Täällä on ollut puhetta että miten tulisi muuttua että mahikset naisten kanssa paranee. Kerronpa omaa perspektiiviä asiaan.
Itse olin nuorempana hieman nörtahtava mutten kuitenkaan hirvittävästi. Tuuri oli heikkoa naisten suhteen ja epävarmuuteni oli aina naisten suhteen suurta.
Itsevarmuus lisääntyi elämän kokemuksen myötä kunnes kolme vuotta sitten kun olin 25 tuli romahdus. Olin tavannut muutaman upean naisen joiden jälkeen tajusin että olin heille ainoastaan pelkkä kaveri enkä koskaan tulisi olemaan mitään muuta. Asioille piti tehdä jotain.
Niinpä luovuin nörttimäisistä piirteistä lähes kokonaan. Olen varsin miehistä alaakin aloittelemassa.
Vaihdoin silmälasit piilareihin ja hankin uusia parempia kuteita. Samalla aloin käymään salilla ja muutenkin pitämään huolta itsestäni. Ensin ajoin hiukset kaljuksi mutta sen jälkeen hankin tuollaisen ihan perusgeeli kampauksen.
Tulen toimeen ihmisten kanssa ja ainakaan huumorin tajuttomaksi minua ei voi väittää vaikka pohjimmiltani olen vakava. Osaan tuo kolahtaa aluksi mutta hyvin nopeasti naiset perääntyvät ja tulevat toisiin aatoksiin. En vain ole tarpeeksi seksikäs ja haluttava kait. Liian turvallinen ja luotettava sekä empatiakykyinen kenenkään elämää rikastuttamaan jännityksellä. Vain keskiverto pitkä olen ja viimeistään naiset varmaan pettyvät sänkytaitoihini. Olen kuitenkin hieman syrjäänvetäytyvä ja minulla ei ole pelimies elkeitä koska ne eivät minulle sovi. Baareissa en tosin edelleenkään viihdy enkä tule viihtymään. En ole tottunut läträämään viinan kanssa ja en pidä pinnallisuudesta. Olen aina katsellut niitä "vaatimattomamman" näköisiä tyttöjä/naisia.
Mutta, mutta...kaikki mitä olen saanut on ehkä lisääntyneitä katseita kaupungilla sekä pari hassua treffiä kun oikein panostin. Olen iskenyt naista niin talossa kuin puutarhassa kulunutta sanontaa käyttäen. Epätoivoinen en ole mutta perisuomalaiseen tapaan olen aivan liian jäykkä naisille lirkuttelemaan ja toisaalta liian siloposki olemaan mikään "äijä".
Hassua että itseltäni löytyy kuitenkin kovuutta jota niiltä koviksia esittäviltä ei löydy. Mutta sehän ei merkkaa mitään vaan se miltä näytät ulospäin. Ihmissuhteet ovat kuin käänteisiä dominoja, ihmiset syövät kuoret ja jättävät sisuksen rauhaan.
Voin siis kertoa että statukseni ei ole muuttunut mihinkään. Kokemusta on lähinnä kertynyt naisten kanssa juttelemisesta mutta mitään muuta ei ole irronnut. Kavereita olisin voinut saada paljonkin, mutta paljonpa se lohduttaa kun etsii rakkautta elämäänsä.
Olen myös tajunnut että olen aivan liian vanhanaikainen joka etsii tositarkoituksella seuraa verrattuna nykyajan meininkiin. Minussa ei ole sitä pilkettä, säpinää ja jännitettä mitä nykynaiset etsivät. Olen lähinnä klassinen herrasmies olematta kuitenkaan niin komea ja rikas tai hyvästä suvusta yms. Virheellinen tuote palautetaan takaisin valmistajalle...
Paljonpa se auttaa jos on päässyt kalana sieltä aavikolta meren äärelle rannalle mutta huomaa ettei voimat riitä veteen asti.
Mitäs vaatimuksia minulla on naiselle koska olen varmaan vain niin kranttu?
Mielellään suurin piirtein samasta ikäluokasta oleva joka pitää kunnostaan huolen ja joka ei ole vielä perustanut perhettä. Tärkeintä olisi että tullaan toimeen luonteiden puolesta ja on vaikkapa yhteisiä kiinnostuksen kohteita kuten vaikkapa elokuvat.
Seuraavaksi en tiedä mistä kriteeristä noista pitäisi luopua jotta olisi mahiksia.
