En jaksa enää tätä riipivää tunnetta sydämessäni, kaikki näyttää harmaalta, mikään ei tunnu miltään, kaikki maistuu samalta. Ei tee edes mieli puhua kellekkään mitään. Haluaisin nukkua mutta en pysty. Maailma vaan humisee korvissani ja kyynel pyrkii silmäkulmaani. Olen hukassa :(
Kaikkensa antanut
Lyöty mies..
91617
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Harmaata
sankan sumun kätköissä
Hapuilen valoon
tunnustelen tulevaan
vaikka mieli niin raskas
vaikka niin allapäin
Tiedän on jossain valo
jossain ihminen jonka vielä tahdon nähdä
jota vielä kuunnella
Jossain unelmat
odottavat toteutumistaan
ja itse unelmoijaa
Mutta nyt
yksin mun antakaa olla
hetki yksin
että löydän rauhan
ja valoon taas
Hän ei mua tahdo
hän
kenen vuoksi elän
hengitän
On siipeni rikki
uudestaan opettelen lentämään
Voisitko kertoa vähän tarkemmin ?
Kaikki alkoi aivan "puun takaa", yllättäen ja kävi niin että rakastuin. Rakastuin oikeasti ensimmäistä kertaa lähes kolmenkymmenen ikävuoteni aikana ihanaan naiseen, olin onnellisempi kuin ikinä ja tunsin todella eläväni.. Minulla oli todella hyvä olla, meillä molemmilla oli, tunsin sen. Kunnes aivan yhtä yllättäen kuin se alkoikin oli kaikki lopussa ja jäljelle jäi vain tämä rutistava tunne sydämessäni, miettiessä valvotut yöt ja järjissäni säilymisen taistelu ahdistuslääkkeiden voimalla :/
Minä niin tahdoin, ja tahdon vieläkin. Nyt hän välttelee minua ja edes harvoin vastaa soittooni, ja silloin kun vastaa tunnen kylmän viitan laskeutuvan ympärilleni, ei sanoissa enää sitä lämpöä, ei sitä hulluutta johon niin rakastuin, ei sitä että ei malta odottaa näkevänsä.. Se sattuu. Sattuu niin paljon.. sydänveren kyynel vierii poskelleni kun ajattelen häntä. Ikävä on ylitsepääsemätön :(
Mulle kävi aivan samoin... miehen kanssa... kaikki tapahtui nopeasti ja loppui täysin yllättäin ilman ennakko varoitusta... viime tapaamisella kaikki oli vielä TODELLA hyvin ja suunnittelimme kaikkea kivaa... nyt ei enää yhtään mitään... ei vastausta viesteihin, soittoihin... ei mitään!!!!!!
Että ei mitään kunnollista selitystä?
Vain "En ole enää varma haluanko"...
EI EDES SITÄ!!
Ei yhtään mitään... tyyliin tänään nähtiin ja kaikki hyvin... huomenna oltiin jo vaisumpia kuin koskaan ennen ja sitten ei enää edes vastata soittoon... sitten joskus monen päivän päästää ihan tavis mitä kuuluu soitto, lyhyt sellainen, niinkuin velvollisuudesta, olin mahd. norm.
Olisi varmaan pitänyt pitää "kuulustelu" tai muuta vastaavaa ja sitten taas ei mitään!!
Että näin...
Väsyttää vaan ja aina vähän itkettää. Illat ovat kaikista vaikeimpia. Olen käynyt läpi näitä juttuja. Ei minua voi kukaan parantaa, ellen paranna itseäni. On ollut niin tajuttoman paha olo. Silti on kuitenkin ikävä. Olisin toivonut, että toinen olisi ymmärtänyt. Ei voi ketään pakottaa.
Juu käytiin muijan veljen synttäreillä josta jatkoille baariin. baarissa muija ei juonu mitään. oltiin siinä bauttiarallaa tunti. ja kas kummaa vessaan mentyäni näin ku joku muija panee (kylläkin vaatteet päällä) ja kas sehän on oma muija. muija siitä sitte lähti toisen perään, hups. eikä sillä oo mitään muistikuvia siitä mitä sattu.
Koita ryhdistäytyä! Mieti kenen kanssa voisit keskustella surustasi.Varmasti helpottaisi, kun puhuisit jonkun kanssa.