Vihkisormus??

vihkisormuksesi pitää, jos haluat - PAITSI jos se on joku miehen suvussa perintönä kulkeva kalleus. Itsellä ei ollut ongelmaa, kun vihkisormus putosi perunapeltoon jo vuosia sitten eli joku sen joskus (satojen) vuosien päästä ehkä löytää. Kihlasormuksen pidin, odottaa kirjahyllyssä uutta kohtaloaan, en tiedä vielä sulatanko osaksi uutta korua vai mitä...

vessanpöntöstä alas,eikä kyllä kaduta eikä niiden perään ole kyselty,eikä niiden kohtalosta puhuttu. Olemme nykyään kuitenkin exän kanssa puheväleissä,joten se siitä.

exältä saamani sormukset ja muut korut vanhimmalle lapsellemme..

Vihkisormusta ei tarvitse palauttaa, sinulla on oikeus pitää se muistona liitostanne niin halutessasi, se on aikoinaan sinulle annettu eikä siinä tilanteessa varmaankaan lainaksi vaan ihan ikiomaksi:-) Ja tuskinpa miehesi sen takia asiaa kyseleekään.

Jos lain mukaan ajatellaan, niin mitään ei tarvitse palauttaa, minkä olet lahjaksi tai muuten käyttöösi saanut. Vihkisormustahan harvemmin saadaan siinä mielessä lahjaksi ja monet ostavatkin ne puoliksi eli eivät siinäkään mielessä "saa" niitä.

On ihan oma asianne, miten haluatte tavaroitanne toisillenne palautella, mutta mitään oikeutta toisen omaisuuteen ei erotessa ole, siis juuri tiettyihin tavaroihin. Toki, jos teillä ei ole ollut avioehtoa, varakkaampi joutuu maksamaan tasinkoa, mutta senkin hän voi tehdä valitsemallaan tavalla eli siinäkään ei tasingon saaja voi vaatia jotain tiettyä tavaraa. Eikä tasingon kyseenollen yleensä puhuta irtaimistosta kuten sormuksista tai kukkavaaseista. Voit myös pitää sormusta niin kauan kuin itse haluat, myös virallisen avioeropäätöksen jälkeen. Sormus ei ole pakollinen osa avioitumista, se on vain koru, jota voi pitää tai olla pitämättä oman makunsa mukaan. Tietysti, jos avioeron pystyy hoitamaan ilman isompia riitoja, siinä voi näissä pikkuasioissakin kunnioittaa toisen toivomusta, jos haluaa, mutta mikään pakko se ei ole.