Avokkeeni ei innostu seksistä, ei sitten v***u millään! Tai no velvollisuudesta kai joka toinen viikko, mutta se ei alkuunkaan riitä minulle. Ei auta puhuminen, pyytäminen, pitkät hyväilyt tai halailut...
Silloin harvoin kun suostuu, niin laukeaa myös, eli siitä ei pitäisi olla kiinni.
Pidän naisestani paljon, jopa rakastan, mutta jatkuvassa puutteessa eläminen ei vastaa käsitystäni seurustelusta tai avoliitosta.
Vinkkinä seurusteleville ihmisille, mikäli aiotte aloittaa työn tai koulun joka vaatii siinä määrin energiaa, ettei puoliso enää kiinnosta, miettikää vielä...
Rypeköön vittu paskassaan ja rakentakoon uraansa ilman minua. Käyn työssä ja pystyn kyllä huolehtimaan itsestäni ja kämpästäni - avokkeestani en menisi vannomaan.
Silloin harvoin kun suostuu, niin laukeaa myös, eli siitä ei pitäisi olla kiinni.
Pidän naisestani paljon, jopa rakastan, mutta jatkuvassa puutteessa eläminen ei vastaa käsitystäni seurustelusta tai avoliitosta.
Vinkkinä seurusteleville ihmisille, mikäli aiotte aloittaa työn tai koulun joka vaatii siinä määrin energiaa, ettei puoliso enää kiinnosta, miettikää vielä...
Rypeköön vittu paskassaan ja rakentakoon uraansa ilman minua. Käyn työssä ja pystyn kyllä huolehtimaan itsestäni ja kämpästäni - avokkeestani en menisi vannomaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Että hänellä saattaa olla samanlaisia ajatuksia?
ehkäpä hänkään ei ole tyytyväinen?
tai jos on,niin sitten ehkä olette väärät kumppanit toisillenne...
miksie hän pystyisi elättämään itseään?
Miehen puhetta.
Miehen puhetta.
Olen (yhä) samantapaisessa suhteessa. En vain saanut lopultakaan itsestäni irti niin paljon, että olisin lähtenyt menemään. Voin sanoa kokemuksesta: tilanne ei tule _koskaan_ muuttumaan. Sinua tulee _aina_ vituttamaan säännöllisin väliajoin. Ei ole _mitään_ mitä voisit tehdä saadaksesi muutosta aikaan. Kaiken olen kokeillut, mikään ei auta.
Itse olen nalkissa jo monella muulla tavalla tässä suhteessa ja tulen katumaan pehmeyttäni niin kauan kuin kalu toimii. _Lähde_vielä_kun_voit_!
....tuo tuntuu olevan.Viittasin kyseiseen asiaan
tossa kirjoiuksessani 10 vuoden välitilinpäätös.
Mutta....kun taas joskus käyn...nykyisin tosi harvoin....ulkona,siellä tuntuu taas sitä vipinää
riittävän.Oiskohan katsottava hetki peiliin ja
mietittävä mitä siellä naistemme ajatuksissa kulkee kun heitä puhumaan asioista ei saa.
Olen kyllä tullut siihen tulokseen näitä kirjoituksia lukiessani että naiset pitävät miehiään itsestäänselvyytenä ja nauttivat heistä silloin kun ITSE sitä tahtovat.
Valitettavasti se "kultainen kolmio" on heidän ase tähän nyky-yhteiskuntaan ja avo/avioliittoon.
olen samanlaisessa tilanteessa,paitsi asetelma päinvastoin eli avomieheni on se joka pihtaa,syyttää ylitöitä (joita kyllä tekee paljon )silti toivoisin hellyyttä ja seksiä useammin kuin 2 kertaa kuussa.hän sanoo rakastavansa mua ja sanoo mun olevan ainut jota haluaa...ihmettelen silti miksi en enää kelpaa!!!
suhteemme on muuten kunnossa,voimme puhua kaikesta ja luotamme toisiimme.rakastan häntä ylikaiken!!!!
Kiitokset kommenteistanne, puolin ja toisin!
Joku heitti että "lähde kävelemään vielä kun voit". Vaimoke kerää kamppeensa ja etsii itselleen asunnon (omistusasunto - mun jo ennen häntä).
Ja siihen ettei pystyisi itseään elättämään, todennäköisesti pystyy. Kuitenkin, oman työni ohella, kotityöt olen suurimmaksi osaksi tehnyt minä, pyykit, siivoukset, ruoka jne. Kun avokkeella on ollut "tekemistä". Ts. yötä-päivää työn tekeminenkin saattaa hankaloitua oleellisesti kun joutuu valitsemaan kotitöiden ja "tekemisen" välillä.
Välit eivät ole niin pahasti poikki että alkaisin paskaa viskomaan, mutta avokkeeni lupasi alkaa etsimään itselleen asuntoa...
Jotenkin tuli tunne ettei välillänne ole tunnesidettä tai muutenkaan juuri yhteisiä asioita,joten varmaan paras ottaa pesäero.
Kadehdin sinua. Sinkkuna on ainakin toivoa löytää toimiva suhde. Itse olin nössö ja maksan hintaa pitkään, tässä käsi kuluu vielä loppuun ennen halujen kuolemista.
No, kaikki eivät voi saada haluamaansa, ikävä vain olla siinä joukossa.