eikö ne voi vaan lopettaa?
Mikä velvoittaa aikuisia lapsia viettämään jouluja vanhempien luona jos on perustanut oman perheen tai on uusioperhe??
Mielestäni on vanhemmilta itsekästä velvoittaa/pyytää/vaatia perheellisiä aikuisia lapsia perheineen matkaamaan joulun viettoon toiselle paikkakunnalle.
Vuodessa on muitakin hetkiä tapaamiseille, kuin joulu. Itse olen uusioperheestä ja yhteisiä lapsia mieheni kanssa ei ole. Kuitenkin odotetaan, että viettäisimme joka toisen joulun mieheni kotona. Nuorin lapseni on 20-vuotias ja mieluummin vietän joulua hänen kanssa, kuin monta vuorokautta pyörin toisten kodissa ja muut päättävät mitä ja missä aikataulussa tehdään.
Ilmoitinkin, että en aio matkustaa jouluja viettämään pois kotoa, niin johan syntyi poru. Mieheni saa matkustaa yksin, mutta itse en suostu muiden päätöksiin, mutta kun kaikki muut miniät moiseen sirkukseen suostuvat ja mielissään matkaavat.
Mikä velvollisuus se oikein on??
Mikä velvoittaa aikuisia lapsia viettämään jouluja vanhempien luona jos on perustanut oman perheen tai on uusioperhe??
Mielestäni on vanhemmilta itsekästä velvoittaa/pyytää/vaatia perheellisiä aikuisia lapsia perheineen matkaamaan joulun viettoon toiselle paikkakunnalle.
Vuodessa on muitakin hetkiä tapaamiseille, kuin joulu. Itse olen uusioperheestä ja yhteisiä lapsia mieheni kanssa ei ole. Kuitenkin odotetaan, että viettäisimme joka toisen joulun mieheni kotona. Nuorin lapseni on 20-vuotias ja mieluummin vietän joulua hänen kanssa, kuin monta vuorokautta pyörin toisten kodissa ja muut päättävät mitä ja missä aikataulussa tehdään.
Ilmoitinkin, että en aio matkustaa jouluja viettämään pois kotoa, niin johan syntyi poru. Mieheni saa matkustaa yksin, mutta itse en suostu muiden päätöksiin, mutta kun kaikki muut miniät moiseen sirkukseen suostuvat ja mielissään matkaavat.
Mikä velvollisuus se oikein on??
Vastaukset 34
Vanhimmat
Olen itse aina sanonut, että saa tulla, mutta pitäisi kehittää myös omaa perinnettä.
Koskaan en hyväksyisi, että poikamme tulisi ja miniä lapsineen jäisi kotiin viettämään joulua, kyllä siinä pojan auton perävalot kohti omaa kotia näkyisivät nopeasti.
uusioperheissä on ongelmasnsa. Lapset kun ei ole yhteisiä. Miehelläni ei ole yhtään lasta ja ymmärrän, että hän haluaa viettää joulun vanhempiensa kanssa ja muistan heille lähettää joulutervehdyksen ja joululahjan.
En myöskään riitele mieheni menosta vanhemmilleen. Mieheni vain mököttää ja muistuttaa siitä, että olen miehesi ja sinulla on aikuinen lapsi.
Kuitenkin käyn joka vuosi lomastani kaksiviikkoa viettämässä hänen vanhemmilla. Ehkä olen itsekäs, kun joulun haluan viettää 20-vuotiaan lapseni kanssa.
siinä vaiheessa, kun pariskunta saa lapset, he voivat halutessaan aloittaa oman joulusysteeminsä.
Mikäli toista ei kiinnosta lähteä, on se myös toisen hyväksyttävä.
Olen tavannut muutaman uusioperheen, missä toinen lähtee vanhempiensa luokse ja toinen jää kotiin. Eikä mitään porua synny.
Päätöksesi voi myös vaikuttaa muiden miniöiden omaan tahtoon jäädä omaan kotiin viettämään joulua.
Sillä eihän kukaan kuin nuo toiset miniät tiedä, millaista pakkopullaa heidän mielestä tuo yhteisjoulu on.
