Tuli anoppi. Olen vaikea miniä ja kas kummaa, minulla on kaksi anoppia... Biologinen äiti ja isän vaimo -mieheni 2v, kun menivät naimisiin ja asunut koko ajan isänsä luona.
Mutta, nyt minusta on tullut anoppi. Yritän olla mahd. vähän tekemisissä miniän kanssa, vain sen takia, että olen ehkä vaikein ihminen kenet hän on tavannut. Olen liian suorapuheinen, otan yhteen poikani kanssa välillä tosi rankasti, hän on mielestäni saamaton..
Miniäni on ihminen, joka ei halua, että kukaan riitelee ja on tosi sympaattinen ja arka, saas nähdä kuinka mun käy..
En ole muuten missään tekemisissä kummankaan anoppini kanssa.
Mutta, nyt minusta on tullut anoppi. Yritän olla mahd. vähän tekemisissä miniän kanssa, vain sen takia, että olen ehkä vaikein ihminen kenet hän on tavannut. Olen liian suorapuheinen, otan yhteen poikani kanssa välillä tosi rankasti, hän on mielestäni saamaton..
Miniäni on ihminen, joka ei halua, että kukaan riitelee ja on tosi sympaattinen ja arka, saas nähdä kuinka mun käy..
En ole muuten missään tekemisissä kummankaan anoppini kanssa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Otat yhteen poikasi kanssa, koska hän on mielestäsi saamaton!!! Mitä helvettiä se sinulle kuuluu ja mikä sinä olet hänelle enää räkyttämään, olipa hän minkälainen tahansa!!! Poikasi on aikuinen mies, ja hänen tekemisensä tai tekemättä jättämisensä ei sinulle kuulu!!! Eikä ole yhtään ihme, että on saamaton, kun hänellä on tuollainen vittuilijaäiti!!! On se vaan onni, että sen verran älyät, että yrität edes antaa miniäsi olla rauhassa.
jotkut eivät sitten ymmärrä..kenties..
Sanoit: "Yritän olla mahd. vähän tekemisissä miniän kanssa, vain sen takia, että olen ehkä vaikein ihminen kenet hän on tavannut."
Et siis ole kiinnostuut tutustumaan miniääsi etkä halukas pitämään yhteyttä poikasi perheeseen? Entäpä jos miniäsi olisikin mukava ihminen ja poikasi perheineen voisi tuoda iloa elämääsi? Onko ainoa mahdollisuus riidan välttämiseksi se, että et tapaa heitä?
Entäpä jos yrittäisit korjata omaa käytöstäsi? Ei kai siihen tarvitse tyytyä että "olen vaikea ihminen" - kyllä ihminen voi aika paljon oppia ja kehittyä ja hallita omaa käytöstään, jos haluaa. Onko pakko ottaa yhteen pojan kanssa, onko pakko määräillä ja ärsyyntyä hänen tavoistaan? Eikö sitä voisi olla yhdessä myös niin että hyväksyy toiset sellaisina kuin ovat, ja vähän joustaa omissa vaatimuksissaan?
Oletko naimisissa?
Minua yksinäisyys pelottaa. Suvussani ja mieheni suvussa on hankalia ihmisiä. Taidan itsekin olla sellainen.