Avomieheni 18-vuotias poika edellisestä liitosta muutti meille asumaan muutama kuukausi sitten saadakseen elämänsä mallilleen (taustalla huonoa seuraa, huumekokeiluja ym.). Ammattikoulu oli jäänyt kesken, kun ei huvittanut muu kuin ryypiskely. Nyt meillä, uudessa paikassa, poika juo kaiket päivät kaljaa jos ei väkevämpää, ei osoita pienintäkään halua etsiä itselleen opiskelu/työpaikkaa (miksipä vaivautua, kun meillä saa asua ilmaiseksi kuin hotellissa eikä mies sano mitään ...) Poika vetelee myös psykologin kirjoittamia mielialalääkkeitä sekä unilääkkeitä, ja onkin joka päivä joko hilpeässä hiprakassa tai kuin puoliunessa. Ärsytyskynnys hänellä on todella matala, ja raivo nousee helposti pintaan jos pyytää tekemään esim. pienintäkään kotityötä. Hän on myös kiinnostunut teräaseista, temppuilee mm. perhosveitsellä, mistä en todellakaan pidä.
Avomiehelläni ja pojalla on ikäeroa lähes 40 vuotta, joten he elävät aika eri maailmoissa ja taitavana manipuloijana poika saa asiat näyttämään isän silmissä melko harmittomilta. Kysymys kuuluu: ylireagoinko minä, onko tällainen aivan tavallista? Miten motivoida poika hankkimaan itselleen oikea elämä?
Avomiehelläni ja pojalla on ikäeroa lähes 40 vuotta, joten he elävät aika eri maailmoissa ja taitavana manipuloijana poika saa asiat näyttämään isän silmissä melko harmittomilta. Kysymys kuuluu: ylireagoinko minä, onko tällainen aivan tavallista? Miten motivoida poika hankkimaan itselleen oikea elämä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
vaikka väkisin jos ei muuten.
isän asia hoitaa asia kuntoon!
Sano kova sana, mutta ei kivi!
Että lähet kun kerran tahti ei muutu.
Lasteni isä vietti samanikäisestä saakka juuri tuollaista elämää, välillä meni todella hyvin, ja näytti jo siltä, että kaikki lähtee parempaan suuntaan. Kuitenkin hyviä aikoja kesti aina korkeintaan puoli vuotta, kunnes taas repsahdettiin ja elämä lähti jyrkkään alamäkeen. Tuollainen elämä pitää sisältää yleensä paljon pikkurikoksia ja pahoinpitelyjä ja juuri tuota lusmuilua, kun kaikki tulee helpolla, eikä mistään tarvitse välittää. En tarkoita että omaan kotiin pitäisi poika nyt laittaa kun on täysi-ikäinen, koska se elämä ei siitä muutu, päinvastoin. Hoito kannattaa aloittaa heti, ja pitää huoli siitä ettei hoidossa hankita vain lisää kontakteja ja "ystäviä" niistä piireistä. Lääkekoukku on yleensä tiukka, ja kestää lopunelämän. Bentsodiatsepiinien kanssa pitää olla tarkkana, koska niitä ne käyttää väärin ja niitä on helppo saada lisää, ja niistä tulee juuri sellanen mukava olo ettei tarvitse mistään välittää mitään. Kysy pojalta ymmärtääkö hän, että tuollainen elämä vie hautaan ennemmin tai myöhemmin, yleensä vähän ennemmin. Lasteni isä kuoli tuollaisen elämän seurauksena sydänpysähdykseen 24-vuotiaana.
Olen todella pahoillani puolestasi, voin kuvitella miltä tuntuu katsella rakkaan ihmisen tuhoavan itsensä, voimatta auttaa vaikka haluaisi. Kun saisi pojan tajuamaan, että hänellä on elämä edessä ja kaikki mahdollisuudet käytettävissä, mutta pillerit ja pään sekaisin saaminen on ainoa mikä kiinnostaa. Hän on pari kertaa tilannut myös netistä jotain aineita, en tiedä mitä, ei kai nyt ainakaan kovia huumeita netistä noin vain saa... Tiedän hänen käyneen ainakin kerran psykologilla asuessaan vanhassa paikassa (sieltä mielialalääkkeetkin ilmeisesti ovat peräisin), mutta se jäi, kun hän muutti meille. Ja 18-vuotiastahan ei voi hoitoon pakottaa.
..kyllä yritettiin auttaa kaikin mahdollisin keinoin, vietiin pakkohoitoihin, ja kyllä, täysi-ikäisenä.. Hän oli mielisairaalan päihdeosastoilla ja avo-osastoilla, ns. "katkoilla" ja päihdeklinikalla kävi keskusteluissa. Ja netistä tosiaan saa tilattua esim. kannabiksen siemeniä ja kasvatusohjeita ja vaikka mitä. Kyllä niitä keinoja löytyy, mutta pitäisi löytyä myös keinoja lopettaa se. Pitää olla KOVA, ja TIUKKA, ja EHDOTON, ja silti näyttää se, että RAKASTAA. Mutta periksi ei kannata antaa, koska se hauta on se paikka jonne tuo polku vie. Jutelkaa, puhukaa asian vakavuudesta, ota faktatietoa selville mitä ne aineet tekee ihmiselle, kerro että joidenkin lääkkeiden yhteisvaikutus voi pysäyttää sydämen heti, kun lääkkeet ovat elimistössä yhtä aikaa. Vahinko voi sattua vaikka sillon kun on mömmöissään eikä enää muista mitä on ottanut äsken, tai monta tuntia sitten. Joillakin lääkkeillä puoliintumisaika on paljon pidempi kuin toisilla, ja vaikka oliskin pitkä aika kun jotain toista lääkettä on ottanut, seuraukset voi olla kohtalokkaat todella yllättäen.