Joten suosittelen viettämään joulusi poikasi kanssa, sitten kun hänellä on lapsia, kunnioita hänen tahtoaan siitä, miten hän perheensä kanssa joulun haluaa viettää.
hyvin esille ehkä se kaikkein suurin syy näihin
jatkuviin marmatuksiin täällä.
" Minä sanoin, ... ja minähän en kyllä, ... minä"
Minä, minä, minä... minä itse, minä itse, ..minä.
Ei pienintäkään joustoa, ei ajatuksen häivääkään
siitä että tekisi toiselle hyvän olon ja mielen.
Pelkkää itsekkyyttä.
Olen elänyt ja saanut lapseni edellisessä avioliitossa.
Mikä on itsekkyyttä, sekö että jätän lapseni yksin viettämään joulua ja lähden mieheni vanhemille velvollisuudesta?
Ketäköhän kohtaan minulla on enempi velvollisuuksia, omaa lasta vai miehen vanhempia?
Seuraava kysymys varmaan kuuluu, miksi 20-vee ei voi matkustaa 400km ja viettää jouluja tuntemettomien ihmisten kanssa?
Sekin on jo koettu. Kuka nuori jaksaa vastata kysymyksiin, onko isä soittanut, onko iso-vanhempasi soittaneet, saitko lahjoja heiltä ja jos sait niin mitä sait? Samaan hengen vetoon ilmoitetaan me olemme sinun iso-vanhempia myös ja rakastetaan sinua yhtä paljon, kuin ne toisetkin iso-vanhemmat!
Haloo! Miten nuori tuntee olonsa kotoiseksi?? Vieraita ihmisiä, nähnyt muutaman kerran pakollisissa juhlissa.
juuri niin. Sinä vietät mieluummin joulun lapsesi kanssa. Joka on jo aikuinen.
Ehkä sama pätee myös miehesi vanhempiin.
Ehkä joskus koet itse miltä tuntuu kun sinun luoksesi ei haluta tulla ...
jäin suosiolla kotiin anoppilasta, mies ja oma lapseni kävivät siellä syömässä. Itse en käy koska en tule toimeen, enkä ole mikään pikkutyttö,joka kitisee..
Tuntuu vaan turhalta teeskennellä hyviä välejä, vielä turhempi on ilkeillä siinä joulupöydässä/anopilla jos menee, pitää olla tietenkin kaunis käytös mukana.
Tämähän on hankala aihe, ollut aina- olen kuullut omaltakin anopilta näitä ettei ole toimeen tullut anoppinsa kera aikanaan, häntä ei hyväksytty -jaksaa vieläkin siitä mainita vaikka ikääkin on 60 vuotta.. ja hänen ex-anoppikin ollut haudassa jo kauan. Niin mikä katkeruuden määrä on riittävää?
Minä, minä, minä, minä
minä, minä, minä, minä.
Minä, minä, minä, minä
minä, minä, minä, minä.
Muullahan ei ole mitään väliä.
ja lapseni on 20-vee.
Pitääkö hänet pakottaa viettämään jouluja vieraiden ihmisten kanssa?
Pitääkö minun pakottaa itseni viettämään jouluja minulle vieraiden ihmisten kanssa?
Toki ymmärrän, että kyseessä on mieheni 48-vee, vanhemmat, mutta sekään ei velvoita minua jättämään omaa lastani ja lähtemään 400km päähän kotoa mieheni vanhemille koko jouluksi.
Toki muistan heitä jouluna ja lähetän lahjat, mutta tätä traditio he saavat viettää perheenä, minulla on oma lapseni ja omat perinteet!
Sinä, sinä, sinä, sinä.
Sinä, sinä, sinä, sinä.
Sinä, sinä, sinä, sinä.
Sinä, sinä, sinä, sinä.
Jokainen meistä täällä osaa lukea, oletko tyhmä?
Mutta kuten edellinen kirjoitti,, sinä.. ja sinä.
Kuten tuossa taas kirjoitit. Vain sinä,,sinä,,...
Ps. 20 - vuotias ei todellakaan ole enää lapsi :)
on nuori!
