Olen seurannut nyt jo tovin oman lapseni elämää äidin luona. Äiti halusi eron ( löysi uuden miehen) , joka sitten kyllä jätti hänet. Nyt etsii lakkaamatta uutta ja uutta. Olen itse työkyvytön, ( menetin käden) ja nainen halusi heti eron, ja osittain siksi ( käden menetys) lapsen huoltajuus annettiin äidille. Nyt siellä raavaa miestä miehen perään, ja lapsi joskus kysyy ketä miehiä ne on jotka siellä äidin vieressä nukkuu. Lapsi on nyt 4 vuotta ja ei nuku öisin enää ilman painajaisia. Olen ottanut yhteyttä sosiaalitoimistoon, ja kertonut tilanteen, mutta äiti sano vain minun olevan katkera ja hakevan vain kostoa. Ja kumpaa virkailijat uskoo. Äitiä. Niin, en syyllistä kaikkia Yh-äitejä mutta näin on asiat nyt.
Yh-äidit treffeillä ja lapsi kärsii!
ex mies
303882
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Ei kyllä ole totta, että ex-vaimosi siksi olisi saanut huoltajuuden koska olet menettänyt toisen käden..
Naiset ovat ensisijassa huoltajuus asioissa, harvoissa tapauksissa joissa on näyttöä äidin epäpätevyydestä olla lapsen yksinhuoltaja, saa isä huoltajuuden, muutoin se menee automaattisesti äidille.
Kun miehen maksukyky loppuu, niin akka lähtee. Jos on yhteisiä muksuja, niin miehen maksukyky vaan venyy vaikka akka on jo toisen kanssa. Mielestäni kannattaa tehdä niin, että jos haluaa lapsia, niin sitten monen eri naisen kanssa. Ei pelkästään yhden.
lapsesi pään itse eronnut tiedän miten tuon 4v lapsen aivot toimii ei ne muista asioita jos joku ei kysele äitien mies asioita
ANNA ENTISESI ELÄÄ OMAA ELÄMÄÄ
ÄLÄ SOTKE PIKKUISESI PÄÄTÄ
OLE ISÄ HÄNELLE JA OLETTE TE 2 PERHE SINULLA OLLESSA ANNA ÄIDIN OLLLA
olen asioiden antanutkin mennä, täysin äidin ehdoilla. Ja lopputulos on tämä, jos lapsen mielipidettä kysytään niin hän viihtyy minun luona paremmin. Sekin minun syy? Onkohan nyt niin että täällä on nyt sellainen Yksinhuoltajien paratiisi jossa ei fysiologisella isällä ole mitään asiaa lapsen hoitoon, otetaan vaan elatusapu ja pyydetään muutakin rahaa vähän väliä lapsen tarpeisiin ja sitten annetaan palaa toisen miehen kanssa. Enpä tiedä, mutta ei ole normaalia että parin kuukauden välein vaihdetaan miestä. Vai onko? Sekö on lapsen parhaaksi? Kiitos kaikille. Näkemiin.
neljä vuotias ei osaa vielä kertoa omaa mielipidettään vaan sanoo sen mitä sinä opetat, siis elä sotke pienen päätä.
Kuitenkin kysyt että eikö isin luona olekin mukavampaa kuin äidin luona? Isin luona ei kulje setiä eikä tätejä, yms.
Älä kysele, älä painosta, L A S T A !!! Vaan nauttikaa hetkistä, touhutkaa ja puuhatkaa, koita saada lapsesi useammin luoksesi, sovi vaikka äidin kanssa että lapsi on sulla viikon ja äidillä toisen viikon.
on yleensä kivempi olla sen vanhemman luona, jossa ei asu. Siellä jaksetaan järjestää aina vähän extraa, kun ei arkea tarvitse elää. Jos lapsi olisi sinun luonasi pääsääntöisesti, äiti varmasti järjestäisi lapselle extraa, kun sinä yrittäisit järjestellä arkea toimivaksi. Silloin lapsi kertoisi, että äidin luona on kivempaa.
Kertoo kyllä sun kypsymättömyydestä, jos kyselet pieneltä lapselta tuollaisia asioita.En ihmettele, että lapsen äiti on tässätapauksessa huoltaja. Kyse ei ole käsivammasta, vaan asennevammasta.
Vaimoasi vai jättikö sut juomisen takia?
