En ole ihan varma, kuuluuko tämä viesti tälle palstalle, mutta en vielä haluaisi kirjoitta "Terveys" -osioonkaan...
Poikaystäväni on työttömyyden jatkuessa alkanut dokaamaan aika railakkaasti. Tämä tarkoittaa sitä, että vähintään 3 - 4 iltana viikossa pitää kiskaista ns. perseet olalle. Eli klassisesti hän juo sekä perjantai- että lauantai-iltana, kun ei ole parempaakaan tekemistä...Olen yrittänyt keksiä vaihtoehtoista tekemistä viikonlopuiksi, mutta en kait minäkään mikään ohjelmatoimisto ole! Ja sitäpaitsi se on menoa, jos Mika/Kalle/Jouko/Matti/Harri/Esa tai joku muu soittaa...
Sen lisäksi pitää juoda myös viikolla yhtenä tai kahtena iltana. Yleensä silloin, kun parhaalla ystävällä on vapaa ilta. Eilenkin oli tarkoitus viettää pitkästä aikaa rauhallista ja mukavaa iltaa minun luonani, niin johan tuli ohjelmaa...Poikaystäväni halusi lähetä keikalle (olisin itsekin lähtenyt, jos olisin jaksanut) ja lupasi, ettei vedä känniä (rahatilanne on tällä hetkellä todella huono). Mutta yöllä soitti kysyäkseen yöpymispaikkaa (halusi viereeni nukkkumaan) ja oli taas sellaisessa kunnossa, että... Kaiken lisäksi sanoi lähetevänsä tulemaan luokseni (klo 02.40) ja pyysi minua avaamaan oven. Kun tunnin kuluttua ei miestä kuulunut, soitin hänelle ja HÄN OLIKIN KOTONA! Loukkaannuin tietenkin verisesti, sillä olisi hän voinut imoittaa, että meneekin kotiinsa nukkumaan etten olisi turhaan valvonut. Kun kuitenkin aamulla oli aikainen herätys töihin.
Lisäksi hän koheltaa humalassa aika rankasti. Hädin tuskin ehti edelliset haavat otsassa ja käsissä parantua, kun taas oli leuka auki... Eikä mitään pieniä nirhamia, kun kunnon avohaavoja. Ja kaveriporukka vaan kannustaa tällaiseen extreme-kännäämiseen, kun se on kai niin hauskaa... Ja minä olen tietenkin huolissani.
Dokaamiseen liittyy myös tuo rahapuoli. Eli käytännössä olen elättänyt meidät molemmat viimeiset 4 - 5 kk pienellä palkallani, vaikka emme asu yhdessä. Olen joutunut järjestelemään todella paljon omia menojani ja luopumaan hankinnoista ja jopa lääkekuureista, kun rahat eivät yksinkertaisesti riitä. Tuohon dokaamiseen uppoaa tietysti älyttömästi rahaa... Työttömänä poikaystäväni saa juuri ja juuri laskunsa maksettua ja se mitä jää yli, menee dokaamiseen. Minä ostan ruoat, bensat ja kaiken muun päivittäistavaran... Välillä se tuntuu helvetin epäreilulta, kun minulla olisi omiakin hankintoja (talvitakki, kengät, lääkkeet).
Olen yrittänyt kannustaa poikaystävääni hankkimaan töitä. Olen etsinyt hänelle sopivia työpaikkoja, kursseja, kannustanut oman yrityksen perustamiseen ja saanut jonkin verran järjestettyä keikkatöitä oman työni kautta... Lisäksi muistutin häntä sosiaalitoimistosta, mutta aina hän "unohtaa" hoitaa asioitaan eteenpäin... Päivät kuluvat maleksiessa, tv:tä tuijottaessa, nukkuessa, tietokoneella pelatessa. Tuntuu, ettei hän haluaisikaan kohentaa tilannettaan.
Ehkä olen tuudittanut hänet liialliseen turvallisuuteen huolenpidollani. En vain enää jaksaisi olla äiti, olisin niin mieluusti tyttöystävä. Tuon eiliseen episodin jälkeen olo tuntuu vain niin surulliselta ja petetyltä.
Poikaystäväni on työttömyyden jatkuessa alkanut dokaamaan aika railakkaasti. Tämä tarkoittaa sitä, että vähintään 3 - 4 iltana viikossa pitää kiskaista ns. perseet olalle. Eli klassisesti hän juo sekä perjantai- että lauantai-iltana, kun ei ole parempaakaan tekemistä...Olen yrittänyt keksiä vaihtoehtoista tekemistä viikonlopuiksi, mutta en kait minäkään mikään ohjelmatoimisto ole! Ja sitäpaitsi se on menoa, jos Mika/Kalle/Jouko/Matti/Harri/Esa tai joku muu soittaa...