Ja 48-vee, on jo keski-ikäinen!
Ja 66-vee anoppi ja 69- appi, keski-iän ylittäneet! Eikä heidän pitäisi ymmärtää kunnioittaa minun mielipidettä ja sitä että, haluan lapseni kanssa viettää joulua??
Mieheni saa ja voi matkustaa edelleen vanhempiensa kanssa joulua viettämään.
taas yksi ero vähän lähempänä, "ja minähän en sun
vanhempien tykö lähde"....
näinhän se menee.
että iäkkäät appivanhemmat myös kuolevat aikaisemmin?
Eiköhän se ymmärrys nyt puutu sinulta.
Naureskelin ensin noille minä - minä - jutuille,
mutta ne ei todella olleetkaan vitsi. Huomaan sen vasta tästä vastauksestasi.
Heidän on vielä kunnioitettavakin sinua ...huh huh.
iäkkäät??
Toimin sairaanhoitajana ja mielestäni appivanhempani eivät ole iäkkäät!!
Haloo, mitä ikärasimia!!
Iäkkäät avat 80-vuotiaita!
suotta vaihda aihetta. En ole teini. Ymmärsit kyllä mitä tarkoitin - jos haluat ymmärtää.
Siinä ei ammatilla ole mitään merkitystä.
ammatikseen ei ole mitään tekemistä sen kanssa
miten kohtelee muita ihmisiä.
Se tulee ihmisen sisältä.
hyvä tää laittaa teiniks kun joku osuu liian lähelle!
Minä, minä, minä ja appivanhemmat toinen jalka haudassa, niin sinne pitää mennä ja jättää nuori viettämään yksin pyhiä. En ymmärrä, siellähän on kaksi ihmistä, ei edes yksinäisyyttä. Lopeta itsesi syyttely ja anna nuorelle ne eväät, että pärjää maailmassa, siihen kuuluu myös se, että ei joudu viettämään yksin pyhiä eikä pakotettuna matkustamaan vieraisiin olosuhteisiin. Jos hyvillä mielin olet lähettänyt miehesi matkaan ja selittänyt perusteellisesti (se on kai täytynyt tehdä, jos on putkiaivo eli ne kaikki vivahteet elämän kirjossa on hukassa) syyt.
Appivanhemmat voisivat hakea sitä joulutunnelmaa jostain muusta kuin sinun läsnäolostasi. Meillä on kaksi lasta, molemmat ulkomailla ja meidän joulunajan sekä myös tämän vuodenvaihteen täyttää pienet käynnit yksinäisten naapurien luona. Jotain pientä viemistä mukana, hieman ruokaa ja vähän halkoja, kauralyhde ja vietämme todella antoisat pyhät ilman vaatimuksia, että lasten kuuluu tulla. Minusta olet valinnut oikean tien, sen nuoren ihmisen.
Vietimme joulun ja kävimme tervehtimässä lapseni molempia iso-vanhempia, joiden kanssa nuorella on aito mummo - pappa suhde.
Mielestäni iso-vanhemmaksi kasvetaan lapsen myötä ja ymmärrän nuoren mielipidettä, että näissä uusioperheissä ei uuden puolison vanhemmat voi koskaan toimia mummolana.
Mielipiteitä on monta, mutta jokainen saa pitää omansa ja elää sen mukaan : )
Tilanteet ovat niin erilaisia. Jollekin velvollisuus viettää joulu vanhempien kanssa tulee ihan itsestään, jollekin toiselle velvollisuus tulee painostamalla ulkopuolelta.
Miehelläni on ihannekuva yhdestä suuresta perheestä, johon kuuluu meidän oma perhe, meidän sisarustemme perheet ja molempien vanhemmat. Niin ihanaa kuin tuollainen suuri perhe olisikin, se osoittautui vuosien mittaan pelkäksi haaveeksi.
Tuli sitten joulu, jolloin kieltäydyin lähtemään anopin luokse. Olin saanut tarpeekseni anopn kännäämisestä, joka aina jouluaattoiltana huipentui minun ja lasteni haukkumiseen, ja tietysti myös lapsille oli annettu aina liikaa lahjoja ja aivan vääriä lahjoja, jotka anoppi sitten poimi lapsilta pois. Ei kiitos!
