Kun te sanotte ettette rakasta samalla tavalla kuin naiset, niin miten teistä nainen sitten rakastaa ja miten teidän rakkaus siitä eroaa?
Miehet kertokaa!
Nainen:::
45889
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
ehkä tähän vielä kerran jaksaa vastata.
Naiset voi "rakastua" hetkessä mitä itse en edes pidä sellaisena. Minä voin tässä elämässä ehkä rakastua muutaman kerran ja se vie aikaa. Nainen voi sanoa, että rakastui Jaskaan, vaikka oli Peran kanssa naimisissa. Oli pakko lähteä. Mies ei voi väittää tuollaista kirkkain silmin koskaan.
Siinä nyt ainakin jotain eroa.
hitaasti rakastuvia, esim. itse olen. Lähinnä ajattelin sitä tapaa. Enkä aiheen kuluneisuudesta tiedä mitään, koska en ole vakiokirjoittaja.
että olen rakastunut ja minä tapaan sanoa heille "niin taisit sanoa edellisellekin".
että naiset kokee tunteensa vahvemmin kuin miehet?
siitä.
Ja naisilla joka elämäntapahtumassa tunteet on huomattavasti
hallitsevammassa asemassa kuin miehillä.
sanoa sitten niinkin..
Tai sitten ne vaan käsittää asiat erilailla. Siitä mun mielestä nää kaikki kiistatkin syntyy ku miehet ja naiset näkee asiat toisenlailla.
rakkauden ymmärtää, että mitä se on?
Eivät kaikki. Aina löytyy naisia, joiden mielestä naisen tapa rakastaa on ainoa oikea. Ja aina löytyy mihiä, jotka suhtautuvat naisen tunne-elämään halveksien. Suurin osa kuitenkin tuntee melko samoin, minkä takia kai enemmistö kuitenkin pyrkii tai on heteroparisuhteessa ilman suurempia ongelmia.
ei pitäisi yleistää asioita!
Niin pitkään menee hyvin kun hyväksyy sen toisen osapuolen, osin erilaisenkin, määritelmän tälle ihmisiä yhdistävälle henkimaailman termille.
suuret eroprosentit johtuvat juuri siitä, että pariskunnat eivät ymmärrä toisiaan tarpeeksi hyvin.
että sekä miesten, että naisten on niin vaikea hyväksyä toistensa erilaisuutta.
ymmärtää toisiaan? Entä jos opettelisi vain hyväksymään toisen erilaisuuden?
tajunnut, että mun joka viestissä lukee että mun mielestä..
tulkita. En kuitenkaan tarkoittanut sinun kommenttejasi vaan miehiä ja naisia yleensä. Siis mielestäni kommenttisi olivat hyviä!
sanoilla mutta mun mielestä se hyväksyminen on sen asian ymmärtämistä..
Minä olen mielestäni päässyt Rouva Ratikan kanssa melko pitkälle sillä, että kunnioitamme toistemme erilaisuutta. Emme aina ymmärrä toisiamme, mutta yritys ottaa selvää on mielenkiintoista ja palkitsevaa.
Tosin jokaisella menee jossain raja, paljonko erilaisuutta on valmis hyväksymään. Emme mekään sitä monissa muissa asioissa suvaitse, vaikka joku toinen pariskunta suvaitsisikin. Esimerkiksi en hyväksyisi toisen erilaisia moraalikäsityksiä, mustasukkaisuuden rajoja jne...
ymmärtää toisen tarkoitusperiä vaikka en olisikaan samaa mieltä. Aina sieltä löytyy syy kysymällä, jos osaa kysyä oikeat kysymykset. Tietenkin jos haluaa hyväksyä sen enempiä kyselemättä niin hyvä vaihtoehtohan sekin on.
Itse haluan vain ymmärtää asiat, vaikka en olisikaan samaa mieltä. Erilaisia ajatusmalleja löytyy tässäkin näköjään..
oikein näe vaivaa naisen ymmärtämiseksi, liekö tuo sitten liian vaikeaa :D
tahtoa ja yritystä ymmärtää naisia. Jokainen meistä on takuulla pohtinut asiaa todella paljon.
