http://www.introspekt.fi/artikkelit/kalliisti.html
Introspekt:
""KALLIISTI EROTTU
Erot maksavat satoja miljoonia euroja vuodessa
Parisuhdeterapia on yhä suositumpi keino ratkaista ongelmia
Suomi on siirtynyt kärkeen jälleen yhdessä kansainvälisessä vertailussa: avioeroissa. Meillä erotaan useammin kuin yhdessäkään muussa Euroopan unionin maassa.
Väestöliiton tilastojen mukaan puolet suomalaisista avioliitoista ja yli puolet helsinkiläisistä avioliitoista päättyy eroon. Se on surullista, mutta harva tulee ajatelleeksi, että se on myös hirvittävän kallista.
Kun Väestöliitossa laskettiin äskettäin yhteen avio- ja avoerojen kustannukset ilman oikeudenkäyntikuluja - asumistuki, toimeentulotuki, elatustuki ja lapsilisäkorotukset - erojen laskuksi saatiin 2,3 miljardia markkaa (400 miljoonaa euroa) vuodessa. Sillä hinnalla rakentaisi vaikkapa melkein koko Vuosaaren sataman.
"Jos jokin muu asia maksaisi yhteiskunnalle näin paljon, siihen puututtaisiin", Väestöliiton pari- ja perheterapeutti Vuokko Malinen sanoo.
"Inhimillinen kärsimys ei ole saanut päättäjiä toimimaan, mutta ehkä raha nyt saa."
Parisuhde kuin osakeyhtiö
Pääkaupunkiseudun parisuhdeterapeutit luettelevat suomalaisten kiivaalle erotahdille useita syitä. Malisen mielestä Suomen avioerolaki "voi olla jo liiankin liberaali". Hän tarkoittaa, että erot ovat nykyisin niin nopeita ja vaivattomia, ettei eroava pariskunta välttämättä ehdi selvittää ongelmiaan.
Kun keskinäinen riitely jää kesken, se siirtyy Malisen kokemuksen mukaan usein riitelyksi lasten huoltajuudesta. Noin 30 000 alle 18-vuotiasta lasta kokee avio- tai avoeron joka vuosi.
Helsingin pari- perheterapiayksikön perheneuvojien Ulla Roineen ja Virpi Sompan mukaan parisuhteissa korostuvat nykyisin itsenäisyys ja itsekkyys. Epävarmassa maailmassa nuorten aikuisten on vaikea luottaa toisiinsa ja tehdä kompromisseja, elleivät he tunne saavansa täsmälleen saman verran takaisin.
"Monet parisuhteet muistuttavat osakeyhtiöitä, joissa aika ja raha on jaettu tasan: sinun siivousviikkosi, minun kaupassakäyntiviikkoni, sinun roskienvientiviikkosi. Jos antaa toiselle jotakin ylimääräistä, se on kuin itseltä pois", Sompa sanoo.
Sähköpostisuhde syrjäyttää oikean suhteen
Kristillisen Valkonauhaliiton perhetyöntekijän Marja-Liisa Holopaisen mielestä pääkaupunkilaisten tavanomaisimpia parisuhdeongelmia ovat yhä paljon puhutut kommunikaatiovaikeudet, syrjähypyt, alkoholismi ja väkivalta.
Joskus ne ovat vain oireita muista ongelmista. Jatkuva kiire työn, lasten, harrastusten ja lasten harrastusten välillä hukuttaa helposti perheen yhteenkuuluvuudentunteen, jolloin helpotusta haetaan muualta. Esimerkiksi työpaikkaromanssi tarjoaa aivan toisenlaista glamouria kuin vanha kotisuhde, sillä töissä ihmisen on helppo näyttää itsestään vain paras ja pätevin puoli.
"Nykyisin ihmistä arvostetaan suoritusten perusteella, ja kotona on paljon vaikeampi saada aikaan näkyviä tuloksia kuin työelämässä", Sompa sanoo.