Miehelle oli todella vaikea se ensimmäinen joulu, jonka vietimme oman perheen kesken. Siitä on kulunut nyt useita vuosia. Tänä jouluna oli ihan selvää, että vietämme joulun oman perheen kesken. Anopin luona poikettiin kymmenen minuutin pituisella kahvilla. Tuntuu varmaan tylyltä ja lyhyeltä käynniltä, mutta jos jo ovella katsotaan haluaisin tappaa -katseella, tuo kymmenminuuttinen tuntuu hyvinkin pitkältä.
Minä haluan, että miehelläni on hyvä mieli jouluna ja kaikkina muinakin päivinä. Rakastan miestäni vielä 20 vuoden avioliiton jälkeen enemmän kuin mitään muuta. Jokaisena aamuna herään mieheni vierellä onnellisena siitä, että meillä on yhteinen elämä. Teen paljon asioita, jotka tekevät mieheni onnelliseksi, koska minäkin olen onnellinen, jos rakastamani ihminen on onnellinen.
Tuohon joulunviettoon minä en vain pysty. Yritin useita vuosia, mutta kun joulusta alkaa tulla painajainen, joka alkaa jo elokuussa, ei se ole enää kenellekään kivaa. Olemme sopineet mieheni kanssa, että tämä on se kohta, jossa hän joustaa. Minä joustan sitten jossain muussa.
Itsekkyys ei ole aina omista mielipiteistä järkkymättömästi kiinni pitämistä, vaan se voi olla myös oman itsensä suojelemista. Joustamista ei mitata sillä, missä viettää joulun, vaan sillä, että ottaa huomioon toisen ihmisen vuoden jokaisena päivänä. Joustaminen on myös ymmärtämistä siitä, ettei toiselta voi vaatia mahdottomia.
Haluaisinko minä, että omat poikani perheineen tulisivat meille viettämään joulua vastentahtoisesti? Haluaisinko, että poikieni perheissä riidellään kuukausia siitä, että meidän luoksemme on pakko tulla? Haluaisinko, että kun miniät toivottavat hyvää joulua, sen taustalla on vain upea kyky olla näyttämättä sitä vihaa ja raivoa, minkä pelkkä näkemiseni aiheuttaa?
En haluaisi. Ymmärrän kuitenkin, että joku toinen voisi halutakin tai ei ainakaan välitä. Jollakulla ei ole ehkä kapasiteettia edes ajatella asioita muuta kuin omasta näkökulmastaan.
Kuten eräs kirjoittaja sanoi, minunkin poikani saisi palata takaisin perheensä pariin, jos hän tulisi joulua viettämään meidän kanssamme pelkästä velvollisuudesta.
Sait minulle mielenrauhan itsekkyydestäni : )
Halusin viettää joulun ja vuoden vaihteen 20-lapseni kanssa. Valitsin oikein (omasta mielestäni).
Mieheni viettää molempia juhlia vanhempiensa kanssa ja se sopii minulle.
Hyvää UUTTA - VUOTTA 2009.
Minulle joulu on vuoden tärkein juhla ja valmistelen sitä pitkään ja mielelläni omassa kotonani. Mieheni vanhemmat eivät ole juhlaihmisiä lainkaan. He eivät ole järjestäneet yksiäkään syntympäiviä ja appeni haukkui koko jälkikasvun yllätyssynttäreistään 60 vuotispäivänään. Minkä ihmeen takia menisimme appivanhemmillemme jouluksi?
Tuntuu tosi omituiselta tuo alkuperäisen kirjoittajan saama haukkumaryöppy. Minusta on ihmeellistä, että vanhempi polvi aina olettaa, että esimerkiksi työssäkäyvät nelikymppiset ajavat satoja kilometrejä lyhyiden vapaidensa aikana ja lopputuloksena on pienissä tiloissa pyöriminen ja kaikkien läsnäolijoiden hermojen kiristyminen. Mutta miniän hermothan eivät suinkaan katkea...