Jos on jaettu huonot kortit heti syntymässä niin on epätoivoista yrittää muuttaa kohtaloaan. Itse olen tajunnut että tuleva seuraava kevät on viimeinen elämäni kevät ja sen jälkeen en jaksa enää metsästää seurustelukumppania. Sitten vetäydyn mieluummin erakoksi kun nolaan itseni ja petyn jatkuvasti kun naiset etsivät jotain muuta kuin mitä minulla on tarjota.
Ja ainut mistä koskaan unelmoin oli rauhallinen? ja luonnollinen tyttö/nainen joka uskoo tosi rakkauteen...ja ehkä tulevaisuudessa yhteinen tytär. Typeriä kaukaisia unelmia, tiedän.
Miettikää siis kahdesti alatteko "muodonmuutokseen" vai ette. Siitä ei ole välttämättä mitään hyötyä ja petytte vain pahasti. Minä muutin itseäni ja nyt olen sillä viimeisellä rannalla kuten joku jo joskus kirjoitti tänne palstalle. Vesi on niin lähellä mutta silti niin kaukana. Hiekka kiduksissa kuristaa kurkkuani...
Ja luettuani tätä palstaa yrittäisitte olla vähän edes toisia huomioonottavia tällä palstalla. Osalla on todella vaikeaa olla sinkku joskus. Itse nautinkin yksin olosta mutta sitten on kausia jolloin tajuaa minkälainen aukko elämässä on ja harmittaa kun tuntuu että itsellä olisi niin paljon tarjottavaa jollekin...tai ehkäpä se on valhe jonka olen sepittänyt itselleni. Ei minulla ole mitään tarjottavaa mitä jollakin toisella paremmalla uroolla/miehellä ei olisi.
Enkä sano tätä itsesäälistä tai että itsetuntoni on huono. Itsetuntoni on kohdillaan ja sen takia kykenen myöntämään tuon helposti. Ehkä jos olisin romantikko niin uskoisin että joku päivä se toinen puolisko vain kävelee vastaan. Mutta kun ei ole vaan on nähnyt asioiden toisen laidan...toivotan kuitenkin kaikille parempaa onnea sen rakkauden etsinnässä.
Kiitos jos jaksoitte lukea loppuun asti.
Yrittäkää vastata aikuismaisesti.
Itse olin nuorempana hieman nörtahtava mutten kuitenkaan hirvittävästi. Tuuri oli heikkoa naisten suhteen ja epävarmuuteni oli aina naisten suhteen suurta.
Itsevarmuus lisääntyi elämän kokemuksen myötä kunnes kolme vuotta sitten kun olin 25 tuli romahdus. Olin tavannut muutaman upean naisen joiden jälkeen tajusin että olin heille ainoastaan pelkkä kaveri enkä koskaan tulisi olemaan mitään muuta. Asioille piti tehdä jotain.
Niinpä luovuin nörttimäisistä piirteistä lähes kokonaan. Olen varsin miehistä alaakin aloittelemassa.
Vaihdoin silmälasit piilareihin ja hankin uusia parempia kuteita. Samalla aloin käymään salilla ja muutenkin pitämään huolta itsestäni. Ensin ajoin hiukset kaljuksi mutta sen jälkeen hankin tuollaisen ihan perusgeeli kampauksen.
Tulen toimeen ihmisten kanssa ja ainakaan huumorin tajuttomaksi minua ei voi väittää vaikka pohjimmiltani olen vakava. Osaan tuo kolahtaa aluksi mutta hyvin nopeasti naiset perääntyvät ja tulevat toisiin aatoksiin. En vain ole tarpeeksi seksikäs ja haluttava kait. Liian turvallinen ja luotettava sekä empatiakykyinen kenenkään elämää rikastuttamaan jännityksellä. Vain keskiverto pitkä olen ja viimeistään naiset varmaan pettyvät sänkytaitoihini. Olen kuitenkin hieman syrjäänvetäytyvä ja minulla ei ole pelimies elkeitä koska ne eivät minulle sovi. Baareissa en tosin edelleenkään viihdy enkä tule viihtymään. En ole tottunut läträämään viinan kanssa ja en pidä pinnallisuudesta. Olen aina katsellut niitä "vaatimattomamman" näköisiä tyttöjä/naisia.
Mutta, mutta...kaikki mitä olen saanut on ehkä lisääntyneitä katseita kaupungilla sekä pari hassua treffiä kun oikein panostin. Olen iskenyt naista niin talossa kuin puutarhassa kulunutta sanontaa käyttäen. Epätoivoinen en ole mutta perisuomalaiseen tapaan olen aivan liian jäykkä naisille lirkuttelemaan ja toisaalta liian siloposki olemaan mikään "äijä".
