannut nyky-yhteiskunnassa täysin käsistä. Ymmärrän kyllä että kunnostaan täytyy pitää huolta, sillä tämä kroppa on ainoa joka meillä on, mutta seurustelusuhteissa täytyisi sisäisten arvojen olla etusijalla.
Aiheen alottajalle sanoisin, että hänenkin epäröitinsä on kuitenkin täysin inhimillistä. Kaikkihan rakentelevat mielessään kuvaa omasta ihannemiehestä/naisesta. Jos joku ihminen saa sinut tuntemaan itsesi hyväksi, ja jos joku ihminen ruokkii sinun sisintäsi, ei sitä kannata heittää pois pelkästään ulkoisten ominaisuuksien takia. Itse olen tuntenut muutaman ihmisen joiden pelkkä läsnäolo on tuonut suloisen lämmön sisälleni, ja sillä hetkellä ulkonäkö menettää täysin merkityksen.
Ja toisten ihmisten arvostelun voit heittää pois mielestäsi saman tien. Itselläni on muutama kaveri, sekä mies- että naispuolinen, joiden elämäntehtävänä on arvostella vastaantulevista pareista sitä samaa sukupuolta olevaa: "Mitä tuollainen nainen/mies seurustelee noin ruman ihmisen kanssa?". "Pystyisin milloin tahansa pokaamaan tuon naisen/miehen tollasen rumiluksen vierestä.". Itse en tiedä itkeäkkö vai nauraa noissa tilanteissa. Mutta sen tiedän että arvostukseni heitä kohtaan laskee joka ikinen kerta kun he noita kommenttejaan jakelevat. Ja ymmärrän että heidän elämästään tulee hyvin katkera kun he huomaavat hiusten lähtevän päästä tai saaneensa synnytyksen jälkeen muutaman lisäkilon. He pelkäävät koko ajan että joku vastaantuleva sanoo heistä samalla tavalla entä he aikaisemmin. Mutta ei heitä pidä kuitenkaan heikosta itsetunnosta syyttääkään.
..Vaikka kaikki toitottavat, että ei sillä ulkoisella kauneudella ole loppujen lopuksi merkitystä, niin kyllä sillä on. Kyllä ulkonäön tulee miellyttää, minä en ainakaan halua itselleni miestä, kenen ulkonäköä tms. pitäisi hävetä, se olisi hirveää eikä tulisi kestämään.
Uskon, että tuosta ei tule kyllä mitää, kun pohdit tuota ulkonäköasiaa jo nyt..Harmi sinänsä, koska mies on muuten niin mukava, mutta ei hän ole ainoa mukava mies, on niitä kivanäköisiäkin sellaisia. Viimeistään tuo mies saa kenkää sitten, kun mukava ja komea astuu mukaan kuvioihin..mietihän.
toi on kyllä totta.. miehessä täytyy olla jotain seksikästä.. oma tarinani on se, että jätin miehen, joka ei ollut seksikäs.. ja nyt oon ollut kolme vuotta sinkku.. huono juttu.. mutta kyllä ulkonäkö merkitsee jotain..
Tässä ovat suunnilleen kaikki olleet sitä mieltä, ettei ulkonäöllä ole väliä. Onhan se varmaan niinkin, että ennen pitkää alkaa kiintyä toiseen, jos antaa sitkeälle yrittämiselle periksi, tai epätoivoisesti vain haluaa jonkun, jonka kanssa seurustella, ja "mukava tyyppi" kelpaa.
Itse haluan tuntea ne perhoset vatsassa, kun vain toisen näkeminen saa pään sekaisin, vaikkei oltaisi vielä sanaakaan juteltu.
Seurustelen miehen kanssa, jota näin vuodenkin jälkeen vain unohdun tuijottamaan, niin komea hän mielestäni on. En ole uskoa onneani, vaikka itseänikin on kauniiksi kehuttu:) Toisten mielipiteillä ei minulle ole merkitystä. Huomaan toki, että naiset jäävät katsomaan miestäni, mutta ei hän minulle mikään näyttelyesine ole. Väliä on vain sillä, että tiesin jo ensisilmäyksellä, että jos ajatustasollakin vielä synkkaa, en muuta enää etsi.