Oletko muuttanut kumppanisi kotimaahan?

Olin siellä ns. kotirouvana. Mies kävi töissä, minä tein mukulat ja olin kotona. Sitä elämää tarvitsin ja kaipasin silloin kovien sinkkurellestysvuosien jälkeen. Kun lapset syntyivät ja kasvoivat halusin takaisin tänne töihin ja lapsille raitista ilmaa ja 4 vuodenaikaa.

Oli aika avartavaa ja mielenkiintoista, opin siellä kielen ja maan tavat. Suomi on kyllä parempi. Mieheni muutti myös,mutta aika pian erosimme suomeen muuton jälkeen.

Samaan työpaikkaan pääsin suhteilla takaisin. Lähtiessäni myin täällä kaiken ja samoin tehtiin ulkomaantavaroille, siellä myytiin ihan koko omaisuus kun takaisin suomeen tulin.

sitten kun menemme naimisiin. Opiskelut ovat talta eraa ohi, mutta olisi kiinnostavaa opiskella siella jotakin jos vaan aikaa ja mielenkiintoa riittaa. Tyota vaihdan muutenkin niin sukkelaan etta taman hetkisen tyopaikan menetys ei paljon haittaa. Siella tuskin aion hakea toita, tarkoitus on olla kotirouvana ja kotiaitina. Vaikka eihan sita ikina tieda mita innostuu tulevaisuudessa tekemaan :)

Muutimme mieheni kotimaahan noin 4 vuotta sitten. Noin puolen vuoden kotonaolon jälkeen, löysin töitä ja samoissa hommissa olen edelleen. Onneksi löysin, kotirouvaa ei minusta saa tekemälläkään ;)
Tarkoitus on jäädä tänne pysyvästi, lomailemme sitten Suomessa :)

Emme halua enää lapsia, mutta työpaikan sain kaupungilta 8 kk kuluttua saapumisesta. Oli hieman tylsä työ, vaikkakin asiakaspalvelussa tapasin paljon ihmisiä ja sain harjoittaa kielitaitoani. Vajaan vuoden kuluttua avasimme mieheni kanssa oman liikkeen, jossa nyt yhdessä työskentelemme. Saan vapaata, kun haluan ja muutenkin mieheni sanoi, että nyt on elämäni tilaisuus tehdä ihan mitä haluan. Harkitsen maisteritutkinnon hankkimista tässä ohessa... Tänne muuttaessani uhrasin kyllä mukavan työpaikan Suomessa, JA OMAT TULOT, mikä vaivaa vieläkin. Täältä ei haastavia töitä löydy, on sen verran pieni paikka.

Muutin Saksaan ennenkuin tapasin mieheni täällä paikan päällä. Etuna oli tietenkin se, että minulla oli jo työpaikka, asunto ja kieli hallussa. Minä en siis uhrannut mitään. Toistaiseksi myös haluan jäädä tänne eikä mieheni halua missään tapauksessa Suomeen, hän ei valitettavasti viihdy siellä edes lomalla. Kesällä syö sääsket ja on liian hiljaista, talvella on kylmä, pimeä ja taas liian hiljaista.... Tosin hänellä olisi tietotekniikka-alalla työmahdollisuuksia, hänen paras ystävänsäkin oli hiljattain Suomessa pari vuotta erään 'tunnetun kännyfirman' palveluksessa.

Minulla meni niin, etta opiskelin opintoni loppuun ja sitten muutin mieheni maahan. Heti tyoluvan saatuani sain toita koulutustani vastaavalta alalta, kun taas Suomessa tilanne olisi ollut hankalampi, eli hyvin kavi :)

2,5 vuotta sitten. En joutunut luopumaan mistään vaan olen saanut enemmän. Opiskelen edelleen ja teen töitä 3 eri paikassa. Heti alusta alkaen olen saanut töitä ilman mitään ongelmia ja huomattavasti paremmalla palkalla kuin Suomessa.