Useimmiten vaistoan sen onko mies oikeasti kiinnostunut, välittääkö minusta jne.
Mutta voiko enään luottaa siihen mun omaan vaistooni?
Sen jälkeen mitä tapahtui erään miehen kanssa...
Olin tuntevani/vaistoavani sen että hän oli aidosti kiinnostunut, välitti ja rakasti minua. Niin hän myös usein sanoi..
Kuitenkaan niin ei näköjään ollut. Miksen nähnyt sen hänen silmistään kun juttelimme suhteestaamme että hän vain teeskenteli ja valehteli minulle?!
Voisi tietenkin ajatella että olin niin rakastunut että tulin jotenkin sokeaksi tosi asioille. Sekään ei tavallaan tunnu mahdolliselta.
Muistan että olen alusta asti ollut hermona ja miettinyt usein onko se tosissaan minun kanssani vai ei.
Olen tavallaan seurannut kokoajan tilannetta ja antanut hänelle monta tilaisuutta lopettaa koko "suhde" ja kertoa ettei häntä enään kiinnosta. Hän ei ole kuitenkaan käyttänyt yhtääkään.
Ehkä olen sittenkin huono ihmistuntija enkä vaistoa asioita niin hyvin kun luulin tai sitten hän oli todella hyvä näyttelemään.
Tosin tunteitahan ei voi näytellä tai pakottaa?!
En vain ymmärrä, enkä varmaan koskaan tule ymmärtämään.
Kun en koskaan saanut mitään kunnon rehellistä syytä miksi hän jätti minut.
Hänen käyttäytyminen oli välillä niin risti riitaista.
Teinkö minä jotain väärin?
Se vaivaa minua todella paljon.
Varsinkin kun luulen että olen tehnyt virheen.
Aina ymmpärilläni on pyörinyt kateellisia naisia. Tämä mies oli sellainen josta kaikki naiset unelmoivat.
En aina tiedä miten minun pitäisi niihin suhtautua tai sanoa.
Yks näistä naisista oli pahempi kuin kaikki muut. Hän aina välillä tuli ja kuulusteli minua tämän miehen ja minun suhteesta. Se oli mulle viimeinen tippa sain tarpeekseni. Sanoin hänelle että tavallaan olemme menossa seurusteluun päin miehen kanssa ja olemme onnellisia, jätä minut jo rauhaan.
Totuushan oli se etten vielä silloin seurustellut miehen kanssa.
Mutta halusin vain päästä eroon siitä ahdistelusta ja kateellisuudesta. En ajatellut että sillä olisi ollut jotain haittaa että sanoin näin. En tiennyt että mies tunsi tämän naisen jolle olin sanonut että tavallaan meillä on jonkinlainen suhde ja seurusteluun päin ollaan menossa. Ainakin sellaisen käsitysken minä olin saanut miehen puheista ja käyttäytymisestä.
Tämä nainen oli tietysti kertonut asian miehelle. Sain sitten kuulla mieheltä miten epärehellinen, omistushaluinen olen ja että minulla on huono itseluottamus kun tuonlaista olen kertonut.
Olen häneltä usein kysynyt että tämän takiako hän minut jätti. Aina hän on sanonut etten tehnyt mitään väärin. Kerran hän minulle humalassa sanoi ettei pysty enään luottamaan minuun ja ettei usko minua missään asiassa. Niin luultavasti hän ei usko minua kun sanon että rakastan häntä.
Kaikista eniten sattuu kun hän nyt seurustelee tämän toisen naisen kanssa.
En tiedä mitä tekisin...?
Mutta voiko enään luottaa siihen mun omaan vaistooni?
Sen jälkeen mitä tapahtui erään miehen kanssa...
Olin tuntevani/vaistoavani sen että hän oli aidosti kiinnostunut, välitti ja rakasti minua. Niin hän myös usein sanoi..
Kuitenkaan niin ei näköjään ollut. Miksen nähnyt sen hänen silmistään kun juttelimme suhteestaamme että hän vain teeskenteli ja valehteli minulle?!
