naisella on tavallaan velvollisuus haluta parisuhdetta? Silloin harvoin kuin olen erehtynyt mainitsemaan, etten missään nimessä halua miestä, olen saanut kauhean haukkumisryöpyn vastaani. Ja yleensä vielä sellaisilta miehiltä, joita en varmasti kiinnosta vähääkään! Miksi se ärsyttää, jos nainen haluaa kuunnella aivojaan eikä sydäntään?
Ajatteleeko miehet, että
Erika77
14432
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kumpi on pahempi nainen vai mies, joka tyytyy elämään yksin sen takia että elämä olis yksinkertaisempaa?
Ei kumpikaan ole pahempi. Tai no, jos joku vain tyytyy, eikä tee niin siksi että haluaa, niin se tyytyjä on pahempi.
vain, kun sinä tuon näkökulman nostit noin päin niin vahvasti esille.
onko tuollaisia miehiä oikeasti olemassa? Itse en korvaani lotkauttaisi, vaikka tuttavanainen kertoisi huoraavansa päivät pitkät.
Minäkin ihmettelen, kun en tajua mitä merkitystä sillä on jollekin muulle kuin minulle. Mutta näin on käynyt useammin kuin kerran.
ne ovat ajatelleet, että menee hyvä nainen hukkaan. Ne eivät ymmärrä sinua, sinä et ymmärrä niitä, no big deal.
järjen käyttäminen on se huonompi vaihtoehto. Niitä vastaan ei kuitenkaan voi taistella... Jossain vaiheessa se lipsahtaa kumminki.
Jos joku on mulle tuollasta joskus sanonu, niin viiden vuoden sisään se on sata varmaan rakastunu johonki mieheen... Ja sit siitä ei muka sais kuittailla...
Koskaan ei pitäs sanoo ei koskaan.
kuittailusta laskien se viisi vuotta on kulunut jo kahdestikin ja aina on järki voittanut.
kun annat ymmärtää että muka saisit miehen
Sitäkö se onkin. Ne on sitten varmaan palkanneet ne kaikki vonkaajatkin vain esittämään mulle, että ovat kiinnostuneita. Mikäs siinä, toivottavasti maksavat poikaparoille hyvin. :D
"Miksi se ärsyttää, jos nainen haluaa kuunnella aivojaan eikä sydäntään?"
Jos unohdat tunteesi ja sydämesi niin oletko ihan oikeasti kuunnellut järkeäsi?
Typerintä mitä nainen voi tehdä on antaa tunteilleen vallan. Siitä ei seuraa mitään hyvää, pelkkää surua ja tuskaa.
Etkö sitten osaa laittaa tunteille rajoja mutta siitä huolimatta tuntea?
Minusta vain järkeen nojaaminen on sitä että tappaa puolet itsestään. Sotiminen itseään vastaan ei ole hyvä juttu.
Itse pyrin siihen että kumpikaan ei ole vallassa, ei järki eikä tunne - vaan ne tekevät yhteistyötä.
Jos tapat tunteet et voi olla onnellinenkaan. Silloin elämä ei ole surua murhetta tuskaa - mutta ei myöskään onnellista. Koska tunteet tapettiin.
Tosiasia taitaa olla niin että sä pelkäät tuntea koska oot saanut nenillesi. Nimenomaan oot vahva tuntija, mutta antanut niille valtaa onnesi yli ja jättänyt järjen sivuun. Se oli se virhe - ei se että tunnet.
EiX toi mee toisinpäin? Peräkammarinpojat OK, mutta ihme hippi-pinko-lesbo-tyttytelit marginaalissa.