Hassua että itseltäni löytyy kuitenkin kovuutta jota niiltä koviksia esittäviltä ei löydy. Mutta sehän ei merkkaa mitään vaan se miltä näytät ulospäin. Ihmissuhteet ovat kuin käänteisiä dominoja, ihmiset syövät kuoret ja jättävät sisuksen rauhaan.
Voin siis kertoa että statukseni ei ole muuttunut mihinkään. Kokemusta on lähinnä kertynyt naisten kanssa juttelemisesta mutta mitään muuta ei ole irronnut. Kavereita olisin voinut saada paljonkin, mutta paljonpa se lohduttaa kun etsii rakkautta elämäänsä.
Olen myös tajunnut että olen aivan liian vanhanaikainen joka etsii tositarkoituksella seuraa verrattuna nykyajan meininkiin. Minussa ei ole sitä pilkettä, säpinää ja jännitettä mitä nykynaiset etsivät. Olen lähinnä klassinen herrasmies olematta kuitenkaan niin komea ja rikas tai hyvästä suvusta yms. Virheellinen tuote palautetaan takaisin valmistajalle...
Paljonpa se auttaa jos on päässyt kalana sieltä aavikolta meren äärelle rannalle mutta huomaa ettei voimat riitä veteen asti.
Mitäs vaatimuksia minulla on naiselle koska olen varmaan vain niin kranttu?
Mielellään suurin piirtein samasta ikäluokasta oleva joka pitää kunnostaan huolen ja joka ei ole vielä perustanut perhettä. Tärkeintä olisi että tullaan toimeen luonteiden puolesta ja on vaikkapa yhteisiä kiinnostuksen kohteita kuten vaikkapa elokuvat.
Seuraavaksi en tiedä mistä kriteeristä noista pitäisi luopua jotta olisi mahiksia.
Jos on jaettu huonot kortit heti syntymässä niin on epätoivoista yrittää muuttaa kohtaloaan. Itse olen tajunnut että tuleva seuraava kevät on viimeinen elämäni kevät ja sen jälkeen en jaksa enää metsästää seurustelukumppania. Sitten vetäydyn mieluummin erakoksi kun nolaan itseni ja petyn jatkuvasti kun naiset etsivät jotain muuta kuin mitä minulla on tarjota.
Ja ainut mistä koskaan unelmoin oli rauhallinen? ja luonnollinen tyttö/nainen joka uskoo tosi rakkauteen...ja ehkä tulevaisuudessa yhteinen tytär. Typeriä kaukaisia unelmia, tiedän.
Miettikää siis kahdesti alatteko "muodonmuutokseen" vai ette. Siitä ei ole välttämättä mitään hyötyä ja petytte vain pahasti. Minä muutin itseäni ja nyt olen sillä viimeisellä rannalla kuten joku jo joskus kirjoitti tänne palstalle. Vesi on niin lähellä mutta silti niin kaukana. Hiekka kiduksissa kuristaa kurkkuani...
Ja luettuani tätä palstaa yrittäisitte olla vähän edes toisia huomioonottavia tällä palstalla. Osalla on todella vaikeaa olla sinkku joskus. Itse nautinkin yksin olosta mutta sitten on kausia jolloin tajuaa minkälainen aukko elämässä on ja harmittaa kun tuntuu että itsellä olisi niin paljon tarjottavaa jollekin...tai ehkäpä se on valhe jonka olen sepittänyt itselleni. Ei minulla ole mitään tarjottavaa mitä jollakin toisella paremmalla uroolla/miehellä ei olisi.
Enkä sano tätä itsesäälistä tai että itsetuntoni on huono. Itsetuntoni on kohdillaan ja sen takia kykenen myöntämään tuon helposti. Ehkä jos olisin romantikko niin uskoisin että joku päivä se toinen puolisko vain kävelee vastaan. Mutta kun ei ole vaan on nähnyt asioiden toisen laidan...toivotan kuitenkin kaikille parempaa onnea sen rakkauden etsinnässä.
Kiitos jos jaksoitte lukea loppuun asti.
Yrittäkää vastata aikuismaisesti.
Vastaukset 6
Vanhimmat
turpaanhan siinä vain tulee.
Läski ja pullonpohjalinssit eivät vaan pue ketään :D
Ei ollut koskaan pullonpohjalinssejä vaan ihan muodikkaat lasit.
