Muutama vuosi sitten aloitin seurustelun miehen kanssa, johon olin korviani myöten rakastunut. Olin nuori ja naiivi ja halusin epätoivoisesti miellyttää miestä, joten tein kaikkeni, että hän olisi tyytyväinen. Suhde on eletty täysin hänen ehdoillaan. Katsomme hänen makunsa mukaisia elokuvia, laitamme ruokaa, josta hän pitää, vietämme aikaa vain hänen kaveriensa kanssa. Mies haluaa käydä katsomassa rallia, joten käymme katsomassa rallia, vaikka minä vihaan sitä. Hän ei tykkää suudella, joten emme suutele, vaikka minusta se olisi ihanaa. Hän ei tykkää helliä, joten menen joskus jopa sohvalle nukkumaan, että saisin pidettyä käteni erossa hänestä. En ole koskaan sanonut mitä haluaisin sängyssä, vaan kaikki on tehty niin kuin hän haluaa. Teen säännöllisesti aloitteen asioihin, joita vihaan. Orgasmin teeskentelen, tietysti. En edes kertonut parhaan ystäväni kuolemasta, koska en halunnut vaivata miestä omilla huolillani. Sama kaava jatkuu kaikessa. Teemme niin kuin mies haluaa ja hänellä ei ole pienintäkään aavistusta siitä, kuka minä olen tai mitä haluan.
Suhteen ulkopuolella minulla on ihan oma erilainen elämä. Käyn oopperassa ja teatterissa säännöllisesti, joita mies vihaa, joten hän ei tiedä. Katselen leffoja, joita mies vihaa. Vietän aikaa kavereideni kanssa, joiden olemassaolosta mies ei edes tiedä, koska he eivät ole hänen tyyppisiään. Mies luulee, että vietän vapaa-aikani yksin, enkä voi esitellä näitä kavereitani hänelle, koska he tietävät kuka minä oikeasti olen ja tilanne olisi lievästi sanottuna hämmentävä, jos he sanoisivat jotain. Jos joku tuntisi minut ja miehen tunteman minän erillisinä ihmisinä, meitä ei tajuaisi samaksi henkilöksi!
En vieläkään halua menettää häntä, mutta en voi enää elää näin. Nyt mies haluaisi muuttaa yhteen, mutta minulle se tarkoittaisi sitä, että tuon oikean minän olisi kadottava lopullisesti.
Pitäisikö minun kertoa totuus? Kieltäydyttävä muuttamasta yhteen? Erottava?
Miten miehenä suhtautuisit tilanteeseen? Tiedän, että hän on minuun ja suhteeseen tyytyväinen, mutta kun tuota hänen luulemaansa minua ei ole edes olemassa! Enkä minä, se oikea minä, jaksa enää!
Suhteen ulkopuolella minulla on ihan oma erilainen elämä. Käyn oopperassa ja teatterissa säännöllisesti, joita mies vihaa, joten hän ei tiedä. Katselen leffoja, joita mies vihaa. Vietän aikaa kavereideni kanssa, joiden olemassaolosta mies ei edes tiedä, koska he eivät ole hänen tyyppisiään. Mies luulee, että vietän vapaa-aikani yksin, enkä voi esitellä näitä kavereitani hänelle, koska he tietävät kuka minä oikeasti olen ja tilanne olisi lievästi sanottuna hämmentävä, jos he sanoisivat jotain. Jos joku tuntisi minut ja miehen tunteman minän erillisinä ihmisinä, meitä ei tajuaisi samaksi henkilöksi!
En vieläkään halua menettää häntä, mutta en voi enää elää näin. Nyt mies haluaisi muuttaa yhteen, mutta minulle se tarkoittaisi sitä, että tuon oikean minän olisi kadottava lopullisesti.
Pitäisikö minun kertoa totuus? Kieltäydyttävä muuttamasta yhteen? Erottava?
Miten miehenä suhtautuisit tilanteeseen? Tiedän, että hän on minuun ja suhteeseen tyytyväinen, mutta kun tuota hänen luulemaansa minua ei ole edes olemassa! Enkä minä, se oikea minä, jaksa enää!