Uusi, selvästi yleistynyt ilmiö ovat Holopaisen mukaan sähköposti- ja tekstiviestisuhteet, jotka johtavat oikeisiin syrjähyppyihin.
"Internet ja kännykkä antavat mahdollisuuden pitää yllä hyvinkin pitkäaikaisia ja intiimejä suhteita, joihin ei kuitenkaan tarvitse sitoutua samalla tavalla kuin ihmiseen, jonka tapaa kasvokkain", Holopainen sanoo.
"Jos kotona on tylsää, teknologian avulla voi käydä pitkiä keskusteluja vieraan kanssa vaikka kotipöydän ääressä. Verkkosuhteesta tulee helposti aivan yhtä todellinen kuin elävästä suhteesta."
Terapiasta tullut melkein trendi
Kaikki terapeutit toivovat, että yhteiskunta kiinnittäisi enemmän huomiota suomalaisten parisuhdeongelmiin. Mutta mitä yhteiskunta voi tehdä? Eikö ero ole liberaalissa länsimaassa yksityiselämän päätös, johon muiden ei tarvitse puuttua?
"Holhousta tarvitaan lasten mielenterveyden ja tulevaisuuden takia", Väestöliiton Malinen sanoo. "Jos vanhemmilla on kriisi, he keskittyvät itseensä."
Malisen ja muiden terapeuttien mielestä on hyvä alku, että suomalaiset hakevat nykyisin apua jo ennen kuin ovat eron partaalla. Sekä Väestöliitossa, Helsingin kaupungilla että Valkonauhaliitossa parisuhdeterapian kysyntä ylittää tarjonnan. Ongelmia ei hävetä, sillä onhan niitä jo tilastojenkin perusteella suurimmalla osalla pariskunnista.
Valkonauhaliiton parisuhdeterapiassa näkyy kolme selkeää ryhmää: nuoret vanhemmat, joiden keskinäinen suhde hukkuu vaippavuoreen, nelikymppiset pariskunnat, joiden vakiintunutta elämää keikauttaa syrjähypyn kaltainen yllättävä kriisi, ja viisikymppiset pariskunnat, jotka lasten lähdettyä jäävät pitkästä aikaa kahden. Kaupungin parisuhdeterapiassa käyvät jotkut pariskunnat jo seurusteluvaiheessa, toiset yksin tai yhdessä eron jälkeen, jotta välttäisivät samat virheet seuraavassa suhteessa.
Terapian tuloksista on vaikea kerätä tietoja, mutta Valkonauhaliiton Holopaisen sormituntuman mukaan alle puolet terapiassa käyneistä pariskunnista päätyy lopulta eroon.
"Jos yhteiskunta siirtäisi edes osan eroihin kuluvista rahoista ennaltaehkäisevään parisuhdeterapiaan, erojen määrä voisi kääntyä laskuun", Malinen sanoo.
Parisuhdeterapia pakolliseksi?
Oikeusministeriön nuorisorikollisuuteen erikoistuneella virkamiehellä Sami Mahkosella on vielä radikaalimpi ajatus. Hänen mielestään parisuhdeterapia pitäisi määrätä pakolliseksi kaikille eroaville pareille, joilla on lapsia.
Mahkosen mielessä ei ole samanlainen turhauttavana pidetty sovittelu kuin vanhassa avioliittolaissa, vaan ammattipsykologien ohjaama lyhytterapia.
"Avioerojuristit keskittyvät omaisuuden jakamiseen, sillä se on yksinkertaista. Keskimääräisen avioeron hoitaa tunnissa. Ihmissuhdekysymykset saavat paljon vähemmän huomiota, vaikka ne ovat paljon rahaa tärkeämpiä asioita", Mahkonen sanoo.