Jos olis sua rakastanut ei siinä käden menettäminen syy ole eroon!!!!
käsi meni töissä, kaaduin sirkkeliin työmaalla. En ole juonut, enkä hakannut ketään. Eli tämä kaikki on minun vikaa, ja pitää olla vain hiljaa ja katsoa. Olettekohan nyt tosissanne?? Tuntuu jo hullulta että naiset saa melskata miten lystäävät. Kiitos teille. On varmaan parempi että katoan lopullisesti.Kiitos.
ja parempi kaikille.
kannattais vähän ajatella mitä kirjoittaa!
meinaatko ettei yh-äidit saisi etsiä uutta miestä, että heidän pitäisi vaan olla yksin lapsen kanssa. Olet vaan mustasukkanen. En mä ainakaa treffeille lastani vie :(. Kyllä sille hoitaja hommaan, ja saankin jos treffit on. Mitäs jos lapsi muute olisi sulla, naiset vaihtuisi tiivisti sielläkin päin. ehkä..
sympatia toisilleen ylittää kaikki käsityskyvyt! Ei voi kun ihmetellä.
Jos lapsi asuu äitinsä kanssa, yleensä hän on siinä 12 vuorokautta 2 viikossa ja lapsi on isällään kaksi vuorokautta. Isä pystyy vallan mainiosti hoitamaan suhteitaan ilman lasta kun ainoastaan joka toisen viikonlopun on "kiinni".
Jos ja kun äiti haluaa vielä itselleen uuden miehen, pitäisikö hänen odottaa kunnes lapsi täyttää 18 vuotta ja alkaa sitten se oma sosiaalinen elämä? Kuka mies suostuu suhteeseen, jossa voidaan tavata vain joka toinen viikonloppu?
Olet kai tehnyt isyystestin? Tuollainen nainen on aivan hyvin voinut imaista ties kuinka monen spermat avioliittonne aikana. Välttyisitpä ainakin maksuilta... Ei teillä rakkautta tuntunut löytyvän, etenkään jos se kädestä oli kiinni.
Ja mikäli olet käyttäytynyt kunnollisesti, niin sympatiat ovat puolellasi, nostan whiskilasin tervehdykseksi ja hyvän jatkon toivotukseksi!
Ja naisten sokea sympatia sekä empatia naurattaa. Taidankin ottaa toisen whiskin...
en tajua miks rakkaus katoaa kun tulee vastoin käyminen, eikö sen pitäs lujittaa liittoa vaan??
tiän monia ihmisiä jotka jättäneet puolison kun se sairastuu..työttömäksi jää jne.En vaan tajua!!!onko moni vaan olemisen takia yhdessä ei rakkaudesta??varmaankin, mutta en itse pysty elämään ihmisen kanssa josta en tykkäis..enkä jättäs miestäni mistään hinnasta!ainoastaan siitä että tunteeni kuoli..tai se löisi sillä sitä asiaa en anteeksi anna yksikin kerta olis viimeinen.Mutta kriiseissä en jättäisi sillä tukea ja turvaa kumppani kaipaa ja yhdessä taisteltava kaikkea vastaan elämässä muutenkin.
Ja jos pieni lapsi hän tarvitsee aikuisen mallin, elämisen mallin.
Kyllä asiasta kannattaa puhua,ei ne äitiä pelkästään kuuntele, myös sua.Sanoppa seuraavan kerran lapsen parhaasta??!Jos minulla naisena olisi pieniä lapsia erotessa en siihen vierasta ukkoa ottas enneko lapset isoja!
lapset kylläkin jo vanhempia, toisella kymmenellä kaikki, mutta en kyllä tuo mitään yhden yön suhteita kotiimme. Haluaisin löytää vakikumppanin, mutta toistaiseksi en ole löytänyt, vaikka pitempiä seurusteluyrityksiä on ollut jo pari. Lapsetkin ovat tavanneet nämä miesystävät ja varsinkin ensimmäinen heistä tuli todella hyvin toimeen lasten kanssa, toinen sensijaan ei huomioinut lapsia ja paljastui myös häntäheikiksi. En usko, että lapsille näistä tuli mitään "traumoja", mutta ehkä itse olen seuraavalla kerralla vieläkin hitaampi päästämään miestä käymään kotonani...
Mieheni petti ja jätti minut toisen naisen takia ja nyt tuo nainen häärii entisessä kotonani - minkähän mallin siitäkin lapset saavat. Naiset eivät toki vaihdu, mutta kaipa sekin jotain ajatuksia herättää, kun isä ottaa uuden naisen kotiin ja laittaa äidin kierrätykseen...