Voisi tietenkin ajatella että olin niin rakastunut että tulin jotenkin sokeaksi tosi asioille. Sekään ei tavallaan tunnu mahdolliselta.
Muistan että olen alusta asti ollut hermona ja miettinyt usein onko se tosissaan minun kanssani vai ei.
Olen tavallaan seurannut kokoajan tilannetta ja antanut hänelle monta tilaisuutta lopettaa koko "suhde" ja kertoa ettei häntä enään kiinnosta. Hän ei ole kuitenkaan käyttänyt yhtääkään.
Ehkä olen sittenkin huono ihmistuntija enkä vaistoa asioita niin hyvin kun luulin tai sitten hän oli todella hyvä näyttelemään.
Tosin tunteitahan ei voi näytellä tai pakottaa?!
En vain ymmärrä, enkä varmaan koskaan tule ymmärtämään.
Kun en koskaan saanut mitään kunnon rehellistä syytä miksi hän jätti minut.
Hänen käyttäytyminen oli välillä niin risti riitaista.
Teinkö minä jotain väärin?
Se vaivaa minua todella paljon.
Varsinkin kun luulen että olen tehnyt virheen.
Aina ymmpärilläni on pyörinyt kateellisia naisia. Tämä mies oli sellainen josta kaikki naiset unelmoivat.
En aina tiedä miten minun pitäisi niihin suhtautua tai sanoa.
Yks näistä naisista oli pahempi kuin kaikki muut. Hän aina välillä tuli ja kuulusteli minua tämän miehen ja minun suhteesta. Se oli mulle viimeinen tippa sain tarpeekseni. Sanoin hänelle että tavallaan olemme menossa seurusteluun päin miehen kanssa ja olemme onnellisia, jätä minut jo rauhaan.
Totuushan oli se etten vielä silloin seurustellut miehen kanssa.
Mutta halusin vain päästä eroon siitä ahdistelusta ja kateellisuudesta. En ajatellut että sillä olisi ollut jotain haittaa että sanoin näin. En tiennyt että mies tunsi tämän naisen jolle olin sanonut että tavallaan meillä on jonkinlainen suhde ja seurusteluun päin ollaan menossa. Ainakin sellaisen käsitysken minä olin saanut miehen puheista ja käyttäytymisestä.
Tämä nainen oli tietysti kertonut asian miehelle. Sain sitten kuulla mieheltä miten epärehellinen, omistushaluinen olen ja että minulla on huono itseluottamus kun tuonlaista olen kertonut.
Olen häneltä usein kysynyt että tämän takiako hän minut jätti. Aina hän on sanonut etten tehnyt mitään väärin. Kerran hän minulle humalassa sanoi ettei pysty enään luottamaan minuun ja ettei usko minua missään asiassa. Niin luultavasti hän ei usko minua kun sanon että rakastan häntä.
Kaikista eniten sattuu kun hän nyt seurustelee tämän toisen naisen kanssa.
En tiedä mitä tekisin...?
Vastaukset 9
Vanhimmat
luultavasti sinä et tehnyt sen kummemmin mitään väärin. Kyseinen mies varmasti välitti sinusta, mutta samaan aikaan hänellä oli myös muita säätöjä toisten naisten kanssa. Toisin sanoen, menetit sydämesi pelimiehelle. Suosittelen, että unohdat hänet, sillä valitettavasti olit hänelle vain yksi monista, et se ainoa. Tällaiset miehet deittailevat monen kanssa vihjaillen ja luvaten monenlaista sen hetken huumassa, mutta eivät ota vastuuta teoistaan tai sanoistaan, koska eivät niissä näe mitään väärää.
Etsi itsellesi mies, joka pitää juuri sinua ainutlaatuisena, olet sen arvoinen!
Niin siinä taisi käydä että rakastuin pelimieheen!