Jotkut ovat sitten päässeet jonkin verran pidemmälle, toiset eivät. Mutta täytyy sanoa, ettei se ihan helppoa ole. Kuten myös toisinpäin.
Vai voitko sinä sanoa rehellisesti, että ymmärrät miehiä?
En tiedä.
Itse joskus kerroin kultaselle rakastavani häntä, kun huomasin pitäväni hänestä kaikista virheistään ja mokailuistaan huolimatta. Seurasi hitonmoinen kuulustelu siitä, mitä se tarkoittaa, miten niin rakastat ja miltä se tuntuu, kun rakastaa. En kertonut, koska en halunnut antaa lupaa törttöillä edelleen.
Se olikin sitten viimeinen kerta, kun moisia höpisin. Nyt sekin rakkaus on kuollut. Ehkä nyt osaan valita paremmin.
naiset ei osaa suhtautua asioihin niiden omassa perspektiivissä... Älä toki menetä uskoasi, ehkä se oikea tulee vielä kohalle...
Oikeita on paljon. Ei ole sitä ainutta oikeaa.
Kun vaan osaisi joskus olla viisaampi valinnoissaan...
Muistat vaan etteivät kaikki naiset ole tuollaisia :D
Mutta kun oman päänsä saisi siihen malliin, ettei retkahtaisi väärään tyyppiin. Sehän tässä on ongelma. Valikoima varmaan on laaja.
Tätä pitää nyt oikein funtsia.
Itselläni tekee mieli kysellä samantapaista omalta kullalta mutta järkeni selittää homman uteliaisuudelleni ennen kuin toteutan itseni fyysisesti.
Se täytyy vaan luottaa ja uskoa :)
Ja sehän se on, rakastaa toista virheineen ja mokineen päivineen, ei niitä näe eikä huomaa niin selvästi kuin ne kaikki taivaallisen hyvät puolet ihmisessä..
Vastatakseni aloittajalle; erot ovat (myös) yksilöllisiä.
mä omani löysin. Ja ehti tutustella rauhassa...
>>>järkeni selittää homman uteliaisuudelleni ennen kuin toteutan itseni fyysisesti.
ymmärtäminen voisi helpottaa ennakoimaan toisen reaktioita ja välttämään suurten konfliktien muodostumista?
tuon treffisaitin suhteen. Ehtii kai siellä tutustua rauhassa, mutta aika epätoivoinen kuva minulle vaan on tuosta syntynyt.
Livenä mieluummin. Ehkä tämä sitten on se virheeni.
olisi mahdollista. Joskus todella vaikeaa ja siihen saattaa herätä varsin myöhäänkin. Huomaa vain, ettei ymmärrä yhtään, vaikka jo pitäisi.
osittain aukeaa juuri puhumalla kaikenlaisista asioista, mielipiteitä kysymällä yms.
Kummallekin selviää asiat joista pidetään ja joista ei pidetä.
Toisen lukeminen, niin sanotusti, joissain suhteen aikana ilmenneissä uusissa asioissa, ja niistä puhuminen.
Mielestäni ei ole sellaista asiaa josta ei saisi suhteessa puhua, on vain kiinni ihmisen ymmärryksestä asioiden suhteen.
täynnä laadukkaita miehiä ja naisia, jotka etsivät seuransa mieluummin muualta kuin räkälöistä!
kiinni vaikka haluat tietää miehestäsi asioita?
mahtanet nyt tarkoittaa näin selvennyksen vuoksi?
Järkesi oli kieltänyt sinua kysymästä sinua askarruttavia asioita.
eri juttuhan tämä on. Lueppa:
"Seurasi hitonmoinen kuulustelu siitä, mitä se tarkoittaa, miten niin rakastat ja miltä se tuntuu, kun rakastaa."
Tuota nimenomaista asiaa kommentoin, ei tuo ole mikään asia miehessä minkä tahtoisin selville saada, että MITEN mies rakastaa. Jos ei sanoista selkene niin teoista. Kyseessä on oma uskominen asiaan, jonka vallan hyvin voi itse ymmärtää kysymättä asiaa. Kyse on siis ymmärtämisestä, miten rakkaus ja rakastaminen ilmenee. Ei tuollainen pähkäily auta kuitenkaan ketään.
