Ateistiset arvot

Vastaan tietysti vain omasta puolestani, mutta koska kysymys on laaja, olkoon myös vastauskin:

http://www.fredman-mansson.fi/yknioj.htm

Siinäpä suurinpiirtein kaikki.

Ai että miksikö?
Siksi, että näin on paras kaikille.

samaa asiaa aina uudestaan, mutta kun ei tunnu menevän jakeluun. Ei ole olemassa ateistista arvoperustaa. Ateistit eivät vaan yksinkertaisesti usko jumalien olemassaoloon.

Se, mitä ateistit muuten elämässään arvostavat ja tekevät on yksilöllistä.

Ihmiset ovat yhteisöllisiä, sosiaalisia laumaeläimiä. Yksilö hyötyy laumasta ja lauma hyötyy yksilöistään. Kaikki asiat voidaan ensisijaisesti punnita kahdella mittarilla: onko siitä hyötyä vai haittaa muille, onko siitä hyötyä vai haittaa itselle?

Työssä käymisestä on hyötyä itselle, koska työssäkäymisestä saa korvauksen jonka voi muuttaa hyödykkeiksi: ruoka, asuinpaikka, palvelut. Verojen maksaminen on itselle haitallista, sillä sitten itselle jää vähemmän käyttöön, mutta siitä on yhteisölle hyötyä, ja sitä kautta myös itsellekin.

Huumeiden käyttö on hedonistinen asia, josta on itselle iloa, mutta huumausaineen alaisena voi käyttäytyä vaarallisesti, ja vahvan addiktiivisuuden takia keinot huumeiden hankkimiseen ajavat kaiken edelle jolloin yhteisö alkaa kärsiä huumausaineisiin liittyvästä omaisuusrikollisuudesta. Se on siis huono asia. Varastaminen on huono asia, koska vaikka sillä saa itselle etua, hyödykkeitä, siitä on yhteisölle haittaa. Emme voisi elää yhteiskunnassa jossa kukaan ei tuota mitään, vaan kaikki varastelisivat, koska pian ei olisi mitään mitä varastaa ja kaikki kuolisivat.

Murha on tietty huono asia samasta syystä kuin varastaminen: jos kaikki ihmiset toimisivat niin, yhteisölle olisi siitä haittaa koska itsetuhoisa yhteisö kuolee sukupuuttoon äkkiä. Sama koskee väkivaltaa.

Koska varkauksia, murhia, ynnä muuta yhteisölle haitallsita toimintaa esiintyy, on selvä että jotkin yhteisön yksilöt asettavat oman etunsa yhteisön edun edelle. Tässä on kyse astevaihtelusta: jotkut asettavat aina muut oman hyvinvointinsa edelle, toiset taas asettavat oman hyvinvointinsa muiden edelle. Joillain oma suu on lähinnä, toiset uhrautuvat muiden hyvinvoinnin puolesta. Pääasiallisesti ihmiset ovat sopeutuneet laumaelämään ja heidän geeniperimänsä ohjaa palvelemaan laumaa, mutta jotkin yksilöt eivät jostain syystä kykene mukautumaan yhteisölliseen elämään, vaan asettavat oman etunsa muiden edelle.

Yhteisön enemmistö määrittelee yhteisön sisäisen säännöstön: kielletyt ja sallitut asiat. Yksilöillä on kullakin omia moraalikäsityksiään, mutta yhteisö taipuu demokraattisiin päätöksiin: se mikä on enemmistön mielestä hyväksyttävää on oltava kaikkien mielestä hyväksyttävää. Tämä on se edellytys jonka yhteisö asettaa jäsenilleen. Kaikki jotka sitoutuvat yhteisiin sääntöihin ja noudattavat niitä saavat vastapalvelukseksi yhteisön suomat edut: turvaa, yhteistyötä, apua. Yhteisön vahvemmat jäsenet auttavat heikompia jäseniään. Sitoutumalla yteisön sääntöihin saa palkinnoksi avunantoa. Näin yhteiskunta karkeasti kuvattuna toimii.

En tiedä vastasiko tämä suoraan siihen mitä kysyit, mutta toivon että tämä valottaa edes hieman sitä mitä halusit tietää.