Myöskään varsinaisesti ylipainoinen en ollut kuin nuorempana.
Samoin "nörttiys" oli vähän niin ja näin.
Mutta jos se noista oli kiinni niin eipä tuon muutoksen jälkeen varsinaisesti ole ollut hirvittävästi vientiä sen enempää.
Ihan hyvä teksti. Jäin vain kaipaamaan tarkempia kuvauksia kokemuksistasi naisten kanssa.
En kyllä usko että kukaan voi vain luovuttaa niin vain,katkaista tavoitteensa ja halunsa pois. Itelläkin oli tuossa yksi vuosi tai puoli että jotenkin ei huvittanut tehdä pahemmin mitään aloitteenpoikasta,mutta se aika meni ohi. Kaikki tasaantuu ja välillä on fiilistä yrittää vähän enemmän ja välillä vähemmän. Elämä kuljettaa uusiin tilanteisiin epäsäännöllisesti.
Kokemukset naisten kanssa ovat jääneet aika vähiin.
Lähinnä joitakin treffejä ja nämä naiset olen iskenyt oppilaitoksista/työpaikoilta yms. heihin hieman tutustuttuani hienoiselta tuttavapohjalta. Mutta ei ne sen pidemmälle kanna. Se on se perinteinen "olet ihan mukava kaveri mutta en ole kiinnostunut sillä tavoin sinusta". Voi vain aina todeta että kukapa nyt olisi. Ehkäpä en itsekään toisen sukupuolen edustajana olisi itsestäni kiinnostunut. Pisin "suhteeni" oli tapailua jota kesti 2-3 kuukautta. Kyseessä oli tuolloin tyttö joka itse oli epätoivoinen ja kai olin hänelle jonkinlainen korvike.
En minä varsinaisesti luovuta vaan keskityn elämässäni sitten muihin asioihin. Kun on intensiivisesti yrittänyt tässä jonkin aikaa ja tehnyt muutoksia joiden pitäisi parantaa mahdollisuuksia muttei natsaa niin kyllä siinä tulee halu luopua ainakin liiasta yrittämisestä.
Sen voin todeta että elämä voi kuljetella uusiin tilanteisiin mutta jos ei edes yrittämällä löydä mitään niin sitten kaikki on kiinni meillä joillakin lottovoiton kaltaisesta sattumasta. Sitä kai sitten voi odotella loppuelämänsä kunnes ummistaa silmänsä sen viimeisen kerran.
Sitä kun ei ole syntynyt sillä tavoin meneväksi tyypiksi ja varsinkaan kun Suomessa ei ole baareissa viihtyvä niin laihaksi jää saaliit. En kyllä ole etsinytkään naisia kahmalokaupalla, vain yhtä erityistä mutta se on jäänyt sekin vähä löytämättä.
Ehkä luonteessani on jotain vikaa tai en ole vain niin miehekäs lopulta että toinen sukupuoli tuntisi minkäänlaista vetovoimaa. Mutta minkäs teet, yritinpähän ainakin aikani. Jokaiselle muistutus että muodonmuutoskaan ei välttämättä auta yhtään.
Tiedän että osa ihmisistä ajattelee että pitäisi laskea rimaa mutta hankala nykyisin liikkuvaisen ihmisen olla vaikkapa ylipainoisen kanssa tai sellaisen jolla ei ole pitempää seurustelukokemusta naisen kanssa jolla on jo lapsia. Siinä tulee jo vastaan erilaiset elämäntavat.
Osittain nuoruuteni meni jopa ohi ja sen takia ehdotan että jos olette nuorempia niin pyrkikää siihen muodonmuutokseen heti ja katsokaa miten käy. Nyt voin ainakin itse todeta että yritin.
Tänä keväänä katsotaan tai sitten on se ja sama. Mietin itse että kuinka monta pettymystä enää jaksan tililleni ottaa. Helpompi olla yksin ja laittaa unelmansa hyllylle pölyttymään. Pikkuisen kirpaisee mutta sellaista se elämä vain on.
Minulla flaksi on viimeisen muutaman vuoden aikana vähintään 10-kertaistunut, sen jälkeen kun aloin kasvattaa rastoja.
Geelitukka ja muutkin lyhyet hiustyylit sen sijaan ovat flaksintappajia, ponnari myös.
Kumpa tuon olisi huomannut jo 15 vuotta sitten eikä vasta viime vuosina.
Vaatteilla ja vastaavilla, edes hygieniaan panostamisella ei ole suurta vaikutusta.