Olemme omien sisarusteni kanssa sopineet, että käymme vanhemmillamme vuorotellen. Emme ole siellä yhtäaikaa kesällä emmekän jouluna. Jos kahden hengen taloudessa on vieraana kaksi neljän hengen perhettä, lopputuloksena on kaaos. Myös vanhempamme hyväksyvät ja oikeastaan toivovatkin tällaista järjestelyä. Ja vanhempani ovat hyväkuntoisia eläkeläisiä.
Ei mikään velvoita yhteiseen joulunviettoon.
Olen ilmaissut sanoilla ja teoilla lapsille että kaikki halukkaat ovat tervetulleita meille ihan miten itse haluavat. Käyvät täällä miten milloinkin, joskus lyhyesti joskus pitempään, eikä käyntejä lasketa.
Eihän sinun tarvitse muuta kuin jättää menemättä, jos et halua. Kyllä ne tottuu ajan myötä siihen että päätät itse mitä teet. Tsemppiä!
olet halukas tapaamaan heitä kun jouluna et ole?
kesälomalla, jolloin vietän viikon heidän kanssaan.
Lisäksi käyn vuodessa noin 3-4 x viikonloppuina, jolloin vietämme yhteistä aikaa.
He voisivat myös matkustaa ja vierailla poikansa kotona, mutta eivät saa aikaiseksi lähteä.
Etköhän sä ole jo lopettanut .. vai mitä?
Miksi täällä enää kyselet.
Tiedätkö, kaikille se ei suinkaan ole velvollisuus, mistä kummasta sellaista olet saanut päähäsi.?
Vaikka sinun kohdalla niin näyttääkin olevan, älä
silti yleistä.
Muutama kohta teksteissäsi ihmetytti aika lailla.
Toisen ihmisen / toisten ihmisten kunnioitus aina
ansaitaan, se ei ole koskaan itsestään selvyys.
Mitä sinä olet tehnyt, että ansaitset appivanhempiesi kunnioituksen? Itse ajattelen niin että vanhempia ihmisiä kunnioitetaan jo iän ja elämänkokemuksen perusteella. Ainakin itse teen niin.
Se että olet sairaanhoitaja, mitä merkitystä sillä on, miksi sen toit esiin. Eihän sellaisilla asioilla ole mitään merkitystä, vain
sillä miten kohtelee muita ihmisiä.
Miten usein soitat heille, kyselet kuulumisia ja
vointeja?
Kun et käy jouluna heitä tapaamassa, milloin käyt?
Vai käytkö lainkaan?
Miksi muiden miniöiden meneminen on mielestäsi
sirkusta? Käydä miehen kotona jouluna?
Onko sinulle kaikki velvollisuutta jos se tuottaa
muille hyvää mieltä?
ei ammatti minusta parempaa ihmistä tee, ei myöskään huonompaa.
Meillä terveydenhuollossa ei lasketa alle 70-kymppisiä vanhoiksi ja tätä käytäntöä toteutan, myös appivanhemppiin.
Sen ikäiset ovat suurin osa liikuntakykyisiä ja huolehtivat itsestään.
En soittele mieheni vanhemmille, jos ei ole asiaa. Ei hekään soita minulle, edes asiasta, vaan pojalleen.
Ilmeisesti tämä on kulttuurien ero, maalla pojista pidetään "kynsin - hampain " kiinni ja vanhaa sanontaa viljellään, "pojat turvaavat vanhuuden."
Mieheni saa käydä ja viettää aikaa vanhemmillaan niin paljon, kuin haluaa, joten en ole heidän tapaamisen esteenä.
Olen tutustunut heihin nelikymppisenä ja minulla on ollut appivanhemmat ed. avioliiton kautta. Sitä he tulevat olemaan edelleen ja lapselleni he ovat mummi ja pappa, samoin omat vanhempani.
Minusta on kohtuutonta vaatia, aikuisia lapsia perheineen ajamaan ruuhkissa 400km ja kuljettamaan lapset, lahjat ym., vanhemmille ja ahtautumaan 10 - 15 henkeä samoihin tiloihin
joulun viettoon.