Harmittaa niin pirusti vaan kun "tuhlasin" 1,6v elämästäni siihen ja parhaat hetket vietin hänen kanssaan!:(
tunne. Mutta "Don't cry because it's over. Smile because it happened". Jokaisessa asiassa on ne hyvätkin puolet, hymyile niille, anna anteeksi äläkä katkeroidu. Mutta muista myös jatkaa eteenpäin. Ajallaan löydät sen luotettavan kundin ja opit rakastamaan ja arvostamaan häntä, kun hän arjen teoin osoittaa rakkauttaan juuri sinulle.
Hyvää jatkoa, toivottavasti jo pian voit muuttaa nimimerkkisi onnelliseksi :)
.......
Oikeesti on varmaan helpotus sulle, miten olisit jaksanut seurustella hänen kanssaan jos jouduit nytkin tuollalailla miettimään kaikkia tekojasi, että minkä käsityksen kuka on saanut ja mistä; ei kaikkien ihmisten kanssa tarvitse olla noin ulalla. Yleensä ihmiset on simppelimpiä; tykkää tai ei, ollaan menossa johonkin suuntaan tai ei. Luulen että nuo vain leikkivät sinun tunteillasi molemmat, olit siinä välissä ja he saivat joitain kiksejä siitä.
Mitä paha siinä on sitäpaitsi, jos toisen eleistä ja puheista saa käsityksen että ollaan menossa seurustelua kohti? Tarkoitan että miksi hän hermostui siitä? Minulle olisi tullut ennemmin mieleen pyytää siltä vääriä käsityksiä saaneelta anteeksi jos olen jotenkin johtanut harhaan! Outo reaktio häneltä yhdistettynä siihen että he alkoivat seurustella keskenään!
Outoa onpi koko homma...
No enpä varmaan koskaan saa tietää mitä oikeasti tapahtu.. Täytynee vain arvailla jotain ja yrittää unohtaa vaikka vaikeeta on...
Seurustelin pari vuotta erään miehen kanssa,kunnes hän jätti minut. Sen jälkeen olemme kuitenkin olleet monta iltaa yhdessä. Olen kertonut kuinka paljon hänestä välitän ja hän kuinka paljon välittää minusta.
Välimme ovat nyt muutaman kuukauden aikana olleet välissä täysin solmussa, milloin on syytelty toisia valehtelusta,milloin mistäkin.. Jokin aika sitten hänen viimeisin exänsä muutaman vuoden takaa oli koko ajan kuulustelemassa minua. Kertoi,kuinka tämä mies rakastaa häntä sydämensä pohjasta,kuinka he ovat onnellisia vain yhdessä ja blaablaablaa.. Silloin minäkin kyllä erehdyin välissä kertomaan jotain palturia,mutta entä sitten?? Nykytilanne tosiaankin on,että minä ja mies..hmm.. no,meillä ei ole muita ihmisiä kuin toisemme. Ja sen exän kanssa hän ei ole enää missään väleissä, ei tahdo nähdä häntä ikinä. On jopa ilman pyyntöäni luvannut, ettei ees puhu koko muijalle.
Menihän siihen kyllä puolitoista vuotta aikaa,että päästiin edes tähän tilanteeseen.. Milloin hän ei halunnut olla kanssani oikein missään tekemisissä,milloin tahtoi olla vain kanssani..
Vaikea yrittää selittää näin vaikeaa suhdetta, mutta oli tuossa ainakin jotain minun elämästäni.. Minulle sentään onneksi kävi niin hyvin,että hän tahtoi minut exänsä sijaan.. Vaikkakin olen myös exä.. Hups.
Sinulla oli onni puolellasi ja taitaa mieskin sinua aidosti rakastaa kun sinut valitsi. :)
Toivon että saisin oman tilanteeni selvitettyä jotenkin.. En toivo mitään muuta kuin että saisin taas olla hänen vierellä...
Rukoilen joka päivä että tämä ihme tapahtuisi..
Tämänlaiset "kolmiodraama" tilanteet ovat kyllä niin ikäviä!
*Voimia sinulle!*