Ei voi kun ihmetellä taas. Jollain palaa hermot täällä kirjoittaessaan, joku antaa luonneanalyysin tuntematta ihmistä. Nämä kaikki tarkoittavat siis sitä, että kaikki on aika kypsymättömiä ja kriisissä vielä, joillakin kriisi on loppuikäinen. Mustasukkaisella miehellä ei ole muuta mielessä kuin että kun se exä antaa kaikille, tuttua on. Mutta kun mies on esim. siis ex olla seksiaddikti ja nainen ei välttämättä makaa kaikkien miesten kanssa kuitenkaan, kaipaa vain enemmän hellyyttä vierellä. Tämä asia helpottaa yleensä exää, kun tajuaa, ettei kaikki ole aina seksiä. Naiset alkavat monesti haukkamaisesti nokkia heikoilla olevaa miestä. Älä lyö lyötyä, ole sanomatta yhtään mitään mieluummin, jos ei ole järkevää ja asiallista ollenkaan. Eiköhän se tunnista tuntiin kamppailu riitä jo väsyneelle miehelle elämässä. Lapsi ei mielestäni saa olla ehdoton este elämän jatkumiselle ja etenemiselle, kuitenkin paras olisi, jos äitikin pystyisi elämään ihmisiksi suhteittens kanssa, sillä miehet huomaavat kyllä ajan kuluessa mikä nainen oikein onkaan, jos lapsi jää sijalle kaksi. Aikansa kutakin...Luulisin, että tässä tapauksessa lapsen isä on todellakin huolissaan, mitä lapsi näkee, oppii ja tuntee. Hyvää uutta vuotta eronneet, yksinhuoltajat ja kriisissään kamppailevat ihmiset.
Luin koko tuon aiemman ketjun ja olen järkyttynyt tämän isän saamista vastauksista.
Olen itse kolmen lapsen äiti, eronnut 13 vuotta sitten eli lapsenikin siitä päätellen jo isoja, eli eletty on se vaihe sekä omaa, lasten että isänsä luopumisen tuskaa kokien ja oma, aikuisen yksinäisyys sietäen.
Ikinä, ei ikinä mene äidin huomionkipeys lapsen edun edelle, tai sitten hän ei huoltajan valtuuksia ansaitse!! Ei missään tapauksessa kuulu 4-vuotiaan ihmisalun nähdä omassa kodissaan vaihtuvia isäkokelaita, jo nyt on ihme jollei kenenkään muun kuin isänsä järki tässä tapauksessa sitä sano. Ei ole kyse yksinhuoltajien ihmisoikeuksista tai oikeudesta paneskella ympäriinsä niin tahtoessaan, vaan lapsen oikeudesta tasapainoiseen ja turvalliseen kotiympäristöön, jossa hän tuntee ne ihmiset jotka hänen nukkumaan mennessään ja aamulla herätessään ovat paikalla. Aikuiset hoitakoot asiansa muutoin. Joka ei pysty tätä lapselleen tarjoamaan, ei ole vanhemmuutta ansainnut vaan kipannut maailman kallisarvoisimman saamansa lahjan kaatopaikalle paskantärkeyttään.
Aloittaja on täysin oikeassa ollessaan huolissaan, mutta Sinulle sanoisin vain, että yritä edelleen sinnikkäästi tulla siellä sosiaalitoimistossa kuulluksi. Ellei aiempi keskustelutyyli purrut (ymmärrän miten vaikeaa voi olla ollenkaan saada asiansa ydintä ja pahinta huoltaan esille silloin kun ahdistaa, ei se viranomaisten kanssa keskustelu normioloissakaan aina helppoa) niin kokeile tätä: Soitat sinne uudestaan, sanot että edelleen olet lapsestasi niin huolissasi ettet tahdo osata sanoiksi pukea. Sitten myönnät jo ensimmäisissä lauseissasi että tarvitset heiltä apua asiaan, ainakin kartoittamaan tilanteen uusiksi, eikä niin, että aloittaisit moittimalla toista osapuolta > se monesti aiheuttaa vastareaktioita, jotka eivät edistä itse asiaa (kuten esim. nämä saamasi vastaukset täällä).