Eriasia jos voisi käydä tervehdyskäynnillä ja saada yönsä nukkua kotonaan, mutta monta yötä kapealla sohvalla, joka ei ole tehty nukkumista varten. Vuorotella wc- ja peseytymistiloihin, pyöritellä tavaroitaan autoon ja takaisin, kun kertakaikkiaan tilaa ei ole riittävästi.
Toiset voi pyytää mahdottomia, mutta jokainen päättää mihin suostuu. Iäkkäitä ihmisiä kohtelen hyvien käytöstapojen mukaan, mutta en suostu heidän alistettavaksi tai asenteellisten traditioiden noudattajaksi. Mielestäni sillä ei myöskään kunnioiteta lapseni oikeita mummoja ja pappoja. Heille olen edelleen miniä, erosta huolimatta ja hoidan heitä, kuin omia vanhemiani.
Ero on varmaan siinä, että he eivät ole koskaan vaatineet, velvoittaneet vaan tukeneet ja kannustaneet. Heihin on läheiset välit.
millaisen kuvan jälkikasvu saa sinusta ihmissuhteiden hoitamisessa?
Ne saa kuvan huolehtivasta ja välittävästä äidistä.
Meillä kun erosta huolimatta on ne oikeat mummolat, jossa vierailimme.
Pitäisikö ne hyljätä ja alkaa noudattamaan uuden puolisoni vanhempien mielipidettä?
Ei he koskaan voi olla lapselleni iso-vanhempia, kun hänellä on ne alkuperäiset olemassa! He ovat iäkkäämpiä ja tarvitsevat apua arkiaskareissa. Mieheni vanhemmat ovat hyvä kuntoisia ja nuoria.
mummoloiden hylkäämisestä? Ei. Sinä puhuit.
Miksi ihmeessä.?
Mikä sulla mättää?
välittää miehesi vanhemmista.
että poikien vanhemmat ovat numero yksi ja muut tulevat sitten, jos ylipäätään ovat oikeutettuja mihinkään.
Älä hyvä ihiminen kuuntele näitä narisijoita täällä palstalla. Olet toiminut täysin oikein. Lapsesi on se joka tulee huomioida, ei nuorta jätetä yksin jouluna.
Jotain pahasti on vinossa täällä palstan jänkääjällä. On se anopinkin opittava antamaan pojalle ja sen perheelle mahdollisuus itsenäiseen elämään ja omaan jouluun.
Hyvää jatkoa toivottaa: Anoppi.
Näitä paskanjauhantoja ei kannata ottaa ihan kirjaimellisesti eikä lukea kuin piru raamattua.
Vähän rennompi ote sullekin :)
Ap:lle sanon, että tällä foorumilla on muutama vänkääjä, joilla on tapana aina haukkua alkuperäinen kirjoittaja. On ihan yhdentekevää, kirjoitatko A tai B, sillä totta kai he kirjoittavat B tai A ja vielä vi***ilevat päälle. Älä anna heidän vaikuttaa mielialaasi.
Tällaisissa keskusteluissa pitää ymmärtää, että eri näkökulmien pohdinta ja eriävänkin mielipiteen esittäminen on ihan hyvää keskustelua, kunhan mielipide esitetään asiallisesti ja perustellen. Typerien uhkailujen - kuten "olet narsisti", "odotahan vain kun itse tulet vanhaksi" tms. - esittäjiä ei tarvitse noteerata.
Ihmissuhteiden hoito on aina kompromissien tulos.
Siihen yhteyteen kuuluu joulunkin viettotapa ja -paikka. Jos vietät joulusi täällä, olet poissa tuolta. Jos vietät joulusi puolisosi kasvatusvanhempien luona, et voi samaan aikaan viettää joulua omien vanhempiesi ja sisarustesi perheiden kanssa.
Ei siis ole olemassa yhtä ja ainoaa optimaalista ratkaisua, vaikka jotkut sellaiseen uskovatkin. On vain enemmän tai vähemmän tyydyttäviä vaihtoehtoja, joiden kesken on se valinta tehtävä.
Hyvää uutta vuotta ap:lle!