Pakollinen terapia valmentaisi Mahkosen mielestä sekä eroavaa paria että lapsia valmistautumaan käytännössä eron jälkeiseen elämään. "Sitten voisi tulla vähemmän näitä tilanteita, jossa mies tappaa naisen viisitoista vuotta eron jälkeen."
Mahkonen tietää, että hänen ehdotuksensa on monen mielestä yhteiskunnalle liian kallis, "vaikka erolasten ongelmatkaan eivät tule yhteiskunnalle halvaksi". Hän ennustaa kuitenkin, että asenteita on vaikea muuttaa niin kauan kuin Suomi on avioerojen suhteen "nykyisessä välivaiheessa".
"Avioero on historialliseksi ilmiöksi vielä kovin uusi asia. 1800-luvun lopussa Suomessa oli vain 30-60 avioeroa vuodessa. Vasta kun se vielä yleistyy radikaalisti tämän vuosisadan loppuun mennessä, herätään miettimään, mitä tehdä.""
JNE luettavissa nettiosoitteessa.
Introspekt:
""KALLIISTI EROTTU
Erot maksavat satoja miljoonia euroja vuodessa
Parisuhdeterapia on yhä suositumpi keino ratkaista ongelmia
Suomi on siirtynyt kärkeen jälleen yhdessä kansainvälisessä vertailussa: avioeroissa. Meillä erotaan useammin kuin yhdessäkään muussa Euroopan unionin maassa.
Väestöliiton tilastojen mukaan puolet suomalaisista avioliitoista ja yli puolet helsinkiläisistä avioliitoista päättyy eroon. Se on surullista, mutta harva tulee ajatelleeksi, että se on myös hirvittävän kallista.
Kun Väestöliitossa laskettiin äskettäin yhteen avio- ja avoerojen kustannukset ilman oikeudenkäyntikuluja - asumistuki, toimeentulotuki, elatustuki ja lapsilisäkorotukset - erojen laskuksi saatiin 2,3 miljardia markkaa (400 miljoonaa euroa) vuodessa. Sillä hinnalla rakentaisi vaikkapa melkein koko Vuosaaren sataman.
"Jos jokin muu asia maksaisi yhteiskunnalle näin paljon, siihen puututtaisiin", Väestöliiton pari- ja perheterapeutti Vuokko Malinen sanoo.
"Inhimillinen kärsimys ei ole saanut päättäjiä toimimaan, mutta ehkä raha nyt saa."
Parisuhde kuin osakeyhtiö
Pääkaupunkiseudun parisuhdeterapeutit luettelevat suomalaisten kiivaalle erotahdille useita syitä. Malisen mielestä Suomen avioerolaki "voi olla jo liiankin liberaali". Hän tarkoittaa, että erot ovat nykyisin niin nopeita ja vaivattomia, ettei eroava pariskunta välttämättä ehdi selvittää ongelmiaan.
Kun keskinäinen riitely jää kesken, se siirtyy Malisen kokemuksen mukaan usein riitelyksi lasten huoltajuudesta. Noin 30 000 alle 18-vuotiasta lasta kokee avio- tai avoeron joka vuosi.
Helsingin pari- perheterapiayksikön perheneuvojien Ulla Roineen ja Virpi Sompan mukaan parisuhteissa korostuvat nykyisin itsenäisyys ja itsekkyys. Epävarmassa maailmassa nuorten aikuisten on vaikea luottaa toisiinsa ja tehdä kompromisseja, elleivät he tunne saavansa täsmälleen saman verran takaisin.
"Monet parisuhteet muistuttavat osakeyhtiöitä, joissa aika ja raha on jaettu tasan: sinun siivousviikkosi, minun kaupassakäyntiviikkoni, sinun roskienvientiviikkosi. Jos antaa toiselle jotakin ylimääräistä, se on kuin itseltä pois", Sompa sanoo.