Jos minua esim. mietityttää miten on mahdollista että kukaan minua voi rakastaa ja pitää täydellisenä, niin totta hemmetissä ihmettelen ja epäilen sitä mutta luotan ja uskon enkä kysele. Mutta tässä on osittain taustalla myös huono itsetunto ja kokemukset muista ihmisistä. Kyllä se siitä.
Eikä järkeni kiellä minua kysymästä minua askarruttavia asioita, käsitit tämänkin väärin.
Jos mieleeni pulpahtaa asia jota tekee mieli kysyä niin mietin ensin asiaa. Tässä tapauksessa, jos tekisi mieli kysyä omalta mieheltäni että "miltä tuntuu rakastaa" niin osaan kyllä itse sen määritellä, miltä tuntuu rakastaa, joten turha kysyä ja piinata toista :D Ja kyllähän tuo asia ilmenee käyttäytymisessä yms.
Ja hyvin harvoin tulee NIIN askarruttavia asioita, joita tekisi mieli toiselta kysellä, jos tulee enkä saa itse sitä selvennettyä, niin tottakai otan asian puheeksi.
Mä en tiedä miten nainen rakastaa? Naisen pitäisi rakastaa miestään niin, ettei miehen tee juurikaan mieli katsella muita naisia. Eli pitää miellyttää miestä fyysisesti, pitää olla yhteisiä kavereita ja harrastuksia. Jos nainen tulee töistä menee suihkuun laittaa Robin Hoodin yöpuvun päälle, niin ei sitä voi rakastaa. Jos naisella on vapaa päivä niin se ei laita itseään mitenkään, katsoo telkkua tai leipoo naama valkosena, niin ei sitä voi rakastaa. Sitten kun pitää lähteä naisystävälle juoruamaan, laitetaan kaikki viimeisen päälle ja ukko jää kotiin runkaamaan. Sitä on pitkässä suhteessa olevan naisen ja miehen rakkaus.
ulkonäkökeskeistä. Onneksi olet tämän ketjun ainut!
mies sanoo rakastavansa, niin se on vain yleisnimitys sille, että se nainen on hänelle ihan riittävän hyvä, seksi on hyvää ja kuin ilmoitus, että en nyt etsi ketään muuta. Vähän kuin kolmeen sanaan tiivistetty yleiskohteliaisuus. Mutta samalla siihen samaan muottiin sopisi noin 600 muutakin naista, eikä vaihtaminen olisi kovin suuri juttu miehelle.
Naiselle se taas on tunne, perhosia vatsanpohjassa, sitä, että tuntee ihan mieletöntä hellyyttä ja halua olla lähellä ja koskettaa, sitä että se toinen pyörii mielessä ja on tärkeä tavalla jota kukaan muu ei ole. Hormonaalinen mielenhäiriö, jota ei aina voi hallita ollenkaan.
Se, että naiset ja miehet kuitenkin viihtyy yhdessä ja kokee saavansa siltä toiselta kaiken tarvittavan johtunee siitä, että ihmisillä on taipumus nähdä muut itsensä kautta ja kuvitella, että kyllä tuokin kun minäkin. Eihän se kuitenkaan niin mene.
Minulle henkilökohtaisesti miesten tapa rakastaa on oikeastaan aika turha. Koska en halua lapsia ja olen varakkkaasta perheestä, niin ainoa asia, joka puuttuu ja jota en voi saada joko perheeltäni/ystäviltäni tai rahalla on juuri tuo romanttinen rakkaus. Ja kun sitä ei voi saada miehiltäkään, niin minulle miehillä ei ole mitään annettavaa.
Ehkä olet elämässäsi pettynyt, otan osaa.
Kyllä miehilläkin tunteet on. Tottahan on olemassa kuvailemasi kaltaisia miehiä, mutta niin on naisiakin.