Yhtä vaikeasta tilanteesta kuin sinulla ei itselläni kokemusta ole, mutta ystäväpiiriini kuuluu pari sos.alan ammattilaista ja ihan ihmisiä ovat. Kätesi katkeamisesta ei ilmeisesti ole kovin kauaa? Oletko päässyt kuntoutukseen, uudelleenkoulutukseen jne? Joko selviät arkiaskareista ilman muuta apua? Kättä tai sitä kohtaa missä sen pitäisi olla varmaan särkee vielä, kuinka pahaa se on? Miten olet henkisesti selvinnyt käden menettämisestä? Luulisin nimittäin, että kun kokonaisen raajan menettää, niin siinä on pitkä prosessi sekä fyysistä että henkistä työtä. Sitä ei ainakaan edistä jatkuva huoli lapsen hyvinvoinnista ja turvallisuudentunteesta, eli ei riitä että vain toinen asia hoidetaan päiväjärjestyksestä vaan molemmat!
Sekä sinun toipumistasi että lastasi auttaa parhaiten uudet pidemmän tähtäimen suunnitelmat. Voitko kuvitella, että jonkin aikaa olisit rauhallisemmin mielin, jos tosiaan saisit vaikka perhetyöntekijän käymään välillä exäsi luona? Ehkä tuomassa lasta luoksesi käymään useammin? Laajempi tapaamisoikeus? Exäsi tarvitsee myös jotain apua henkilökohtaisessa elämässään (älkää suotta lukijat vaahdotko, tasapainoinen ihminen ei lapsensa silmien edessä lumppua ja lapsen silmien edessä tehtynä se etenkin on juuri sitä) ja samainen perhetyöntekijä voisi samalla kartoittaa myös hänen tilannettaan. Fakta on, että balanssissa hän ei ole noin toimiessaan, ehkä minua viisaamman ammattilaisen diagnoosi tarpeen.
Toistan sen verran vielä itseäni, että kun seuraavan kerran otat luurin käteen ja soitat sos.toimistoon, älä ajattele heitä virkailijoina joille sinun täytyy jotain vakuuttaa, kerrot vain että olet niin huolissasi että tarvitset apua, kuten asia on. Olen mielettömän onnellinen ja niin ovat etenkin lapseni, ettei isänsä aikoinaan antanut periksi missään, mikä koski lastemme hyvinvointia, jos eri mieltä olimme, vaikka minä joskus v***uillessani yritinkin muodon vuoksi tai hormoonihäiriöissäni uhitella. Ja minullakin sentään ollut yksinhuoltajuus ja päätösvalta siinä mielessä kaikki nämä vuodet, vaan normaali järjellä ei toista vanhempaa ja hänen mielipiteitään tai huolenaiheitaan noin vaan deletoida.
Usko pois, vaikka nyt on rankka vaihe niin sen löydät vielä palkintona edestäsi. Älä anna periksi.
jatkamatta, että raksamies se minunkin lasteni isä on ja näin jo odotusaikana painajaisia, että siellä työmaalla sattuu jotain, sirkkeli nimenomaan se kaiken pahin peikko... Vieläkin muistan ne täysin kirkkaasti, vaikka hereillä olenkin. Tuli tässä nyt mieleen, että olisikohan tuo onnettomuutesi ollut exällesikin niin traumaattinen kokemus, ettei osaa siihen muuten reagoida kuin häsläämällä...? Sitä suuremmalla syyllä tarvitsee hänkin jonkun apua. On sinusta kuitenkin niin paljon välittänyt, että äidiksi yhteiselle lapsellenne ryhtynyt, niin eihän se voi olla jälkiään jättämättä..
Oli miten oli, niin hattua nostan sun isyydellesi. Jätä omaan arvoonsa kaikki ne kommentit, jotka eivät auta sinua auttamaan muksuasi, nääs joskus on vaan priorisoitava ketä kuuntelee :).