Kannattaa yrittää kaikkensa ennen kuin on liian myöhäistä, koska sitten se kaduttaa kun ei ole tehnyt kaikkea mahdollista..eikä pysty enää tekemään mitään. Niin kauan kun on elämää, on mahdollisuuksia.
Tässä sulle ohje: Lähe helvettiin sieltä.
Normaali nuori ei käyttäydy tuolla tavalla. Itsellä lapset aikuisia, mutta tuon ikäisinä he opiskelivat innolla, tapasivat ystäviään harrastivat harrastuksissaan. Lääkkeet, alkoholi ja tupakka ei ole heidän elämäänsä kuulunut koskaan. Kuulostaa kertomasi aika häiriintyneeltä touhulta.
Tuo poika on sisältä aivan rikki. Hän tarvitsee pikaista apua. Teistä vanhemmista kumpikaan ei todennäkoisesti ole koulutettu siihen joten ainoa vaihtoehto on saada hänet täysin ulkopuolisen avun pariin. Psykologi tai psykiatri tietää kuinka edetä ja voi hankkia hänelle lääkkeet jos niitä oikeasti tarvitaan. Lääkkeet yhdessä viikottaisen puheterapian kanssa saa hänet oikeille raiteille.
Tämä on pitkäntähtäimen projekti. Poika ei tullut tuohon henkiseen tilaa kuukaudessa parissa. Se on kestänyt vuosia. No, tuo aika on mennyttä, sitä aikaa ei voi enää muuttaa. Mutta teillä on kaikki valtit vaikuttaa tähän hetkeen ja tulevaisuuteen. Poika on nuori. Hänellä on etuna aika jonka voi käyttää paranemiseen.
On totta että te ette voi pakottaa poikaa siihen mutta mitä te voitte ja teidän täytyykin tehdä, on antaa hänelle vaihtoehto : joko hoitoon tai ulos talosta. Kaikista tärkein: Teidän on pysyttävä sananne takana. Ts, ellei poika pysy vaihtoehdossaan (todennäköisesti valitsee hoidon) hän saa lähtöpassit!
Asia #2:
Psykologisen hoidon lisäksi välittömästi AA tai NA kehoon. Pakollinen osallistuminen vähintään 4 kertaa viikossa.
Asia #3:
Kouluun ja heti. Nyt on täydellinen aika ennenkuin lukukausi alkaa. Odottaa syksyyn saakka on ISO virhe. Ellei häntä hyväksytä "oikeaksi" oppilaaksi, niin neuvotelkaa koulun johtajan kanssa että hän voi olla ns. kuunteluoppilaana, tehden kuitenkin oma-alotteisesti kursseihin liittyvät lukemisest ym.
Asia#5:
Töihin! "Laiskuus on kaiken pahan alku" pitää niin hyvin paikkansa! Hän ammattitaidottomana ei tietenkään saa korkeasti maksavia paikkoja muttahän voi täydellisen hyvin auttaa kotonaan. Laatikaa lista toista ja palkkaus sen mukaan: keittiön siivous =4euroa, olohuoneen imurointi ja pölyjenpyyhkiminen = 4euroa. lumenluonti =5euroa jne. Ainakin hän on teille avuksi ja tuntea itse ansaitsevansa jotain.
Voisitko sinä tai miehesi järjestää hänelle hanttihommia työpaikoillanne?
Kuten jo mainitsin hoito vaatii teiltä ehkä vielä enemmän kuin pojalta mutta pysyessänne tiukasti laatimassanne ohjelmassa poika tulee parantumaan.
Miksi suostuit ottamaan pojan asumaan teille tuossa kunnossa ? Hän elää aivan eri maailmassa kuin te. Vaikuttaa siltä, että hänet on tosi vaikea saada motivoitua mihinkään hoitoon, kouluun tai työhön. Mielestäni teidän pitää lähteä etsimään selvyyttä tilanteeseen vaikka terveydenhuollon, A-klinikan tai jonkun muun kautta. Pojalle pitää nyt esittää ehdot, mitä asuminen teillä edellyttää. Päihdehoitoa, töitä tai opiskelua. Siihen te tarvitsette ulkopuolista tukea.
Missään tapuaksessa sinun ei kannata suostua asumaan pitkään päivittäin päihteitä käyttävän henkilön kanssa samassa asunnossa. Sen verran rankkaa se on. Pojan isä katsoo asiaa eri näkökulmasta. Hän kenties kokee syyllisyyttä ja mahdollisesti laiminlyöneensä poikaansa.
Aloita tilanteen kartoittaminen ja hakemlla itsellesi apua vaikka keskustelemalla päihdetyöntekijöiden kanssa. Voit myös soittaa AA-n auttavaan puhelimeen. Siellä keskusteltiin ainakin ennen vanhaan myös läheisten kanssa.
mielipidettä. Omaa tilannettani helpottaa toki se, että en ihan päivittäin elä samassa taloudessa vaan ajoittain työn takia toisella paikkakunnalla. Pojan isää vain tuntuu olevan vaikea saada tajuamaan tilanteen todellinen vakavuus. Olen esittänyt useampia koulutusvaihtoehtoja, mutta isän mukaan sen täytyy lähteä pojan omasta kiinnostuksesta (joka tuntuu kohdistuvan tällä hetkellä vain viinaan ja pillereihin)...
Kopioi viestini ja lue se pojan isälle. Miehen täytyy ymmärtää että ilman hänen apuaan lapsensa vajoaa yhä syvemmälle kunnes monen pahan teon (itselleen ja isälleen ) jälkeen kuolema korjaa. Sitten kaikki on liian myöhäistä.
Isän kieltäytyessä uskoessa pojan pahaan oloon on vain toimia edesauttajana pojan vajoamiseen.