Vastaukset 22
Vanhimmat
on edes kolmasosa totta, niin ainoa neuvo on: eroa.
Ja ens kerralla olet viisaampi.
itsekin tiedän, että tein tyhmästi, mutta en haluaisi erota. Pitäisikö sinusta erota edes yrittämättä selittää totuutta?
lääkäriltä, että joudut piakkoin pyörätuoliin. Jokos diagnoosi muuttui?
Mihin ihmeen pyörätuoliin???
Dumppaa se luuseri.
Jos et voi olla oma itsesi ihmisen kanssa, jota väität rakastavasi, niin missä on vika: rakasatamasassasi vai sinussa? Niinpä. Joka tapauksessa: Sinussa. Oma tahto, sanooko mitään? Aikuisuus, kypsyys...? Pitäiskö jonkun miehen vielä kiinnostuakin Sinusta?
että olin ihan pentu. Mutta eihän kukaan ole täysin oma itsensä, kaikki yrittää näyttää parhaat puolensa. Joka tapauksessahan nainen on pakko hiukan esittää, mutta vein tämän äärimmäisyyksiin. Toisaalta, jos olisin ollut oma itseni, hän olisi jättänyt minut, olemme niin erilaisia.
Pitäiskö jonkun miehen vielä kiinnostuakin Sinusta?
Miksi ei pitäisi? Arvaapas kuinka monelta miehen kaverilta ja mieheltä itseltään olen saanut kuulla olevani unelmien nainen? Tai enhän se oikeasti minä ole, mutta ottajia kyllä löytyisi.
" Toisaalta, jos olisin ollut oma itseni, hän olisi jättänyt minut, olemme niin erilaisia."
Mikä Kaikenkattava Syy.
" Tai enhän se oikeasti minä ole, mutta ottajia kyllä löytyisi."
Nii-i.
Ikävintä tässä on, että et suinkaan ole yksin tämän läheisyydenkaipuusi ja viehättämisenhalusi kanssa. Lutkia kyllä löytyy, mutta kenellä Aivot, siinä se.
Lutkia? Ihan tiedoksesi, että hän on ainoa mies, jonka kanssa olen koskaan ollut. Älykkäitä naisia kyllä on vaikka kuinka paljon, mutta kuinka moni heistä saa miehen. Nii-i. Minä halusin miellyttää häntä, koska rakastan häntä. Mutta juu, miehethän ei koskaan ajattele kuin itseään. Sekö sitten on rakkautta?
"Lutkia? Ihan tiedoksesi, että hän on ainoa mies, jonka kanssa olen koskaan ollut. "
So? Lutkailet saavuttaaksesi haluamasi, ts. myyt itsesi. Et tajua, mutta mitäpä siitä. Harvapa nainen ymmärtää.
". Älykkäitä naisia kyllä on vaikka kuinka paljon, mutta kuinka moni heistä saa miehen. Nii-i"
Nii-i. Ne älykkäät naiset ei lutkaile.
" Minä halusin miellyttää häntä, koska rakastan häntä."
Ja siinä sivussa unohdit itsesi? Älykästä, hei.
"Mutta juu, miehethän ei koskaan ajattele kuin itseään. Sekö sitten on rakkautta?"
Tuo on pelkkää typeryyttä. Se on katkera äitisi, joka tuossa puhuu, eikö totta?
tehdä rakastamansa mies onnelliseksi on itsensä myymistä niinkö? Siinä tapauksessa kaikki naiset on lutkia, mutta kukaan mies ei ole.