Sähköpostisuhde syrjäyttää oikean suhteen
Kristillisen Valkonauhaliiton perhetyöntekijän Marja-Liisa Holopaisen mielestä pääkaupunkilaisten tavanomaisimpia parisuhdeongelmia ovat yhä paljon puhutut kommunikaatiovaikeudet, syrjähypyt, alkoholismi ja väkivalta.
Joskus ne ovat vain oireita muista ongelmista. Jatkuva kiire työn, lasten, harrastusten ja lasten harrastusten välillä hukuttaa helposti perheen yhteenkuuluvuudentunteen, jolloin helpotusta haetaan muualta. Esimerkiksi työpaikkaromanssi tarjoaa aivan toisenlaista glamouria kuin vanha kotisuhde, sillä töissä ihmisen on helppo näyttää itsestään vain paras ja pätevin puoli.
"Nykyisin ihmistä arvostetaan suoritusten perusteella, ja kotona on paljon vaikeampi saada aikaan näkyviä tuloksia kuin työelämässä", Sompa sanoo.
Uusi, selvästi yleistynyt ilmiö ovat Holopaisen mukaan sähköposti- ja tekstiviestisuhteet, jotka johtavat oikeisiin syrjähyppyihin.
"Internet ja kännykkä antavat mahdollisuuden pitää yllä hyvinkin pitkäaikaisia ja intiimejä suhteita, joihin ei kuitenkaan tarvitse sitoutua samalla tavalla kuin ihmiseen, jonka tapaa kasvokkain", Holopainen sanoo.
"Jos kotona on tylsää, teknologian avulla voi käydä pitkiä keskusteluja vieraan kanssa vaikka kotipöydän ääressä. Verkkosuhteesta tulee helposti aivan yhtä todellinen kuin elävästä suhteesta."
Terapiasta tullut melkein trendi
Kaikki terapeutit toivovat, että yhteiskunta kiinnittäisi enemmän huomiota suomalaisten parisuhdeongelmiin. Mutta mitä yhteiskunta voi tehdä? Eikö ero ole liberaalissa länsimaassa yksityiselämän päätös, johon muiden ei tarvitse puuttua?
"Holhousta tarvitaan lasten mielenterveyden ja tulevaisuuden takia", Väestöliiton Malinen sanoo. "Jos vanhemmilla on kriisi, he keskittyvät itseensä."
Malisen ja muiden terapeuttien mielestä on hyvä alku, että suomalaiset hakevat nykyisin apua jo ennen kuin ovat eron partaalla. Sekä Väestöliitossa, Helsingin kaupungilla että Valkonauhaliitossa parisuhdeterapian kysyntä ylittää tarjonnan. Ongelmia ei hävetä, sillä onhan niitä jo tilastojenkin perusteella suurimmalla osalla pariskunnista.
Valkonauhaliiton parisuhdeterapiassa näkyy kolme selkeää ryhmää: nuoret vanhemmat, joiden keskinäinen suhde hukkuu vaippavuoreen, nelikymppiset pariskunnat, joiden vakiintunutta elämää keikauttaa syrjähypyn kaltainen yllättävä kriisi, ja viisikymppiset pariskunnat, jotka lasten lähdettyä jäävät pitkästä aikaa kahden. Kaupungin parisuhdeterapiassa käyvät jotkut pariskunnat jo seurusteluvaiheessa, toiset yksin tai yhdessä eron jälkeen, jotta välttäisivät samat virheet seuraavassa suhteessa.
Terapian tuloksista on vaikea kerätä tietoja, mutta Valkonauhaliiton Holopaisen sormituntuman mukaan alle puolet terapiassa käyneistä pariskunnista päätyy lopulta eroon.
"Jos yhteiskunta siirtäisi edes osan eroihin kuluvista rahoista ennaltaehkäisevään parisuhdeterapiaan, erojen määrä voisi kääntyä laskuun", Malinen sanoo.
Parisuhdeterapia pakolliseksi?