Sen lisäksi pitää juoda myös viikolla yhtenä tai kahtena iltana. Yleensä silloin, kun parhaalla ystävällä on vapaa ilta. Eilenkin oli tarkoitus viettää pitkästä aikaa rauhallista ja mukavaa iltaa minun luonani, niin johan tuli ohjelmaa...Poikaystäväni halusi lähetä keikalle (olisin itsekin lähtenyt, jos olisin jaksanut) ja lupasi, ettei vedä känniä (rahatilanne on tällä hetkellä todella huono). Mutta yöllä soitti kysyäkseen yöpymispaikkaa (halusi viereeni nukkkumaan) ja oli taas sellaisessa kunnossa, että... Kaiken lisäksi sanoi lähetevänsä tulemaan luokseni (klo 02.40) ja pyysi minua avaamaan oven. Kun tunnin kuluttua ei miestä kuulunut, soitin hänelle ja HÄN OLIKIN KOTONA! Loukkaannuin tietenkin verisesti, sillä olisi hän voinut imoittaa, että meneekin kotiinsa nukkumaan etten olisi turhaan valvonut. Kun kuitenkin aamulla oli aikainen herätys töihin.
Lisäksi hän koheltaa humalassa aika rankasti. Hädin tuskin ehti edelliset haavat otsassa ja käsissä parantua, kun taas oli leuka auki... Eikä mitään pieniä nirhamia, kun kunnon avohaavoja. Ja kaveriporukka vaan kannustaa tällaiseen extreme-kännäämiseen, kun se on kai niin hauskaa... Ja minä olen tietenkin huolissani.
Dokaamiseen liittyy myös tuo rahapuoli. Eli käytännössä olen elättänyt meidät molemmat viimeiset 4 - 5 kk pienellä palkallani, vaikka emme asu yhdessä. Olen joutunut järjestelemään todella paljon omia menojani ja luopumaan hankinnoista ja jopa lääkekuureista, kun rahat eivät yksinkertaisesti riitä. Tuohon dokaamiseen uppoaa tietysti älyttömästi rahaa... Työttömänä poikaystäväni saa juuri ja juuri laskunsa maksettua ja se mitä jää yli, menee dokaamiseen. Minä ostan ruoat, bensat ja kaiken muun päivittäistavaran... Välillä se tuntuu helvetin epäreilulta, kun minulla olisi omiakin hankintoja (talvitakki, kengät, lääkkeet).
Olen yrittänyt kannustaa poikaystävääni hankkimaan töitä. Olen etsinyt hänelle sopivia työpaikkoja, kursseja, kannustanut oman yrityksen perustamiseen ja saanut jonkin verran järjestettyä keikkatöitä oman työni kautta... Lisäksi muistutin häntä sosiaalitoimistosta, mutta aina hän "unohtaa" hoitaa asioitaan eteenpäin... Päivät kuluvat maleksiessa, tv:tä tuijottaessa, nukkuessa, tietokoneella pelatessa. Tuntuu, ettei hän haluaisikaan kohentaa tilannettaan.
Ehkä olen tuudittanut hänet liialliseen turvallisuuteen huolenpidollani. En vain enää jaksaisi olla äiti, olisin niin mieluusti tyttöystävä. Tuon eiliseen episodin jälkeen olo tuntuu vain niin surulliselta ja petetyltä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
anna kuukausi aikaa ryhdistäytyä. esitä asiasi vakavasti ja silloin kun
olette molemmat selvänä. et sinä täällä muita varten elä!!!
Minulla ei kestäisi kärsivällisyys tommosessa tilanteessa.Jos tämä on joka päiväistä tai edes joka viikkoista, eikä hän usko mitä yrität sanoa, neuvoa ja auttaa. Jos et saa häneltä mitään vasta palvelusta tai välittämistä.Miksi katselet kyseistä henkilöä? Tietysti herää asioita: jos hän jää yksin? jos hänellä ei ole rahaa mihinkään? tappaako hän itsensä? miten hän pärjää?jne.???Mutta se rassa sinua, sinun raha tilannetta jne.
Minä henkilökohtasesti istuttaisin koko äijän piinapenkkiin ja keskustelisin asioista, jos hän ei kuuntelisi/ välittäisi, pyytäisin herran poistumaan ja ottamaan kamansa.
Mutta tietysti ajattelet toistenne tunteita joista pitäisi puhua.
Se siinä, minun mielipide.Koita jaksaa!
Onko sattunut jotain? Firma menny alta, tullu potkut, olet uhkaillut erolla jne.jne?
