Saako halvalla

Hyvä on erittäin suhteellinen käsite. Jokainen arvostaa kitaroissa eri asioita ja arvottaa ne sen mukaan. Kaiken lisäksi suurin piirtein kaikilla on erilaiset mieltymykset.
Minulle "hyvä" kitara on sellainen, mihin on miellyttävää tarttua joka kerta. Kaula on siis erittäin tärkeä. Ja bodyn muoto tietysti, ettei paina mitään ruumiinosaa ikävästi. Pikatestaus paljastaa nämä asiat nopeasti.
Säädöt on yleensä jokaisessa kepissä vielä kaupan hyllyssä ns. vituillaan, tai ainakin itselle epäsopivasti. Kunnolla säädettynä erittäin monesta kepistä saa ihan soitettavan kapistuksen.
Mikkeihin tms. hardware-asioihin en ole niin hirveästi puuttunut: pääasia on, että talla ja virittimet pitävät vireen. Muuta soundia pystyy muuttamaan niin perkeleesti, että yhdet mikit tuskin sitä kaatavat - eivätkä ole kovin kalliita vaihtaa.
Olipas sekavaa diipadaapaa. Mitäs tästä sitten jäi käteen? No, oman makuni ja kokemukseni perusteella sanoisin, että kyllä saa, kunhan (lue ajatuksella ottaen huomioon em. kommentit):
-tiedät mitä haluat (millaista musiikkia aiot soittaa, millä vireillä, jne)
-"licensed under floyd rose patents" on lause joka lupaa usein ongelmia - jos harkitset lisenssifloikallisen kepin ostamista, testaa tallan toiminta ja vireenpitävyys erittäin huolellisesti (yksilökohtaiset erot valtavia)
-kiinteätallaiset ovat varmempia vaihtoehtoja, tarkista vain viritinten laatu
-yleisestikin testaa kitara huolellisesti ennen ostoa
-osta mieluiten käytettynä, esim. muusikoiden.netin ilmoituspalstalta - kitarassa ei kulu soittamisesta muuta kuin nauhat, ja jos haluat myydä kitaran myöhemmin eteenpäin, et häviä kaupassa välttämättä ollenkaan kun jo käytetyn kitaran arvo ei suuremmin laske

Mikä sitten on halpa? Noh, esim. Harley Bentonilta saa hyvän yksilön sattuessa kohdalle ihan kelpo treenauskeppejä satasella (ainakin käytettynä). Kolmisen sataa euroa hyväkuntoisesta pykälää paremmasta LTD:stä ei ole paha hinta. Itse suosin kaulan tärkeyden takia Ibanezia ja eritoten RG-sarjaa. Itsellä on Prestige RG1570 (uutena ~700e), enkä tästä "parempaa" saati kalliimpaa kitaraa suuremmin kaipaa. Hinta-laatusuhde ratkaisee, ja näissä kepeissä se on minulle todella hyvä. Gibsonia olen aina pitänyt täydellisen yliarvostettuna ja -hinnoiteltuna merkkinä, eikä Fenderinkään paremmat stratot nyt niin überpelejä ole - monet Squierin stratocasterit voittavat jopa huonommin pidetyn (mutta silti noin 2-5 kertaa kalliimman) MIM/MIA Fenderin.

Näillä neuvoilla olisin taipuvainen kannalle "kyllä saa, jos käyttää aivojaan ja testaa huolellisesti".

Halvalla ei saa pääsääntöisesti hyvää, halvalla voi kuitenkin saada hintalaatusuhteeltaan hyvän.