Vuotta 2008 on jäljellä enää reilu vuorokausi. On siis aika laittaa pakettiin asioita niin tämän vuoden kuin loppuelämänikin suhteen.
En jaksa enää. Tarkoitan siis ihmissuhteita ja niiden mahdottomuutta. Erosin muutama vuosi sitten ja uskoin, että voi aloittaa vielä uudestaan jonkun toisen ihmisen kanssa. Usko oli väärä ja tuhoontuomittu.
Joulunpyhien, ja oikeastaan koko syksyn ajan, kävin raskasta surutyötä, kun päätin, että luovutan haaveeni löytää vielä joskus pysyvä ja hyvä ihmissuhde.
Kävin suruntyön läpi edellisen liittoni jälkeen, jotta en kantaisi likapyykkiä mukanani uuteen suhteeseen. Mitä löysin tutustuessani uusiin miesehdokkaisiin? Laskelmointia, tyhjiä lupauksia, kykenemättömyyttä kiinteään ihmissuhteeseen. Ja toisaalta taas riippuvuutta toisesta, halu heti suhteeseen, kykenemättömyyttä seistä omilla jaloilla.
En halua tulla hyväksikäytetyksi, mutta en halua olla toiselle tukiliaanikaan.
Kuulostaa varmaan melodramaattiselta, mutta vuoden vaihtuessa, vaihtuu myös uskoni uuteen suhteeseen ja sen mahdollisuuteen.
Nyt, 42 vuotiaana, kerran eronneena ja uutta pari vuotta suhdetta etsineenä, jätän hyvästit haaveille uudesta parisuhteesta.
En jaksa enää. Minulle ei tule enää koskaan ketään. Luovutan.
En jaksa enää. Tarkoitan siis ihmissuhteita ja niiden mahdottomuutta. Erosin muutama vuosi sitten ja uskoin, että voi aloittaa vielä uudestaan jonkun toisen ihmisen kanssa. Usko oli väärä ja tuhoontuomittu.
Joulunpyhien, ja oikeastaan koko syksyn ajan, kävin raskasta surutyötä, kun päätin, että luovutan haaveeni löytää vielä joskus pysyvä ja hyvä ihmissuhde.
Kävin suruntyön läpi edellisen liittoni jälkeen, jotta en kantaisi likapyykkiä mukanani uuteen suhteeseen. Mitä löysin tutustuessani uusiin miesehdokkaisiin? Laskelmointia, tyhjiä lupauksia, kykenemättömyyttä kiinteään ihmissuhteeseen. Ja toisaalta taas riippuvuutta toisesta, halu heti suhteeseen, kykenemättömyyttä seistä omilla jaloilla.
En halua tulla hyväksikäytetyksi, mutta en halua olla toiselle tukiliaanikaan.
Kuulostaa varmaan melodramaattiselta, mutta vuoden vaihtuessa, vaihtuu myös uskoni uuteen suhteeseen ja sen mahdollisuuteen.
Nyt, 42 vuotiaana, kerran eronneena ja uutta pari vuotta suhdetta etsineenä, jätän hyvästit haaveille uudesta parisuhteesta.
En jaksa enää. Minulle ei tule enää koskaan ketään. Luovutan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
On hyvä jättää etsintä sikseen, antaa olla. Oppia elämän itsensä kanssa, tulla onnelliseksi riippumatta muista ihmisistä. Jos joku tulee vastaan jonka kanssa voi jakaa hetken tai kauemminkin, hyvä, mutta oman itsensä varaan rakentaa elämänsä ja onnellisuutensa... luulen että se on paras tapa elää.
Onnea päätöksellesi. Ja onnea seuraavaan vuoteen, 2009 on hyvä vuosi tulla onnelliseksi ilman että siitä pitää kiittää tai syyttää ketään toista. Elämää edessä vaikka kuinka paljon, mielettömiä mahdollisuuksia, riippumattomuutta ja kokemuksia!
Oikein kihelmöi puolestasi. Tästä tulee hyvä vuosi :D
***
kannattaa omalle arvolle myös laskea marginaali toleranssi niin ei käy huonosti.
surutyö kestää aikaa. Toisilla jopa samanverran kuin tuttavuuskin. On kyllä paha paikka jos yhteisiä vuosia on moniakin.