Olen kuitenkin ollut hyvin onnellinen suurimmaksi osaksi jo pelkästään siitä, että saan olla hänen kanssaan ja oma itseni olen ollut vapaa-aikana. Saadakseen mitä haluaa joutuu tekemään uhrauksia ja minä halusin hänet. Olen tehnyt todella paljon tehdäkseni hänet onnelliseksi ja myös onnistunut siinä, joten sinulla ei ole mitään oikeutta halveksia minua! Milloin sinä olet tehnyt jonkun muun kuin itsesi onnelliseksi? Mitä sinä olet ikinä tehnyt kenenkään muun kuin itsesi hyväksi? Anna kun arvaan: et mitään. Sinä kun et ole lutka, vaan hyvä ihminen, joka ei ajattele ketään muuta kuin itseään. Mieluummin olen sitten typerä lutka, joka kuitenkin on tehnyt jonkun onnelliseksi, kuin "älykäs" itsekäs kusipää, joka ei ajattele kuin itseään!
Äitini ei ole millään tavalla katkea, miksi olisi?
" Siinä tapauksessa kaikki naiset on lutkia, mutta kukaan mies ei ole."
Mistä moinen johtopäätös? Ennakkoasenteita?
" Saadakseen mitä haluaa joutuu tekemään uhrauksia ja minä halusin hänet. "
Joo. Ja mitä hän sai? Peilikuvan jostain, jota ei ole olemassakaaan. Ei ihme, että avioliitot nykyään päättyvät viiden vuoden jälkeen.
Ihan hyvä provo ja jos ei ollut, niin onnea vaan valitsemallasi tiellä.
naisen, joka on aina tehnyt kaikkensa tehdäkseen hänet onnelliseksi. Ja on siinä myös onnistunut. Olisiko ollut parempi saada vaativa ja valittava nainen, joka ei lähde mukaan miehen harrastuksiin, ei halua tehdä sängyssä mitä mies haluaa, eikä tee mitään miehen takia? Sitten suhde varmaan olisikin kestänyt... Et taida olla kaikkein fiksuin mies...
"Olisiko ollut parempi saada vaativa ja valittava nainen, joka ei lähde mukaan miehen harrastuksiin, ei halua tehdä sängyssä mitä mies haluaa, eikä tee mitään miehen takia?"
Miksi helvetissä NAISEN tulisi PALVELLA MIESTÄ? Mikä vitun Orja sä muka oot? Miehellä on omat halut ja sulla samoin ja jos ne ei kohtaa niin voivoi- sopivia löytyy kyllä. Ymmärrän kyllä ton jossain peräkylillä, missä miehiä ei yksinkertaisesti ole ja ne, mitä on, on perseestä ja kun sulle on nyt kerran sanottu, että mies pitää naisella olla, niin sitten huoraat perse ruvella sellaisen löytääkses ja pyydystääkses.. Joskus riipoo, tiäksä, kulkea jonkun vitun perähikiän kautta ja nähdä millaisten vitun luuserreiden kanssa komiat naiset tuhlaa elämänsä ennen kuin tulevat tänne valittamaan...miehistä. Vittu joo.
sellaisesta asiasta kuin rakastuminen? Ei tarvitse vastata, vastauksen näkee mielipiteistäsi.
Olen toki kuullut. Mutta väitätkö muka, että se yksistään selittää puhtaan idiotismin? Tai siis, jatketun idiotismin, koska puollat sitä näköjään jälkikäteenkin kynsin hampain. Lue ajatuksella, mitä kirjoitin ja kommentoi sitten.
ei ole mitään ajatuksia. Johtunee siitä, että olet vain kuullut rakkaudesta. Vaikka teinkin virheen, en ikinä voisi enkä haluaisi olla noin itsekäs kuin sinä. Rakastuin häneen ja halusin olla hänen kanssaan, eikä hän olisi koskaan ollut sen oikean itseni kanssa. Mutta vaikka olisikin halunnut olla, niin siltikin olisin tehnyt kaikkeni tehdäkseni hänet onnelliseksi. Siksi, että rakastan häntä. Menin liian pitkälle ja kadun sitä, mutta ainakin minulla on tunteet, eikä toiset ihmiset ole minulle vain kertakäyttötavaraa, jotka valitaan sen mukaan kenestä saa eniten hyötyä.
" Vaikka teinkin virheen, en ikinä voisi enkä haluaisi olla noin itsekäs kuin sinä."
