Missä menee raja?

luettelemasi kansallisuudet ovat fiksuja mukavia ihmisiä, päinvastoin kuin suomalaiset. Kulttuurieroja siis on. Säälin heitä jos sattuivat avioitumaan jonkun ilkeämielisen suomalaisen kanssa. Tämä ei tarkoita että kaikki suomalaiset olisivat huonoja.

Olen avosuhteessa venäläisen kanssa. Hän oli integroitunut täysin, kun tapasimme. Täällä lukiessani en usein tajua, miten ihmiset jaksaa ylivaikeita suhteita, kun toinen ei saa oleskelupia, viisumeja, pitäisi muuttaa omaa pukeutumistaan, toinen ei osaa suomea... Siis tajuan kyllä, että kun rakastuu, niin sitten oksat pois ja siihen kellään ei ole sanomista; koirankin rakkaus on pyhää. Mutta aika harvoin koen minkäänlaista samaistumista. Olenkin oikeastaan siirtynyt muihin foorumeihin puhumaan suhteista, seksistä jne. kun ei se miehen ulkomaalaisuus määritä moniakaan asioita.

Vaikea sitten sanoa, missä raja menee. Uskonto on helppo vastaus, mutta aika erilainen kulttuuri kiihkokatolisella ja tapaluterilaisellakin on. Jossain määrin varmaan myös tulotaso. Enkä tarkoita nyt alepan kassa versus dippi-inssi, mutta jos toisella on oikeasti vaikea tulla toimeen ja hän itsenäisyytensä kustannuksellakin olisi mieluusti vähän aikaa siivellä. Seurustelin aikoinani puolisen vuotta todella köyhän tyypin kanssa. Ei minulle ole ongelma maksaa kahviani ja välillä toisenkin, mutta tulevaisuudesta ei oikein realistisesti voinut keskustella hänen kanssaan. Hän ei olisi voinut muuttaa luokseni ja osallistua vuokratasoni hintoihin. Ei se suhde tietenkään rahaan kaatunut, mutta muistan, miten hankalaa oli, kun kaikki piti laskea ja venyttää, ja oikeastaan hänen olisi pitänyt keskittyä täysillä työnsaantiin ja unohtaa hameet siksi kunnes elämä on järjestyksessä. Tahdon sanoa, että "kulttuuriero" pakolaisen ja toimeentulevan suomalaisen välillä on varmasti oleellinen.

Henkilökohtaisesti pitäisin varmasti rajaa esim. välimerten kulttuureissa omalle kulttuurilleni.