"Ateistisen elämäntavan arvoperusta kiinnostaa."

sepä mukavaa. Muista vaan se, ettei ateismiin sisälly itsessään mitään muuta kuin kannanotto jumalan olemassaolosta.

Ateisti on yksilö samassa yhteiskunnassa kuin on uskovainenkin. Yhteiskunnan normit, säännöt ja arvot koskevat ateisteja siinä missä uskovaisiakin.

Evoluutio sekä kulttuurievoluutio ovat muovanneet meille arvoja, joissa otetaan huomioon myös muut ihmiset. Näin on selvitty paremmin. Esim. taistelut muita heimoja vastaan sujuu paremmin, mikäli tehdään yhteistyötä. Toisaalta omien lasten, ja muidenkin lasten suojelu on meillä veressä. Ihmislapsi on avuton melkoisen pitkän aika syntymästään alkaen.

Arvomaailmasta puhuttaessa on mielestäni hyvä puhua myös vähän moraalista. Uskovainen ajattelee moraalinsa tulevan raamatusta. Tässä on ongelma. Kuten olemme huomanneet, raamatussa on todella laidasta laitaan moraaliohjeita ja sääntöjä. Kivitystä, lasten ja vanhusten säälimätöntä tappamista, naisen alistamista, orjien pitoa, kaikkien rakastamista, anteeksiantamista, nöyryyttä...

Millä perusteella uskovainen osaa sitten poimia moraalinsa kulmakivet raamatusta? Oman moraalitajunsa pohjalta, mikä on siis ennen raamattua ajallisesti. Uskovaisen moraali ei tule raamatusta, vaan tämä poimii raamatusta omaa jo valmiiksi olevaa moraalikäsitystään tukevia kohtia ja sitten pitää näitä moraalinsa kulmakivinä.

Ateistilla on sama moraalitaju, joka ei perustu yhteen kirjaan tai mihinkään vastaavaan. Tämä moraalikäsitys on evoluution ja kulttuurin muovaama, kasvatuksen muovaama ja osin yksilöllinen. Arvot, kuten toisen auttaminen, ovat olleet eduksi yhteisöille, joten ne ovat yleistyneet ja selvinneet. Tähän on sanakin, meemi. Meemit ovat kulttuurillisia geenejä, ja minä pidän arvoja meemeinä, joita siirretään eteenpäin (tietoisesti ja tiedostamatta), mikäli ne ovat yhteisölle eduksi.

Omat arvoni perustuvat omaan pohdintaani. Asetan kyseenalaiseksi kaikki ylhäältä annetut arvot ja valitsen niistä mielestäni järkevät. Kriteerit ovat perinteisiä filosofisia. Utilitarismi, hedonismi... Mietin asiaa monelta kantilta ja sitten teen päätelmän siitä, onko ko arvo mielestäni hyvä.

Voin vastata vain omasta puolestani, sillä kuten sanottu, ateismi on vain jumaluskon puutetta.

Henk. koht arvelen että moraali ja sitä kautta arvot ovat relativistisia. Hyvä ja paha ovat vain mielipidekysymyksiä, eivät mitään luonnossa löytyviä todellisia ominaisuuksia.

Minulla on arvomaailma. Tappaminen, toisten tuntevien olentojen hyväksikäyttö, tms ovat mielestäni väärin.
Arvelen että tälläinen moraalikoodisto on minuun syntynyt evoluution vaikutuksesta.

On saman hoopon nimerkkejä.

Kas, päätiti piipahtaa tällä "puolella". No mutta, kysymyksesi on hieman hankala, koska siihen ei oikeastaan edes ole mitään vastausta.

Omat arvot ja sen sellaiset perustuvat sekä vanhoihin (opetettuihin) arvoihin joita olen enemmän tai vähemmän omilla aatoksillani muokkaillut sekä mutu tuntemuksiin tilanteissa joissa ei "esi-asetettua" arvopohjaa vielä ole ollut.

Esim. kristinuskon älä tapa on kiva, minulla on sama arvomaailma tuossa kohtaa mutta en perustele sitä sillä että jokin jumalan on sattunut sellaisen moraalisen arvon asettamaan.