Tuosta nyt tuli sellainen kuva, että parempi vain, kun pysyttelet sen rikkaan perheesi parissa, etkä piinaa mielenhäiriöinesi ketään miestä.
oikeastaan pettynyt tai toisaalta olenkin. Olen seurustellut vain kerran, eikä hänessä ollut mitään suurta vikaa. Hän oli ihan mukava, kohteli minua ihan hyvin, suhde olisi varmaan ollut tavallista ihan hyvää arkea vaikka loppuun asti. Ehkä minä tavallaan petyinkin siihen, ettei hän tuntenut niin kuin minä, mutta ei hän minulle mitään varsinaista pahaakaan tehnyt. Mutta suhteessa on kuitenkin aina pakko tehdä kompromisseja ja asioita joita ei haluaisi, joten jossain vaiheessa tajusin, että miksi teen niitä, kun voin saada ne kaikki hyvät asiat muilta ihmisiltä ja kun en häneltä saa sitä ainoaa asiaa, jonka haluaisin? Itsekästä ehkä, mutta minä olen nyt onnellisempi, kun en enää kiduta itseäni toivomalla jotain jota ei ole olemassa ja hänellä on hyvä suhde naiseen, jolle riittää juuri tuo arki ja he sopivat paljon paremmin toisilleen. En minä tarkoittanut mitenkään vittuiluksi tätä miehille, mutta minulle ja minun elämässäni ainoa asia jota minulla ei ole ja jota kaipaisin on romanttinen rakkaus ja miehiltä ei sitä voi saada. Se, että minulle ei riitä se tavallinen arki ei tee minusta mielenhäiriöistä, eikä se mielestäni ole kenenkään piinaamista. Minulla on oikeus haaveilla mistä haluan, silloinkin kun se haave on mahdoton.
ja olet varmasti tehnyt hyvän ratkaisun, kun olet noin toiminut. Tämä elämä nyt ei kenelläkään vaan mene, niinkuin haaveillaan.
Hyvänä sinussa näen rehellisyyden.
Parisuhteessa ei koskaan romanttinen rakkaus ja alkuhuuma jatku määräänsä pidemmälle. Alussa se on sitä ja sen tehtävä on sitouttaa kaksi ihmistä toisiinsa. Sitten huuma hiipuu ja arki astuu tilalle. Jos tätä ei ymmärrä, turha edes yrittää. Se varsinainen rakkaus tulee kuvaan vasta sitten paljon myöhemmin, kun jo tuntee toisen ja vikansa myös. Pystyy hyväksymään ne ja antamaan anteeksi.
Toisaalta säälin sinua, koska et voi ilmeisesti koskaan päästä niin pitkälle, että voisit tuntea todellista kiintymystä. Toisaalta itse olen kokenut tuon kaiken, mutta silti kaikki on romahtanut ja taas aloittelen alusta. Ei ole elämä yksinkertaista.
Tuli vain mieleen, että tunnekuohun hakeminen ja siihen fiksoituminen on takana monissa ongelmissa. Kuten alkoholismissa, huumeiden käytössä ja seksuaalisessa holtittomuudessa.
Oletko tullut ajatelleeksi tätä? Jos et voi solmia normaalia parisuhdetta, ei yksinolokaan väärä valinta ole. Kunhan vain tiedostat omat syysi. Ainoastaan siten voit olla oma itsesi ja tulla ehjäksi.
että naisellakin loppuu aikanaan se rakkaus, mutta uskon, että senkin jälkeen nainen tuntee enemmän, osittain muistosta, osittain siitä, etten usko miehen tunteiden muuttuvan ajan myötä, mitä nyt tietysti tottuu ja varmasti kiintyykin enemmän. Kiintymystä tunnen perheeseeni ja ystäviini ja he eivät vaadi mitään. Sitä en tarvitse enää lisää elämääni.
Minä en juo, polta, en varsinkaan käytä huumeita, enkä ole harrastanut seksiä kuin tuon yhden miehen kanssa. Kyllä kai minä voisin solmia normaalin parisuhteen, mutta miksi tekisin niin? Mitä minä siitä saisin? Ja aina minua vaivaisi se, että vain minä rakastan, mutta hän ei ja tiedän jo kokemuksesta, että eläminen yksin on helpompaa.