Kuinka olette onnistuneet ilmoittamaan puolisollenne erosta niin, että hän ymmärtää tilanteen ja toisaalta ei raivostu? Pelkään, miten minun käy, kun kerron, että muuttolaatikot on tulossa. Olen jo kerran ilmoittanut haluavani eron, mutta raivostumisen jälkeen, hän on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Kuinka miehen saa ymmärtämään, että haluan erota?
XZXZ
113303
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ajattele itseäsi. Sano suoraan, että sinä eroat hänestä, mitä ihmeen väliä sillä on, miten hän siihen reagoi?
Mitä vähemmän selität, sitä vähemmän tulet puhuneeksi p*skaa, jota jokainen mies inhoaa.
Niin, mitäpä väliä miehen tunteilla on?
Jos kerran lähdet, niin se on siinä.
Sitä ei voi mitenkään lievittää, vaan se on vain kestettävä.
Tuota juuri olen miettinyt. Asumusero jo pitkällä ja muutaman kkn päästä tulee aika laittaa kakkosvaihe päälle. Ja mies luulee että tässä yhteen voitais palata. Ei voida eikä mikään ole muuttunut. Hän haluais tavata ja jutella ja itse en, koska hän voisi kuvitella siitä että on vielä joitain mahdollisuuksia? Mitään mahdollisuuksia ei ole, ja olen mennyt eteenpäin, kun taas hän junnannee paikallaan. Ikävöi kuulema jne, ja itse en tippaakaan. Mutta en henno loukata tarpeettomasti, kuten vaikkapa sanomalla suoraan että ei kuuna päivänä..
Siis minkälaisia keskusteluja teillä on käyty, oletko pitemmän ajan ilmaissut tyytymättömyytesi, onko miehesi väkivaltainen, juoppo, pettäjä, tylsä.
Jos on kerran sanonut haluavansa erota eikä huonovointisuutta ole muuten tuonut esille, niin aika vaikea on selittää muuttolaatikoita ilman hämmästystä, raivoa, selityksiä.
Ja sinulla ei sitten ollut ilmoituksen jälkeen rohkeutta sanoa uudestaan, että mikään ei ole muuttunut tai että meidän suhteesta ei tule mitään koska.....
Ihan selvällä suomenkielellä olen puhunut, mutta ongelma on se, että toinen ei halua erota, vaikka varsinasita suhdetta ei ole ollut enää vuosiin olemassa, olemme vain kämppäkavereita. Mies ei ilmeisestikään halua luopua omasta kodinhoitajastaan, kun kuitenkin saa itse vapaasti tehdä mitä haluaa.
Miehesi ymmärtää vasta, kun olet kantanut ne muuttolaatikot omaan asuntoosi, etkä enää ole tekemisissä hänen kanssaan. Sulje korvasi miehen raivolta, huutakoot tyhjille seinille.
mitenkään. Ainakaan jos on kysymys samantyyppisestä miehestä kuin exäni.
Hän ei tajunnut, vaikka puhuin asiasta - hyvällä ja pahalla - pari vuotta. Sitten lopetin puhumisen; miksi nähdä turhaa vaivaa? Oikeastaan luulen, että puhuminen vain "pönkitti" exän mieltä: Kunhan vaimo vain jauhaa erosta, ei kuitenkaan näytä olevan tosissaan, koska ei tee mitään.
No, hain sitten yksin eroa ja asuntoa. Ex sanoi, että kaipa sitten tiedän mitä teen - ja lapset muuttivat kanssani toisaalle. Erosta on nyt reilu vuosi - eikä ex tunnu sitä vieläkään oikein tajuavan. Onneksi sentään on nyt mennyt terapiaan lukuisten pyyntöjeni päätteeksi.
mikä persoonallisuushäiriö lienee kyseessä. Mulla on juuri tuollainen mies. Keskustelee yllä ongelmista ja sanoo että vielä voidaan tilanne korjata, mutta mitään ei tapahdu. Kun mikään ei kerran muutu, niin mulla noita pahvilaatikoita on jo valmiina. Ei vaan usko että olen tosissani.
ex-vaimo kun rupesi touhuaan sitä eroa(kumminkin minulle jotenkin tuli puuntakaa) niin näytti että pettyi,kun en ripustautunut.oikeastaan alkoin ajamaan pois,tietenkään alussa en polttanut siltoja riitelemällä.vaikka minä olen se jätetty,niin sain henkisen yliotteen josta ollut jälkikäteen hyötyä.
Kyvyttömyys keskustella oikeasti ja kuunnella/kuulla mitä toinen sanoo, kertoo puutteellisista puheviestintätaidoista. Ne puolestaan pohjautuvat puutteellisiin sosiaalisiin taitoihin. Niinikään omia tunteita ei osata käsitellä/eritellä.
Ex kyllä puhui taukoamatta vaikka 15 minuuttia, kun sai "esitelmöintikohtauksen" häntä kiinnostavasta aiheesta (maailman talous, tietyt politiikan osa-alueet, formulat). Mutta tunneasioista oli täydellisen kyvytön puhumaan. Sekä näkemään, ettei kukaan halunnut kuunnella hänen megapuheenvuorojaan. Jos hänet keskeytti (esim. 10min puheen jälkeen), hän piti sitä miltei rikoksena häntä kohtaan. Sanoi, että on epäkohteliasta keskeyttää, moukkamaista. Muttei ollenkaan huomannut, että hän itse keskeytti jonkun toisen muutaman sanan lauseen. Mikäli huomautti asiasta, sai vastaukseksi, että HÄN puhuu asiaa, muut p**aa; siksi HEIDÄT voi keskeyttää. Elikkäs tunnevammaisuuteen saattaa liittyä myös narsismi jossain mittakaavassa.
Olen useammin kuin kerran miettinyt, miten minä olisin reagoinut, jos ex olisi todennut heti kun hänelle 1. kerran erosta puhuin "joo, kyllä kyllä meidän pitää erota, asap". Olisi varmaan tuntunut jotenkin ontolta ja tyhjältä.
Erosimme todella pitkää kaavaa käyttäen. Hermoni olivat jo täysin riekaleina. Tuskailin miten kaikki voi olla niin vaikeaa, vaikka olen erosta täysin varma. Pohdin silloin myös tuota ed. vaihtoehtoa ja totesin, ettei ero ole juuri koskaan helppo. Siis silloin, jos asiasta ei olla ns. samalla aaltopituudella; eli kumpikaan ei ole ylilyöntiasemassa. Molemmat koettavat ensin kehittää suhdetta kumpaistakin tyydyttävämpään suuntaan - ja ellei se toimi, niin yksissätuumin erotaan.