Ja mitä sinä tiedät itsekkyydestäni? Mutsiishei, parisuhde ei ole sitä, että miellytetään toista "saadakseen tämän", vaan kahden aikuisen ihmisen välistä kanssakäymistä eri haluineen ja tahtoineen. Myötäilemällä et saavuta mitään Todellista koskaan, mutta se taas on sinun valintasi.
"Menin liian pitkälle ja kadun sitä,"
Niin. Ikinä, älä koskaan unohda itseäsi. Se on kuitenkin se, joka sut nostaa jaloilles joka aamu.
Mitä pettäjästä pitäisi sanoa.. Lättyyn vaan.
olet evännyt meheltäsi mahdollisuuden tutustua aitoon sinuun?
Pelkäät ehkäpä liikaa, etkä uskalla näyttää itseäsi edes lähimmälle ihmiselle elämässäsi(liekö sitten lähin kuitenkaan).
Jos lähdettäs siitä, että ei syytettäs miestäsi mistään, vaan lähdettäs peilin kautta etenemään sellaista elämää, jossa voit olla oma itsesi. Vain sinä pystyt muuttamaan itseäsi, jos uskallat.
Vaikeinta sinulle lienee kertoa, että olet näytellyt nämä menneet vuodet jotakin toista ihmistä :(
etten uskonut miehen pitävän/kiinnostuvan siitä oikeasta minusta. Halusin myös tehdä hänet onnelliseksi ja se oli minulle tärkeämpää kuin minun onnellisuuteni.
En minä häntä mistään syytäkään, itse olen tämän sopan keittänyt, mutta miten tästä pääsisi pois hyvän lopputuloksen kanssa tuntuu mahdottomalta.
Tietenkään hän ei ole minulle se lähin ihminen, eihän hän edes tunne minua. Mutta hän on kuitenkin minulle rakkain ihminen.
Taidan kuitenkin tietää senkin, että jos olisin joskus näyttänyt kuka olen, niin emme olisi enää yhdessä, joten jos kun nyt eroamme, niin olenpahan kuitenkin saanut pitää hänet muutaman vuoden.
rankkaa.
ihmisten psyykkisten vammojen kirjoa ja määrää. MMies on koko ajan ollut oikeassa (minä olen muuten nainen) ja sanonut asiat niin kuin ne on (no lutkittelut olisi voinut jättää, se on asiatonta nimittelyä) ja sinä et vaan voi uskoa vaan inkutat vastaan etkä halua nähdä selviä tosiasioita, vaikka itse niitten keskellä elät ja kärsit.
Ei valhe tee ketään onnelliseksi. Kaikki pettäjät esimerkiksi puolustelevat omaa valehteluaan sillä että kumppania ei haluta muka loukata, vaikka loukataan koko ajan, kumppani vaan ei sitä tiedä. Totuus tulee kuitenkin ennenpitkää ilmi AINA, ja sitten se toinen vasta loukkaantuukin, ja vielä enemmän siitä että on valehdeltu.
Jos et mitenkään halua uskoa että miellyttämisen halusi on sairaalloista, mene keskustelemaan asiasta psykologin kanssa. Saat varmasti kuulla saman. Tuskin uskoisit sitäkään. Sinähän olet vaan hyvä ihminen joka silkkaa hyvyyttään ja rakkauttaan manipuloi muita ihmisiä (sitä juuri teet miehellesi) uskomaan mustaa valkoiseksi jne. Aikuisesta et tiedä vielä mitään. Aikuinen ihminen ei manipuloi muita, ei valehtele eikä esitä olevansa jotain muuta kuin on VAIN SAADAKSEEN HALUAMANSA, vaan kunnioittaa muita ihmisiä, mitä sinä et taas tee. Äläkä tule nyt väittämään että tottakai rakastat ja kunnioitat, ihan koko ajan, sinähän sitä vasta teetkin ja enemmän kuin kukaan muu. Valehteleminen ja manipuloiminen ei ole rakastamista ja kunnioittamista.