Aika rempulaltahan tuo kuulostaa ja varsinkin nyt kun olen itse suorastaan ääriryhdistäytynyt (vaikken tuolloinkaan ollut mikään aikaansaamaton) niin harmittaa kuulla toisen aikaansaamattomuudesta. Elämässä saa NIIN paljon enemmän tapahtumia aikaan kun hieman aktivoituu. Tokihan tässä biletellään hyvässä hengessä itsekin mutta aika kuluu nykyisin kaikkeen muuhun. Matkusteluun, opiskelujen suunnitteluun, seinäkiipeilyyn, tietokonehommiin, tyttöystävään, rahan ansaitsemiseen (eli työkuvioiden kehittämiseen), liikuntaan yleensä, elämysten hankkimiseen. Lista olis varmaan loputon jos ei hieman itseään toppuuttelisi:)
Taitaa olla hyväksikäyttäjä ja sinä edelleen "rakastunut" tähän menneenajan ihanuuteen?
Tapahtunut on sen verran, että hän valmistui nyt syksyllä, sitten eräs hänen läheisensä kuoli ja meidän suhteessamme oli kriisi, jonka vuoksi erosimme vähäksi aikaa...
Tietysti olen miettinyt, että tuo läheisen menetys on saattanut tainnuttaa hänet jonkinlaiseen horrokseen. ja opiskellessa hän oli aktiivinen, pirteä, eikä juonut laisinkaan näin paljon... Nyttemmin myös harrastukset ovat jääneet, kun tuntuu ettei hänellä riitä energiaa mihinkään.
JA sehän tässä onkin se paska juttu, että muutoin hän on oikea ihannemies; hellä, kiltti, huomaavainen (selvinpäin!), romanttinen, rakastava ja äärettömän seksikäs... Mutta tuo saamattomuus ja dokaaminen jyräävät kaikki hyvät puolet alleen.
Rakastan häntä hyvin paljon ja haluaisin kannustaa häntä ryhdistäytymään, mutta toisaalta en halua vaikuttaa painostavaltakaan. Kaikelle on oma aikansa ja paikkansa...Ja fiksuna ihmisenä hän kyllä tiedostaa, etteivät asiat ole hyvin ja ettei nän voi jatkua. Pelkään juuri sitä, että hän jämähtää tuohon tilanteeseensa ja loputtomaan dokauskierteeseen, vaikka tällaisenaan tilanne on kestänyt vasta tuon 4 -5 kuukautta...
Joskus sitä kriisien jälkeen vaipuu masennukseen. Nuo merkit voisivat hyvin viitata myös siihen, ja mies kun on mies niin yrittää lääkitä tyhjää oloaan dokaamalla. Mites ois lääkärikäynti?
Tuota alkoholistin ja luuserin elämää monet vuodet nähneenä tiedän, että kyseissä tapauksessa viina vie miestä ja sinä annat siihen mahdollisuuden. En voi muuta kuin taas yhden kerran ihmetellä, että milloin ihmiset parisuhteessa oppivat sen, että hyvin usein itse omilla teoillaan auttavat alkoholistia juomaan.
Sinä kerrot, että mies on työtön, mutta dokaa 3-4 krt viikossa ja rahaa ei ole. Ette asu yhdessä, mutta sinä hoidat käytännössä kaiken päivittäisen elämisen eli annat hänelle mahdollisuuden käyttää kaiken liikenevän rahan viinaan. Itseltäsi jää ostamatta tärkeitä asioita, kuten takki, kengät, lääkkeet. Mitä siis itseltäsi kiellät, sen äijällesi annat eli mahdollisuuden juomiseen.
Sinä et todellakaan ole hänen äitinsä ja kun kerran on varaa juopotella, niin silloin pitäs olla varaa muuhunkin eli hoitaa päivittäisasiansa omilla rahoilla. Pointtina vielä se, että te ette asu yhdessä.
Alkoholisteilla on kumma taito hallita myös läheistensä elämää ja vain sinä voit itse auttaa itseäsi hän itseään, jos vain halua on, joten mieti sitä hyvä ihminen!
Lopeta elättäminen ja anna miehen ottaa vastuu teoistaan.
Nyt alat tiputtaa tähtiä hotellistasi, ja annat miehen kantaa vastuun omasta elämästään! Joku raja hyväksikäytöllekin... *ziisus*
SE ON LOPENKYLLÄSTYNYT TAVALLAAN MUT VAIKEA TUODA ASIA ESILLE PURKAA AHDINKOA VIINAAN MUT HUOMAA KUINKA TÄRKEN JA RAKAAN VOI MENETTÄÄ KOKEMUKSETA...