Oikeusministeriön nuorisorikollisuuteen erikoistuneella virkamiehellä Sami Mahkosella on vielä radikaalimpi ajatus. Hänen mielestään parisuhdeterapia pitäisi määrätä pakolliseksi kaikille eroaville pareille, joilla on lapsia.
Mahkosen mielessä ei ole samanlainen turhauttavana pidetty sovittelu kuin vanhassa avioliittolaissa, vaan ammattipsykologien ohjaama lyhytterapia.
"Avioerojuristit keskittyvät omaisuuden jakamiseen, sillä se on yksinkertaista. Keskimääräisen avioeron hoitaa tunnissa. Ihmissuhdekysymykset saavat paljon vähemmän huomiota, vaikka ne ovat paljon rahaa tärkeämpiä asioita", Mahkonen sanoo.
Pakollinen terapia valmentaisi Mahkosen mielestä sekä eroavaa paria että lapsia valmistautumaan käytännössä eron jälkeiseen elämään. "Sitten voisi tulla vähemmän näitä tilanteita, jossa mies tappaa naisen viisitoista vuotta eron jälkeen."
Mahkonen tietää, että hänen ehdotuksensa on monen mielestä yhteiskunnalle liian kallis, "vaikka erolasten ongelmatkaan eivät tule yhteiskunnalle halvaksi". Hän ennustaa kuitenkin, että asenteita on vaikea muuttaa niin kauan kuin Suomi on avioerojen suhteen "nykyisessä välivaiheessa".
"Avioero on historialliseksi ilmiöksi vielä kovin uusi asia. 1800-luvun lopussa Suomessa oli vain 30-60 avioeroa vuodessa. Vasta kun se vielä yleistyy radikaalisti tämän vuosisadan loppuun mennessä, herätään miettimään, mitä tehdä.""
JNE luettavissa nettiosoitteessa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mutta noin pikaisesti, kyllä:
"Roineen ja Virpi Sompan mukaan parisuhteissa korostuvat nykyisin itsenäisyys ja itsekkyys. Epävarmassa maailmassa nuorten aikuisten on vaikea luottaa toisiinsa ja tehdä kompromisseja, elleivät he tunne saavansa täsmälleen saman verran takaisin.
"Monet parisuhteet muistuttavat osakeyhtiöitä, joissa aika ja raha on jaettu tasan: sinun siivousviikkosi, minun kaupassakäyntiviikkoni, sinun roskienvientiviikkosi. Jos antaa toiselle jotakin ylimääräistä, se on kuin itseltä pois", Sompa sanoo. "
Pyysin kerran uutta tuttavuuttani viemään samalla roskapussin ulos - ei lukittuun parin metrin vieressä olevaan roskasäiliöön. No mutta, siitähän metakka nousi "kyllähän sä sitten ensviikolla viet mun roskapussin ulos!"
Joo kyllä, olisin voinut viedä herran roskapussin ulos vaikka lopun elämäni, myös kokata herran päivälliset, silittää paidat ja nuoleskella munat, ellei olisi ollut niin uskomattoman itsekeskeinen heti alkuunsa!!! Tämä viehättävä herrasmies oli siis suomalainen, mutta ei kai sillä kansalaisuudella väilä nykypäivänä...
"Monet parisuhteet muistuttavat osakeyhtiöitä, joissa aika ja raha on jaettu tasan: sinun siivousviikkosi, minun kaupassakäyntiviikkoni, sinun roskienvientiviikkosi. Jos antaa toiselle jotakin ylimääräistä, se on kuin itseltä pois"
-Tämä on juuri tyypillistä näiden korkeasti koulutettujen uranaisten kanssa, tätä tapaa pääkaupunkiseudulla äärimmäisen useasti.
Minä vannon seuraavan: kun tapaat ulkomaalaisen naisen, heitä on Helsingissä jo tuhansia, niin yritäppä saada suhde heidään kanssaan aikaiseksi. Ktsao huomaatko eroa.