On kans yksilöitä, jotka ei tippakaan välitä lapsensa kohtalosta. On se kyllä niin, että yh-äitinä kuitenkin lapsi on edellä kaikkien. Se on elämän keskipiste äidille. Minun lapseni isällä viihde on lapsen edellä. Ja suhteessa oltaessa pelasi palkkansa yms yms. Ei sellanenkaan ole hyvä malli lapselle. Muutenkin meillä pakkaa tapaamisetkin olla sellasia, että isi ei noudata kunnolla niitä. Eipä tässä paljon voi tapailla ketään, eikä olekkaan kova hinku. Ihan onnellisia olemme ilman ukkoa tällä hetkellä, vaikka tottakai välillä kaipaa sitä toista puoliskoa tukemaan vaikeissa ja iloitsemaan erilaisista asioista. Jos treffeille menisin ja alkaisin tapailemaan jotakin, en kyllä sekottaisi heti lasta mukaan. Mutta mitäs tuosta suhteesta tulisi, jos äiti estyy tapaamasta miestä. Ei se mies jaksa sellastakaan odottelua. Yh-äidit ei ole sen kummempia ihmisiä kun muutkaan, tekee suuren suuren työn lapsensa kanssa yksin. Kunnollinen yh-äiti ei omia tarpeita laita edelle, vaan lapsen. Kaikkea muuta ehtii vielä tekemään. Vaikkakin se oikea saattaa joskus tulla vielä vastaan. Näin uskon. ei elämä vielä ole pelattu vaikka yh-äiti onkin. Ei sitä lasta pidä sekoittaa erimiesten kanssa se on totta. En itekkään olisi tykänny (vaik mulla ollut ja on yhä molemmat vanhemmat yhdessä, olleet 38v avioliitossa), ett jos mun äiti olisi ollutkin yh, että se pelehtisi vaan miesten kanssa, ja itse me lapset jäätäisiin toiselle sijalle. EN olisi pitänyt ajatuksesta että äidillä vaihtuu miehet kokoajan. Olisin varmaan lähtenyt lipettiin 15-16v jo, jos niin olisi ollut. Pitää asettautua välillä lapsen asemaan ja miettiä miltä se tuntuisi iteltä kun olet vailla äidin hoivaa, ja se vaan tapailee ukkoja. Miten itse sietäisi tuollasta.Kaiken kannattaa huomoida kun lapsi on elämässä. mutta elämä jatkuu yh-äideilläkin, ei se elämä yhteen kaatuneeseen suhteseen kaadu. Eikä myöskään isällä. Muuten on yh-isiäkin olemassa. Mites he tapailee naisia? Missä lapsi on silloin? kysytäämpä asia noin päin.. hyvää uutta vuotta kaikille ! :)
Ja hyvä äiti olet vaikka ei helpolta tunnukaan aina se, että ei ole ketään sitä omaa etua puolustamassa tai sen äidin parasta ajattelemassa.
Mutta kuka oikeasti edes tahtoo kotiinsa ja lapselleen isäpuoleksi miestä, joka ei treffailuvaiheessa ymmärrä, että täytyy ottaa huomioon se lapsikin? Kyllä ne perhe-elämään sopeutuvat miehet ja potentiaaliset vakavasti otettavat fiksut miehet ymmärtävät alusta lähtien tehdä tuttavuutta varovasti eivätkä itsekään tahdo törmätä vaippaikäiseen kikkeli tanassa vessasta tullessaan. Siis edelleen huudan naisten ja äitien vastuuntunnon perään, että valitkaa edes itseänne viisaampia miehiä sitten jotka tajuavat lapsia vähän varjella, jos itse ette millään malta niitä olla raahaamatta kotio.
Mahatvaa tekstiä ja ihana,kun jaksat tsempata lyötyä ihmistä.tuli itsellekin paha olo tuon lapsen puolesta,jos oikeasti pikkuisen elämä on tuollaista.En ikinä voisi omille muksuilleni tuollaista tehdä,ei ikinä!
Aloittajalle toivon voimia ja jaksamisia.Hänen elämänsä on mullistunut kaikinpuolin,valitettavasti.Ja kaiken lisäksi huoli omasta lapsesta ja se toivottomuuden tunne,kun ei voi asioihin vaikuttaa.Tsemppiä!Pidä itsestäsi huoli,että edes toinen teistä vanhemmista pysyy selväjärkisenä!
Mulla meni toinen käsi onnettomuudessa parikymmentä vuotta sitten. Ihan hyvin
sitä pärjää yhdelläkin kädellä, vaippojakin
on vaihdettu vaikkei omia lapsia ole. Ja
olen siis mies.
Jollei sulla ole jo uutta kumppania ja haluat sellaisen niin haku vaan päälle, käsivamma ei haittaa niin paljoa kun luulisi.
Yksinhuoltajasta tulee aika helposti pelkkä
panopuu, aika harva äijä haluaa sitä toisen
miehen lasta vaivoikseen mutta seksi kyllä
kelpaa. Exäsi kannattaisi kyllä hoitaa tarpeensa
vähän hienotunteisemmin, ei tuolla systeemillä
pidempiaikaista suhdetta saa ja lapsi kyllä kärsii.
