mulle on nyt 2 peräkkäisen pojan kanssa käynyt sama..ovat eronneet, tapailleet minua ja sitten kuitenkin palanneet entistensä luo..taidan olla ikuinen kakkonen, aina laastari!
mikä IHME siinä on että entisen vetovoima ja kontrolli saa miehet palaamaan sen luo jonka he itse ovat jättäneet????!!
mikä IHME siinä on että entisen vetovoima ja kontrolli saa miehet palaamaan sen luo jonka he itse ovat jättäneet????!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
...mitään! ne ovat haikailleet kokoajan ex:n luo takaisin ja olivat kanssasi vain ajankuluksi...:((
älä ota niitä pölvästeistä murheita itsellesi...
olet ilmeisesti aika nuori ja sulla on elämä edessäsi?!
kyllähän se riipaisee kun tollaista sattuu, mutta nokka pystyyn ja kohti uusia huimia seikkailuja!
kyllä se oma kulta sieltä löytyy!
laita rima korkealle äläkkä retkahda kaikiin luusereihin!!
...sielunpeiliin myös. Huomasivat, että exä onkin aika kiva!
:)
Tapaile uutta tuttavuutta jonkun aikaa ihan kaveripohjalta ennen seurustelupäätöstä, jotta pääset selville siitä, kuinka kauan pojan edellisestä suhteesta on kulunut aikaa ja kuinka paljon exä välähtelee keskusteluissanne. Ihmiset, jotka ovat eronneet tyyliin viikko tai kuukausi sitten, ja ovat muka valmiita uuteen suhteeseen, kannattaa heivat heti kättelyssä. He ovat joko kukasta kukkaan lentäjiä tai eivät osaa käydä läpi eroprosessia. Eron käsittely vie oman aikansa ja se aika on parempi olla sinkkuna, eikä käyttää muita laastarina omalle surulleen ja jättää sitten oman onnensa nojaan.
Minä tapasin miehen,ihastuin ihan kunnolla. Tiesin aikaisemmin,että oli vaimo ja lapsi,mutta eronneet yli puoli vuotta ennen minun tuloa.
Mitäs tuli ilmi...asuivat "erillään". Vaimo yhteisessä kodissa ja mies mökillä,mutta silti suhde jatkui muilta osin normaalisti siihen päivään asti kunnes me ruvettiin seurustelemaan. Selvisi myös ettei eroa edes oltu laitettu vireille.
Siinä tuli meidän suhteen kriisi. Valehtelua ja salailua. Luottohan siinä meni,tiedä mitä uskoa enää. Minähän olin silloin kakkonen,ikinä ennen ollut ja periaate ettei koskaan kosketa ukkomieheen sai heittää mäkeen. Puhumalla asiat selvitettiin,koska halusin antaa toisen mahdollisuuden,kokeilla suhdetta.
Sitten selvisi,että makselee edelleen vaimon asumiskuluja yms...
Nyt keikun rotkon reunalla,lähteäkkö vaikka loppujen lopuksi rakastan miestä vai jäädä ja kokeilla polttaako taas siipensä.
Suhteessamme muitakin ongelmia toki on,joiden takia tulee mieleen,onko sanonta "rakkaus-kaiken se kärsii" todellakin vaivan arvoinen?
Toisaalta en haluaisi erota,mutta en minäkään voi loputtomiin yksin suhdetta kantaa eteenpäin.. Mieskin muuttui alkuhuuman jälkeen ihan toisenlaiseksi. Itse olet risteyksen päässä ja pitäisi valita suunta. Saisi vain omat ajatukset selville,päässä pyörii miljoona asiaa eikä tolkkua ota...