kakkonen sai viimein haluamansa,eli varatun miehen.Nyt kuitenkin pelkää,että mies pettää häntä?
Ei kai nyt mies enää jaksa pettää ja kaiken päälle kakkonen on sanonut miehelle,että jättää jos mies pettää.
Miksi tälläinen epävarmuus,vai onko se suuri rakkaus taas asialla,ja hän pelkää koska rakastaa ihan mielettömästi.Ei mies ota enää riskiä,että taas koti hajoaisi,pettämisen takia.Vai voisiko?
Ei kai nyt mies enää jaksa pettää ja kaiken päälle kakkonen on sanonut miehelle,että jättää jos mies pettää.
Miksi tälläinen epävarmuus,vai onko se suuri rakkaus taas asialla,ja hän pelkää koska rakastaa ihan mielettömästi.Ei mies ota enää riskiä,että taas koti hajoaisi,pettämisen takia.Vai voisiko?
Vastaukset 13
Vanhimmat
tiedät jo ton verran sen asioista ja tunteista, niin miksi et kysy siltä itseltään. Tuskin täällä osaa kukaan sen puolesta vastata.
ei. On miehiä/naisia, jotka jatkavat pettämistä.
Tutkimustulos on että vaan 5% suhteista jotka alkaa pettämisen tuloksena, eli jos vaikka mies ottaa kakkosen vaimokseen, kestä kovinkaan kauaa vaan päättyy luultavammin just mustasukkasuus/pettämisongelmaan.
Eihän puolisoonsa voi luottaa kun tietää että
surutta petti edellistäkin.
Kakkonen myös muuttuu ykköseksi ajatuksiltaan kun vaikka avioituu miehen kanssa jolle oli aiemmin kakkonen. Eli ei hyväksy myöskän enää
toista kakkosta.
Tämä tutkimus on kylläkin Amerikkalainen mutta eihän meillä muutenkaan olla kovin erilaisia
avioero ja muissa tilastoissa.
Voi olla hyvinkin lähes sama prosenttiluku.
on monenlaisia. Mistä hiivatista ne tutkijat tietää onko eron syynä ollut uuden rakkaan lötyminen, jos sitä ei edes puoliso koskaan saanut tietää. Yhdessä on kuitenin tässä porskutettu jo kohta 10 vuotta.
Varmaan riittää niitä jotka haluaa kertoo
kun täälläkin niitä riittää.
Ja varsinki Amerikkalaiset haluaa kertoo noita telkussakin.
Varmaan jos on vaikka justii joku kysely nii ihmisethän haluaa oikeen hinkuu et saa kertoo.
suhde kestää tosi harvoin. Tiedän seitsemän eri tapausta jossa pettämisellä alkanut uusi suhde on päättynyt eroon. Neljä näistä on ollut naisia, ja kolme miehiä.
Kyllä tuo prosenttiluku mikä aiemmin tuli esille pitää aika pitkälti paikkansa.
näin on. Omissa ympyröissäni on päinvastaisesti.
Kun kysymyksessä on ihmisryhmä teineistä vanhuksiin, eri rodut ja uskonnot edustettuina samoin kuin kaikki eri sosiaaliluokat, niin otanta eri ystäväpiireistä voi olla hyvinkin erilainen.
Omat tuttavani ovat hoitaneet eronsa hyvin maltillisesti, tutustuen ensin kunnolla uuteen onneensa ennen sitoutumistaan, sillä saattaa olla osuutensa onnistumisiin.
kun vaimo on jättänyt petoksen paljastuttua,ja mies itkee polvillaan,ettei vaimo jättäs.
Lopulta kuitenkin jatkaa kakkosen kanssa,kun ero tulee.
He saivat toisensa lopulta,mutta vaimon piti tehdä se likainen työ,eli ottaa ero.
Tämäkö on sitä rakkautta?,niin suurta,että piti vielä kärsineen tie raivata.
löytyy niitä jotka haluavat olla uhreja eron tullessa. Mies voi käytöksellään vierittää syyn jättämisestä niskoillesi ja näin jatkaa omasta mielestään eroon syyttömänä elämäänsä.
ja toivon,että eivät kuulu tuohon 5% onnituneisiin.
Niin,paljon tuskaa aiheuttivat valheillaan muille ihmisille.
että pettäjä muuttaisi tapojaan. On tietenkin poikkeuksiakin, mutta kyllä ne ovat tosi harvassa.
Kun sanoin, että tiedän seitsemän eri tapausta jossa uusi suhde on jälleen päättynyt eroon, niin eräskin näistä naisista joka lähti toisen miehen matkaan, katuu nyt syvästi kun jätti kaikin puolin kunnollisen aviomiehen, ja sitten lähti jonkun lipevän "auervaaran" matkaan joka ensitöikseen huiputti tätä naista minkä ehti.
Mutta eikös se laulukin mene niin, että sitä saa mitä tilaa. Tai, että mitä kylvää sitä niittää.
pettäminen on tapa? Milloin uskollisuus on pelkkä tapa?
Itselleni uskollisuus oli vain piintynyt tapa nelisen vuotta ennen eroa. Suhde kesti kaikenkaikkiaan 23v. Tapasin nykyisen mieheni vielä liitossa ollessani, eli olin siis pettäjä kokonaisen vuoden. Minusta vain ei tuntunut siltä. Pikemminkin tunsin, että petin silloin nykyistä miestäni; hänelle olen kuitenkin ollut uskollinen; niin ex-liittoni aikana kuin sen jälkeenkin.
Että silleen.
muu asia maailmassa ei ole varmaa, paitsi epävarma.
Minäkin pelkäsin ex-mieheni mahdollista uskottomuutta 10 ensimmäistä vuotta. Vaikken häntä niin kauheasti edes rakastanut. Ihan ok kumppani. Mieleeni ei edes juolahtanut ajatusta, että itse olisin uskoton.
Kuinkas sitten kävikään? Vähitellen huomasin kuinka en enää pelännytkään exäni mahdollista uskottomuutta. Muutaman vuoden päästä siitä tapasin nykyisen mieheni ja olin vuoden rinnakkaissuhteessa ennen eroa exästä. Silloin toivoin, että exäni olisi uskoton. "Kunhan sanot", sanoi nykyinen mieheni. Mutta olin tosissani. Jos ei ole mitään tunteita kumppania kohtaan, on ihan samantekevää onko hän uskoton vai ei. Paljonko liikuttaa, jos naapurin mies/nainen käy vieraissa? Korkeintaan voi todeta "miten se nyt tolleen", ellei itsellä vielä ole mitään kokemusta vastaavasta.
Yritin myös nykyisen mieheni kohdalla jatkaa "pettämisen pelkäämisen" -mallia, mutta pääsin asian ylitse. Jos pettää, niin minkä minä sille mahdan? Täytyy tarkastella tilannetta, jos sellainen osuu kohdalle. Nykyinen mies pelkäsi aluksi myös aivan sairaasti, että minä petän häntä. Ei se johtunut niinkään siitä, että olin silloin vielä naimisissa exän kanssa, vaan omasta menneisyydestään.
Yhteenvetona: Kenenkään tunne-elämän kulkua ei voi ennustaa. Ei edes omaansa. Eikä ennustaa voi mitään muutakaan - liian vaikea laji.