Sossutätien kanssa ei kyllä miehenä pärjää.
Aloittajalle siis: Olen vähän huolissani, kun et ole palannut vastaamaan saamiisi viestihin. Oletko ok? Ethän kiinnittänyt liikaa huomiota noihin aiemmin saamiisi vastauksiin? Tule kertomaan kuinka nyt menee, että tiedettäisi tässä edes yrittää puhaltaa tuulta sulle suotuisammaksi, jos se ylipäätään mahdollista. Kohtalontoverisi tuossa vähän ylempänä ketjussa varmaan toivoo myös sydän syrjällään samaa.
Toivottavasti sua kuunnellaan...kerron kokemuksesta, kun itse erosin, tilanne tosin oli niin ettei lapsen isä halua lapseensa pitää yhteyttä, mutta omaa menojalkaa alkoi vipattaa liikaa, se kaduttaa vieläkin. Oma tyttäreni oli kuitenkin 14v. ja on nyt jälkeen päin kertonut, ettei tuntunut kivalta kun mutsi lähti bailaamaan, ei itse osannut juuri nukkua ennenkuin tulin kotiin. No onneksi sitä vaihetta ei kestänyt kauaa...
Niin onko se ihme jos yksinhuoltajien lapset kärsivät?
Tiedän erään tapauksen joka syyttelee muita ihmisiä lapsensa huonosta voinnista, onko se ihme jos 11 vuotias kirjoittelee äitinsä profiililla täällä sivustolla sellaista tekstiä että huh,huh.
Ylläpito ei puutu asiaan millään lailla,ei täällä sitten mitään ikärajaa ole ilmeisesti.
Peiliin voi katsoa sellainen äiti.
Kyllä täällä on asiaa kirjoitettu. Itselläni on neljä pientä lasta ja aikaa ei ole ollenkaan etsiä näitä miehiä hämmentämään lasteni mieltä. Ei sen puoleen, että sitä tekisin. Täällä on puhuttu puolesta ja vastaan. Lapsen puolesta puhun minäkin. En ymmärrä ollenkaan, että miehet tuodaan lapselle näytille. Ymmärränhän minä sen, että aina ei voi tavata kuin lapsen läsnäollessa, mutta semmosta elämää, jos haluaa viettää, hankkikoon lapsenvahdin ja isä kuullostaisi tähän asiaan parhaalta :)))). Ja seuraavaksi puhun myös äidin puolesta. Yksin äitinä,isänä ja kaikkena lapselle oleminen on haastavaa ja sitä toivoisi, että ihmiset eivät tuomitsisi äidin tarvetta löytää itselleen kumppani. Ei sen puoleen tarve minullakin on, mutta ei miestä näköpiirissä. Nainen se yh-äitikin on. Yh-äidit pitäkää itsestänne huolta, koska se on myös lasten paras. Ja ottakaa apua vastaan, jos sitä teille tarjotaan. Opettelen sitäkin asiaa vielä itsekin :). Ja muistakaa, että onnellinen äiti on lapsen paras. Pidetään itsestämme huolta!!!
Lapset tarvitsee nimen omaan äidin joka jaksaa olla iloinen Se ilo tulee tietenkin lapsista mutta nainen tarvitsee sitä hellyyttä ja läheisyyttä myös. Tunnetta että on joku joka välittää. Aikuista ihmistä rinnalleen. Ei kaikki tunteet lopullisesti kuole miehiä kohtaan vaikka eroaakin lasten isästä. Entä kun lapset alkavat olla aikuisia ja nainen jää yksin...
Yksin nainen jääkin jos epätoivoisena miehiä raahaa kotiinsa ,neljä vuotias muistaa ja pelkää ei tajua miksi äidin vieressä sedät vaihtuu, näitä naisia on liikaa, ja siitä seuraa ikuinen yksin jääminen tai elämä menee pieleen lapselta ja äidilä.JOTEN MALTTIA NAISET, isät onkin paljon järkevämpiä miettiessään lapsen parasta,koska ovat tiukemman seulan alla,mitä tulee soskun tätiin joka on voimaton yleensä naisen moraalin edessä, tehdäkseen asilla jotakin.
vieressä nukkuvia tätejä ei taija kukkaan laskee. Eihän ne lapset näe isän tätejä koska isä ei ehdi "kiireiltään" lapsia tapaamaan.